Humanisti-lehti: Maahanmuuttajakriitikkojen umpikuja

Humanisti 2/2009
Joni Pelkonen: Maahanmuuttajakriitikkojen umpikuja

Humanisti-lehden numerossa 1/2009 Jiri Keronen kuvailee Uuden Suomen blogipalvelussa olleen bloginsa sulkemista. Hän väittää sensuurin syyksi kirjoituksiensa islam-kritiikkiä ja kertoo, ettei häneen otettu yhteyttä ennen blogin sulkemista. Uusi Suomi kuitenkin sulkee blogeja vasta saatuaan valituksia ja annettuaan useita varoituksia. Sensuroinnin syy ei siis ole Kerosen tekstien aihe vaan niiden asiattomana pidetty sisältö.

Keronen kertoo: "En näe blogini poistamiselle mitään muuta kuin puhtaasti poliittisia syitä, mikä on moraalisesti arveluttavaa varsinkin näin kunnallisvaalien kynnyksellä."

Tekstien sisältö on tietojeni mukaan ollut lähellä tai jopa täyttänyt kansankiihotuksen tunnusmerkit. Blogin poistaminen on siis ollut Uuden Suomen julkaisusääntöjen mukainen teko. Sitä voidaan pitää myös kurinpidollisena toimenpiteenä.

Kurinpidolliset syyt eivät ole poliittisia syitä. Hyvin monilta netissä aktiivisilta perussuomalaisilta ja heidän liepeilijöiltään, niiltä useamman sortin kriitikoiksi itseään kutsuvilta, ovat unohtuneet hyvät käytöstavat.

Blogikirjoittamista koskevat samat rehellisyys- ja eettisyyssäännöt kuin kaikkea lehtikirjoittamista. Seikka, että tekstin voi kirjoittaa muutamassa minuutissa ja julkaista yhdellä napinpainalluksella, ei poista kirjoittajan vastuuta paitsi sanomistensa sisällöstä, myös niiden ulkoasusta.

Ihmiset kiinnittävät huomiota siihen kuinka asia on sanottu. Perusteltu, järkevä mielipide ei kaipaa tuekseen tunteellista kiihkoilua. Henkilö joka etsii perusteluja saattaa torjua kiihkoilevan mielipiteen vaikka siinä olisi järkeäkin.

Kansalaiskeskustelua?

Keronen: "Uuden Suomen aloittaessa vaaliblogipalvelunsa oli aika monella fiilikset korkealla, koska kerrankin olisi mahdollisuus käydä sitä kansalaiskeskustelua, jota demokratia vaatii toteutuakseen."

Suomessa on käyty kansalaiskeskustelua vuosisatoja. Kerosen tarkoittamilla ryhmillä on ollut täysi sananvapaus, jota he ovat myös käyttäneet, jo vuosikymmenten ajan. En siis tiedä mikä Kerosen mielestä täyttää kansalaiskeskustelun tunnusmerkit, koska mielestäni keskustelun säännöt eivät ole muuttuneet eikä mitään rajoituksia ole määrätty.

Voisiko olla, että Keronen ajattelee että uusi media, Internet, on yhtä aikaa julkinen media että hänen edustamansa ryhmän yksityinen keskusteluväylä? Sitä se ei ole vaan internetissä julkaistuja tekstejä koskevat samat säännöt kuin kaikkea muutakin mediaa. Jälleen, julkaisun helppous ei tarkoita, että kirjoittelu olisi jutustelua jota muiden ei tarvitse ottaa vakavasti. Loukkaukset, rasistiset mielipiteet jne. ovat yhtä tuomittavia epämuodolliseksi tarkoitetussa jutustelussa kuin "oikeassa" mediassa sillä molemmat ovat mustaa valkoisella. Rasismi ei muutu satiiriksi pelkästään siirtämällä se nettiin.

Maahanmuuttajakriitikkojen haluama keskustelu on käyty jo aikoja sitten, sillä se on yhtä kuin fundamentalismi. "Vanhojen hyvien aikojen" muistelu - muutaman sodanjälkeisen vuosikymmenen, jolloin Suomeen saapui hyvin vähän maahanmuuttajia - tulevan tunteellinen kauhistelu, nykypäivän muutosten vastustaminen, kaikki ovat fundamentalismin tunnusmerkkejä, aihepiiri vain on "uusi".

Todellisuudessahan Suomeen muuttavia ihmisiä on kritisoitu, arvosteltu, syytelty ja syrjitty aina. Immigrantin kohtalo on kohdata syrjintää, mutta syrjinnän määrälle voidaan tehdä jotakin. Ainakaan sitä ei saisi lisätä. Sodanjälkeiset vuosikymmenet ovat olleet vähäisen maahanmuuton poikkeusaikaa, ei niihin voi vedota väittämällä Suomea ikiaikaisen Suomen kansan muuttumattomaksi lintukodoksi!

Suomalaisista

Suomalaisen kansallisvaltion rajat vedettiin vain 200 vuotta sitten. Rajojen sisään piti keksiä Suomen kansa. Se tehtiin pitkälti keinotekoisesti, määritteenä asuinpaikka, hurjimmillaan jopa mittaamalla kallon kuoppia. Moni Lapin asukas sai suureksi hämmästyksekseen tietää olevansa suomalainen, koska raja vedettiin hänen kotinsa länsipuolelle, muttei "suomalaisrotuinen", koska ruumiin ulottuvuudet eivät mahtuneet jonkun rotupuoskarin määritelmään aitosuomalaisuudesta.

Kallonmittauksiakin myöhemmin kansallisuuden määritteeksi kelpasi äidinkieli. Tämä ei Suomessa luonnostaan näet toiminut, sillä vielä sata vuotta sitten itä- ja länsimurteiden puhujat tuskin ymmärsivät toistensa puhetta. Vasta kirjakieli ja yhtenäinen koululaitos "kansallistivat" suomalaiset yhtenäiseksi kansaksi, radion ja television tehostaessa muutosta suuresti, mikä on esimerkki kulttuurikasvatuksen toisinaan geenejäkin suuremmasta muutosvoimasta.

Maahanmuuttajille määrätty kielitaitovaatimus on siis keinotekoinen, kulttuurinen tapa määrittää Suomen kansalaiseksi kelpaava ihminen. Kielitaito varmasti helpottaa elämää Suomessa, mutta niinpä vain varsinkin suurissa kaupungeissa monelta onnistuu eläminen maahanmuuttajana, hyvässä ammatissakin, täysin ilman suomenkielen taitoa. Se onnistui maahanmuuttajilta myös vuosisatoja sitten, aikana, jolloin satamakaupungeissamme oli kokonaisia maahanmuuttajien asuttamia kauppias- ja käsityöläiskortteleita.

Kerosen islam-kritiikin sisältö

Keronen mainitsee, että "ainoat blogitekstit, joita Uusi Suomi poisti ennen blogin poistamista kokonaan, olivat islamia käsittelevät kirjoitukseni, joissa pyrin olemaan korostetun korrekti, koska islam on - valitettavasti - arka aihe monelle."

Koska en usko Uuden Suomen ylläpidolla olevan aikaa lukea jokaista lukuisista blogeista ajatuksella läpi, poistojen on täytynyt johtua niistä tehdyistä valituksista. Kaikista teksteistä ei valiteta. Tärkein syy ihmisten pahastumiseen on jälleen törkeä kielenkäyttö - useinkin eri asia kuin kirosanat - ja tekstin poistaminen on kurinpitotoimi.

Keronen: "Jos kirosanat olisivat olleet syynä, silloin kirosanoja sisältäneet tekstit olisi todennäköisesti poistettu, mutta nämä islamia käsittelevät, kirosanattomat tekstit, olisi jätetty. Kirosanat saivat olla, mutta islam-kritiikki ei."

Mitä on Kerosen islam-kritiikki? Yleistykset eivät ole kritiikkiä. Humanisti 1/2009-lehdessä julkaistua Kerosen tekstiä en pidä edes kritiikkinä, vaan siinä listataan joukko Koraanin säkeitä. Keronen ei ole ymmärtänyt että islamin uskonoppineiden antamat sharia-tulkinnat, fatwat, eivät ole vastaansanomattomia eivätkä yksiselitteisiä. Fatwan laatija voi perua sen, mikä on todiste siitä, että islamin oppineet tunnustavat erehtyväisyytensä. Toinen uskonoppinut voi antaa fatwan, jonka sisältö on täysin erilainen.

Koti- tai oikeammin nettikutoisten islam-kriitikoiden käsitys pyhästä sodasta ei ole paikkansapitävä. Islamin oppien mukaan nimittäin pyhä sota voi olla, ja lähes aina onkin, henkinen tai jopa metafyysinen taistelu, esimerkiksi uskovan henkilökohtainen kamppailu kiusauksiaan vastaan. Jos islamin pyhä sota merkitsisi yksinomaan todellista sotimista ja jos kaikkien muslimien uskontulkinta perustuisi Kerosen osoittamien lauseiden vulgaareimpaan mahdolliseen tulkintaan, Helsingin kadut olisivat tälläkin hetkellä täynnä pyssymiehiä. Eivät ole, mutta monet Suomessa asuvat muslimit pyrkivät kyllä elämään oman uskonkäsityksensä mukaista elämää.

Kerosen islam-kritiikki on verrattavissa innokkaan idealistinuorukaisen kiihkoiluun jäykintä mahdollista auktoriteettia vastaan; vihollista tarvitaan vahvistamaan oma mielipide "vihollisen" ominaisuuksista. Vihollisen löydyttyä huonot ominaisuudet yritetään provosoida esiin. Kapinallinen löytää varmasti itselleen kaikki huonot ominaisuudet omaavan vastustajan jonkun yhtälailla vihollista etsivän ääriajattelijan muodossa. He kumpikin edustavat ääripäitä ja käyttävät toinen toistaan todisteena oikeassa olemisestaan. Mikäli vihollista ei löydy, se täytyy keksiä.

Maahanmuuttajakritiikin historialliset juuret

1930-luvun kansallissosialistit toteuttivat idealismiaan päättämällä, että ihmisen huonommuuden todisteeksi riitti kallonmuoto ja muut tarkoitushakuiseesti valitut ihmisarvoa muka vähentävät poikkeamat mielivaltaisesti määritetystä ideaalista. Pohjalla oli dualismi, ajatus siitä, että kaikki voidaan jakaa hyvään ja pahaan. Tarvitsi vain löytää paha, mieluiten mahdollisimman kaukana itsestä. Totalitarismi taas oikeutti totaalisen määräysvallan, muka huonojen ja pahojen ihmisen kiduttamisen ja tappamisen.

Nykyiset maahanmuuttajakriitikot näyttävät toteuttavan idealismiaan ja dualismiaan kansallissosialistien tapaan päättämällä, että ihmisille voidaan antaa erisuuruinen ihmisarvo, johon he eivät itse voi mitenkään vaikuttaa. Tämä tehdään toteamalla, että jossakin maassa syntyneillä ei ole toivoa paremmasta. Mielenrauhansa säilyttääkseen maahanmuuttajakriitikot etsivät uhreikseen aikomistaan ihmisistä pahuutta tutkimalla tilastoja, erityisesti rikos- ja työttömyystilastoja. Totalitaristeina he eivät usko ihmisten olevan ainutlaatuisia yksilöitä, siispä 90 % osuus jossakin tilastossa on heidän mielestään todiste siitä, että kaikki mielivaltaisesti valitun ominaisuuden omaavat ihmiset ovat samanlaisia.

On väärin syyllistää kaikki islamiin uskovat jäykän auktoriteetin tahdottomiksi seuraajiksi yhden tulkinnan perusteella.

Suomen Sisusta

Keronen: "Sen verran, mitä Sisun jäseniä tunnen, ovat he pikemminkin jonkinlaisia pikkutakki päällä itsenäisyydestä puhuvia akateemikkoja kuin rasisteja...Tällä hetkellä päin honkia menee Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka."

Suomen Sisu on Keskusrikospoliisin ja Suojelupoliisin määritelmän mukaan natsimielinen järjestö. Suomen Sisun jäsenet saattavat näyttää "pikkutakki päällä puhuvilta akateemikoilta", mutta järjestön sanomaa kuunnellessa pikkutakki muuttuu univormuksi.

Järjestö erotettiin Suomalaisuuden liitosta hetimiten liityttyään siihen 1998. Järjestö ei siis Suomalaisuuden liiton mielestä edusta suomalaisuutta. Tällöin järjestön agendalla oli ruotsalaisvastaisuus, sittemmin julkinen vastarinta laajeni maahanmuuttajiin ja homoseksuaaleihin. Mikään määrä "sisulaisten" vakuuttelua siitä, kuinka he eivät muka ole ihmisvastaisia, ei poista heidän tähänastisen viestinsä eikä käytännön toiminnan sisältöä.

Perussuomalaisten nuorisojärjestön hallituksessa istuu entinen Suomen Sisun puheenjohtaja Teemu Lahtinen, espoolainen kaupunginvaltuutettu.

Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaiksi valittiin Sampo Terho ja Freddy Wonterghem. Sampo Terho on kunnostautunut kannattamalla kuolemantuomiota (1). Wonrtegheim taas on pyrkinyt estämään uuden turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten avaamisen nykyiseen kotikaupunkiinsa Kotkaan.

Tunnetuin järjestön jäsenistä on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja blogikirjoittelija Jussi Halla-aho, jonka tekstien sisältö on johtanut syytteen nostamiseen. Hän on kunnostautunut kirjoittamalla lähes kaksi ja puoli sataa blogikirjoitusta ja tekemällä tekstejään kritisoineista ihmisistä joukon erisisältöisiä tutkintapyyntöjä, josta syystä häntä on syytetty tutkintapyyntöjen korruptoimisesta politiikanteon välineiksi, siis yritykseksi saada niiden avulla julkisuutta.

Monien Suomen Sisun ja Perussuomalaisten julkiaktiivien käyttäytymisessä näkyy sama teema: oma hillitsemätön käytös hyväksytään sellaisenaan, mutta itsehillinnän puutteen aiheuttamat kurinpitotoimet tulkitaan poliittiseksi vainoksi. He siis käyttäytyvät vastuuttomasti ja sitten antavat tälle käytökselleen täysin epärealistisen arvon poliittisena toisinajatteluna. Tämä pikkusieluisuus halventaa aitoa toisinajattelua.

Samalla perusteella Veikko Vennamon pahimmat ylilyönnit olisivat aikoinaan olleet muka parasta toisinajattelua; tapa jolla mielipide esitetään on maahanmuuttajakriitikoille kaikki kaikessa.

Homma-foorumi

Tästä päästäänkin maahanmuuttajakriitikkojen toiseen tavalliseen keskustelutapaan eli metakeskusteluun, keskusteluun keskustelusta. Heidän mielestään keskustelua on käyty jotenkin väärin ja heidän tapansa on oikea tapa. Kuitenkin käytännön keskustelussa he tyrmäävät vastakkaiset mielipiteet sensuurina ja salaliittona heitä vastaan. Tällainen täydellinen itsekritiikin puute ja kyvyttömyys ottaa kritiikkiä muilta estää rakentavan keskustelun.

Maahanmuuttajakritiikin eräs lähde on Homma-foorumi, keskustelupalsta, jossa samanmieliset kohtaavat kuten Internetissä kaikkialla on tapana. Homma-foorumin samanmielisyys on kuitenkin poikkeuksellista. Foorumin vakiopuheenaiheita on mm. salaliittoteoria, jonka mukaan suomalaiset maahanmuuttajakriitikot ovat mielipiteidensä vuoksi sorrettu ihmisryhmä, jota vainoaa mystinen, yhteiskuntamme eliitin hallinnoima salaliitto. Tärkeä osa keskustelua on tämän mielikuvituksellisen salaliiton osanottajien nimeäminen ja fantasiointi sen päämäärien suhteen.

Esimerkki fantasiasta: Suomeen tuodaan maahanmuuttajia, jotta he äänestäisivät eliitin jäseniä, jotka sortavat maahanmuuttajakriitikkoja. Tällaisten hörhöilyjen logiikka on aivan pistämätöntä, mutta lähtökohdat fantasiaa.

Jokainen täysijärkinen käsittää tällaiset haihattelut harhoiksi, jotka helposti täyttävät mielen, jolla on liian vähän rakentavaa tekemistä.

Kansallismielisyys poliittisella kartalla

Keronen: "Tahtoisin määritellä oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden akselilla 'oikeisto, eli liberaali markkinatalous, ja vasemmisto, sosiaaliset tulonsiirrot', mutta se ei ole nykyään mahdollista, koska ihmiset unohtavat kansallissosialismista sosialismin ja luulevat, että kansallisuusmielisyys on ainoa oikeiston määrittävä tekijä."

Kansallismieliset ovat eräs äärioikeiston ryhmä. He eivät edusta koko oikeistoa. Mutta on ryhmiä joihin kansallismieliset eli nationalistit, eivät voi kuulua. He eivät hyväksy monikulttuurisuutta. Toisaalta "monokulttuuri" ei ole mahdollista, sillä äärimmäinen monokulttuuri oli järjestön järjestelmä, jossa kaikki ihmiset eläisivät elämänsä täydellisenä kopiona yhden ainoan ihmisen elämästä. Ihmiset eivät ole koneita.

Suomalaisnationalistit kannattavat siis jonkinlaista rajoittunutta versiota nyky-yhteiskunnasta jossa ei saa olla heitä häiritseviä ilmiöitä. Häiriön aiheuttajat riippuvat yksilöstä, mutta Internet-keskustelujen perusteella suomalaisilla nationalisteilla on hyvin yhdenmukainen kuva siitä mitä suomalainen "monokulttuuri" saisi sisältää.

Esimerkiksi Suomeen muuttava henkilö ei saisi olla yhteiskunnallemme minkäänlainen rasitus. Hänen pitäisi siis olla ammattitaitoinen, saada täältä heti työpaikka, puhua suomea tai oppia se hyvin nopeasti, olla terve jne. Tällaiset fantasiat superihmisestä voidaan jälleen nakata romukoppaan laiskan mielen tuotoksina, jonka mielestä ihmiset ovat koneita joita voidaan käyttää ja heittää pois kun heistä ei ole enää hyötyä. Vai voisimmeko muka kulutusyhteiskunnan huipentumana ryhtyä kuluttamaan ihmisiä? Eivätkö julmissa fantasioissaan elävät todella koe tunteita kohdatessaan mielestään hyödyttömiä ihmisiä?

Nationalismi romanttisena itsepetoksena

Suomalaiset nationalistit ovat tunteellisia haaveilijoita, jotka unelmoivat yhteiskunnasta, jossa ei ole jäljellä mitään heitä häiritsevää. Se on henkisen kypsymättömyytensä, lapsellisen ymmärtämättömyytensä vuoksi suvaitsemattoman ihmisen yksinkertainen, aivan liian helppo, mahdoton unelma, joka ei luo vastauksia mihinkään. Se on vain pakoa todellisuudesta ja ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä. Nationalistit siis tunnustavat heikkoutensa, mutta väittävät sitä vahvuudeksi sillä perusteella, että jaksavat kynsin hampain roikkua kiinni typerässä ahdasmielisessä haavemaailmassaan.

He kohdistavat tarmonsa heikkoutensa suojelemiseen, sen sijaan, että yrittäisivät kasvaa ulos heikkoudestaan. Eivätkö he ymmärrä, että henkinen kasvu vahvistaa ihmistä?

Rakentavampi reitti, ihmisten erilaisuuden hyväksyminen, tuntuu aluksi raskaammalta kuin torjunta, mutta lopussa odottaa palkinto, ennakkoluulottomuus ja jokaisen ihmisen vapaus olla ainoa kaltaisensa. Torjuja kohtaa lopulta ylivoimaisia argumentteja ihmisten yksilöllisyyden, tasa-arvon ja empatian puolesta, sillä yksilön tiedostaminen ympäristönsä ja itsensä "erilaisista" ominaisuuksista lisääntyy läpi elämän. Kun hänen voimansa loppuvat, hän sulkeutuu pois todellisuudesta kallonmittausten ja kaikentodistavien tilasto-otteiden fantasiamaailmaan.

Jokainen ihminen käy tämän keskustelun itsensä kanssa kasvaessaan ihmisenä ja aina uudestaan tutustuessaan uuteen aihepiiriin. Kasvamme suvaitsevaisiksi sisarustemme suhteen, kanssaihmisten kaikenlaisten pikku yksityiskohtien suhteen. Aivan samalla tavalla kehitymme suvaitsevaisiksi poliittisten mielipiteiden tai vaikka seinämaalin värin suhteen!

Kaikki eivät kasva yleisesti suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Maahanmuuttajakriitikot eivät ole kasvaneet suvaitsevaisiksi, maahanmuuttajien, siis kanssaihmistensä, suhteen. He hyväksyvät aiheesta keskusteltaessa vain itsensä ja pitävät itseään - oikeammin ihannekuvaa ryhmänsä edustajasta, koska siitä poikkeavat maahanmuuttajakriitikot eivät ole "oikeita" kriitikkoja - malliesimerkkinä ihmisestä, eikä siitä saa poiketa.

Fundamentalistien vastaus tähän kritiikkiin on aina sama. Suvaitsevan täytyisi suvaita myös suvaitsemattomia. Heille ei kelpaa "win-win"-tilanne, sellainen jossa kaikki voittavat, siis tulevat hyväksytyksi. Heidän mielestään jonkun täytyy päätyä ei-suvaitsutuksi, sillä heidän päänsä sisäinen ratkaisematon konflikti, muutoksen hyväksymisen vastustaminen, jonka me muut olemme ratkaisseet kasvamalla suvaitsevaisiksi ja hyväksymällä muutos, kieroutuu heidän maailmassaan muutoksen vastustamiseksi, jonka he perustelevat syyttämällä muutosta pahaksi. Koska he ovat mielestään hyviä ihmisiä, heidän maailmassaan on siis oltava pahuutta, koska itseään hyvänä pitävä ihminen voi vastustaa vain pahuutta.

Kelpaisiko maahanmuuttajakriitikoille aloitteellinen tasapuolisuus: suvaitkaa te kaikkia muita niin kaikki muut ryhtyvät suvaitsemaan teitä? On nimittäin loogisestikin aivan mahdotonta suvaita mielipidettä, jonka mukaan suvaitsevaisuus ei ole tasa-arvoinen mielipide vaan häviää kohdatessaan rajoittuneen, torjuvan käsityksen, sillä silloinhan suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus olisi arvokkaampi mielipide kuin sen suvaitseminen! Entä millä suvaitsemattomat voisivat vastata? Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuudellako, ad infinitum? (suvaitsevaisuus)+(suvaitsemattomuus)=(suvaitsevaisuus), (suvaitsevaisuus)-(suvaitsevaisuus)=(suvaitsemattomuus)=0. Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on siis loogisesti mahdoton väite, paitsi mikäli looginen reitti jätetään ajattelematta ratkaisuun saakka.

Pieni lapsikin ymmärtää epätasa-arvon umpikujan. Vain kohtelemalla ihmisiä kuten haluaisimme heidän kohtelevan meitä voimme vaatia itsellemme hyvää kohtelua, sillä suvaitsevaisuus = suvaitsevaisuus.

(1) Sampo Terho: Kuolemanrangaistus tuo turvallisuudentuntua
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/5920711.shtml