KSML: Jorma Uski: Pakolaisstatuksesta erilaisia käsityksiä

Keskisuomalainen:
Jorma Uski: Pakolaisstatuksesta erilaisia käsityksiä 21.8.2009
Maia Fandi: Pakolaisuudelle on painavat syyt 25.8.2009
Nico Holmberg: Heikoimpien auttamista vastustetaan 28.8.2009
Jenni Hirvonen: Monikulttuurisuus osaksi arkea 30.8.2009
Paul Abbey: Mihin olemme menossa? 1.9.2009

Jorma Uski: Pakolaisstatuksesta erilaisia käsityksiä 21.8.2009

Maia Fandi kritisoi (Ksml 18.8.) alaikäisten pakolaislasten vastaanottokodin perustamisesta tekemääni valitusta.

"Uussuomalaisille turvalliseen ja mahdollisuuksia tarjoavaan kasvuympäristöön" vetoava Fandi pitää vihreitten pakolaiskiintiötä nostavaa politiikkaa asianmukaisena vastuullisuutena. Hän ennustaa pakolaisten määrän kasvavan tulevaisuudessa esimerkiksi "aseellisten konfliktien, ilmastomuutoksesta johtuvan ympäristön pilaantumisen ja talouskriisien myötä".

Ihmettelen, miten nuo kriteerit saa sovitettua YK:n pakolaissopimuksen raameihin, jossa ehdoksi on sovittu hengen tai vapauden uhkaaminen "rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi".

Nähdäkseni Fandi puhuu pakolaisista jossakin aivan muussa tarkoituksessa kuin YK:n pakolaissopimus. Jos esimerkiksi elintasopakolaisuus nähdään tukemisen arvoiseksi, kyllä siitä pitäisi kehdata käyttää oikeaa nimikettäkin. Asianmukaista vastuullisuutta sekin olisi.

Asianmukaista vastuullisuutta olisi ollut sekin, että päätösvalta olisi annettu sille, mille se kuntalain mukaan kuuluu, valtuustolle. Siihenhän valitukseni nimenomaan perustui.

Fandi viittaa lausumaani, että aidosti kotimaassaan vaikeuksissa olevia tulisi auttaa heidän lähiseudullaan, ja niin hänen mukaansa tehdäänkin noin 70 prosentissa tapauksista. Selvää enemmistöä siis autetaan Perussuomalaisten toivomalla tavalla. Onko se huono asia? Juurettomuutta ja kulttuurishokkiahan on todettu omissakin sotalapsissamme, vaikka heitä ei lähetettykään "maan ääriin" täysin vieraaseen elinympäristöön.

Nk. ankkurilasten asemasta ja heidän kontrollistaan on olemassa täysin Fandin käsityksistä poikkeavaa tietoa. Esimerkiksi Kanadassa selvitetyistä "perhesiteistä" havaittiin selvästä enemmistöstä, että sukulaissuhdetta ei ollut lainkaan. Maahanmuuttoviraston mahdollinen dna-tutkimuskin on vain teoreettinen, ja sitäkin on arvosteltu ihmisoikeutta loukkaavaksi.

Vuosi sitten Kotkaan saapuneita parrakkaita "lapsukaisia" on vaikea uskoa alle 16-vuotiaiksi. Fyysisesti hämmästyttävän kehittyneiltä vaikuttavat myös Mäntän pakolais"lapsukaiset". Parikkalan "lapsukaisista" havaittiin yli puolet täysi-ikäisiksi "Dublin-kiertolaisiksi".

Jonkin asteinen luottamus on toki joviaalia, mutta katteettomana se muuttuu naiiviudeksi.

Normaali käytäntö on, että väärin perustein saatu yhteiskunnallinen etuus poistetaan; rahana saatu peritään takaisin, maahantulolupa vaihdetaan karkotukseksi. Todettujen ansiottomien etuuksien kohdalla sellaista ei edes harkita, tulokkaille etsitään täysi-ikäisten sijoituspaikkaa. Valtion korvaus heidän osaltaan lakkaa, se jää kunnan/kaupungin omalle kontolle.

Pakolaiskeskusten työllistävästä vaikutuksesta on todettava, että sama tulos saadaan kaivattamalla osalla kansaa kuoppia, joita toiset sitten täyttävät.

Asianmukaiseen (poliittiseen) vastuuseen kuuluu omista kansalaisista huolehtiminen. Ovatko vihreät valmiit tinkimään esimerkiksi omien koululaistemme osasta pakolaisten opetusryhmien muodostamiseksi? Siihen opetustoimeen varatuilla rahoilla ja niiden leikkauksilla väistämättä joudutaan, kun normaaliin opetusryhmään suomen kieltä taitamattomien "uussuomalaisten" sijoittaminen ei liene pedagogisesti järkevää.

JORMA USKI kaupunginvaltuutettu (ps) Jyväskylä

___________________________________________________

Maia Fandi: Pakolaisuudelle on painavat syyt 25.8.2009

Jorma Uski vastasi 21.8 mielipidekirjoituksellaan "Pakolaisstatuksesta erilaisia käsityksiä" 18.8. julkaistuun mielipidekirjoitukseeni "Pakolaislapsilla oikeus turvaan".

Uskin mukaan arvioni siitä, että pakolaisten määrän kasvavan tulevaisuudessa esimerkiksi "aseellisten konfliktien, ilmastonmuutoksesta johtuvan ympäristön pilaantumisen ja talouskriisien myötä" ei sovi yhteen . YK:n "pakolaissopimuksen" raamien kanssa.

YK:n sopimus pakolaisen oikeudellisesta asemasta määrittää pakolaisen henkilöksi, joka on paennut kotimaastaan, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi rotunsa, etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisen käsityksensä takia tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskuntaryhmään, ja joka oleskelee sen maan ulkopuolella, jonka kansalainen hän on, ja joka mainitun uhan vuoksi ei voi tai halua palata takaisin.

Uskin mukaan puhuin pakolaisista jossakin aivan muussa tarkoituksessa kuin YK:n pakolaissopimus. Haluan oikaista Uskin virheellistä näkemystä. Mainitsemani aseelliset konfliktit, ympäristön pilaantuminen ja talouskriisit voivat olla niitä taustalla olevia syitä, jotka lisäävät nimenomaan YK:n pakolaiskriteerien mukaista pakolaisuutta. Epävakaissa olosuhteissa, kuten kehitysmaissa, uusi talouskriisi tai ympäristön pilaantuminen voivat kärjistää tilanteita niin, että ne johtavat levottomuuksiin, jopa aseellisiin konflikteihin eri ryhmien välillä.

En siis puhu mistään "elintasopakolaisuudesta". En edes ymmärrä termiä "elintasopakolainen". Pakolaisen statusta ei voi saada vain haluamalla paremman elintason. Kun puhutaan pakolaisesta puhutaan Uskinkin esiintuomat YK:n kriteerit täyttävästä vainon kohteeksi joutuneesta ihmisestä.

Olen Uskin kanssa samaa mieltä, että näihin pakolaisuuden syihin tulisi esim. kansainvälisen kehitysyhteistyön avulla vaikuttaa. Mutta Vihreiden näkemyksen mukaan tämän ohella on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten hengessä vastaanotettava myös ne kiintiöpakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka täyttävät YK:n asettamat pakolaisen "kriteerit".

Uskin mukaan "vuosi sitten Kotkaan saapuneita parrakkaita "lapsukaisia" on vaikea uskoa alle 16-vuotiaiksi". Kyse on alle 18-vuotiaista eli Suomen lain mukaan alaikäisistä, joita myös lapsiksi lainsäädäntömme mukaan kutsutaan. Suurin osa maahan saapuvista alaikäisistä turvapaikanhakjoista on 15 -17-vuotiaita. Matka lähtömaasta Suomeen on pitkä ja raskas, ja harvat nuoremmat selviäisivät siitä.

Perheryhmäkotiin tulevat nuoret - tai ainakin osa heistä - ovat aloittaneet koulunkäyntinsä jo vastaanottokeskuksesta käsin odottaessaan turvapaikkapäätöstä. Moni heistä on myös joutunut asumaan vastaanottokeskuksessa "säilössä" myönteisen turvapaikkapäätöksen saannin jälkeenkin, koska heille ei ole pystytty osoittamaan riittävästi kuntapaikkoja. Tästäkin syystä on harmillista, että Jyväskylän perheryhmäkodin perustaminen viivästyy. Kotoutumisen kannalta olisi parasta, että he pääsisivät mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tavalliseen elämään kiinni. Nollasta ei heidän koulunkäyntinsä täällä Jyväskylässä ala. Totta on, että tukitoimet koulussa näille 24 nuorelle ovat varmasti kuitenkin tarpeen.

MAIA FANDI YTM, kaupunginvaltuutettu valtuustoryhmän puheenjohtaja (vihr.) Jyväskylä
_____________________________________________________________

Nico Holmberg: Heikoimpien auttamista vastustetaan 28.8.2009

Jorma Uski selventää käsityksiään pakolaislasten turvakodin perustamisesta Säynätsaloon kirjoituksessaan 21.8. Keskisuomalaisessa. Uskin kirjoittajan lahjat ovat selkeät, hän kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Sisältö ei kylläkään ole tätä päivää.

Uski vetoaa YK:n pakolaissopimukseen, jossa määritellään kuka on pakolainen. Sopimus on ikävä kyllä sisällöltään vanhentunut. Uskin käsityksen mukaan pakolaiseksi ei voida luokitella ihmistä jonka elinolosuhteet ovat esimerkiksi kuivuuden tai muun ekologisen katastrofin takia olemattomat. Uski ilmeisesti itse sitkeästi pysyisi paikoillaan maata viljelemässä vaikka taivaalta ei sadetta olisi tullut vuosiin.

Uski myös epäilee Jyväskylän Säynätsaloon saapuvia lapsia muiksi kuin lapsiksi koska Kotkaankin oli saapunut 16-vuotiaita, joilla parta jo kasvoi. Saman argumentin mukaan olin itse aikuinen 15-vuotiaana jolloin aloin partaani ajaa.

Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet halunsa auttaa ihmisiä jo lähellä lähtömaata. Tässä olisi oiva paikka Vihreiden ja Perussuomalaisten tehdä yhteistyötä ja vaatia kehitysyhteityöhön käytettävien määrärahojen roimaa korotusta. Suurimman taakan pakolaisuudesta kantavat lähimaat, jotka lähes poikkeuksetta ovat itsekin köyhiä kehitysmaita. Nämä maat, kuten esimerkiksi Tsad, Kenia ja Thaimaa, tarvitsevat resursseja toimiakseen pakolaisten saapumismaina. En ole kuitenkaan kuullut Soinin tai muiden Perussuomalaisten vaativan uusia määrärahoja, jotta aidosti saataisiin pakolaisongelmalle jotain tehtyä jo ensisijaisissa saapumismaissa.

Suomi on rikas maa, jolla kyllä on varaa hoitaa oma osansa pakolaisongelmasta. Eikä pakolaisiin käytettävä raha ole poissa suomalaisilta lapsilta tai vanhuksilta kuten Perussuomalaiset antavat ymmärtää. Kyse on arvoista ja valinnoista, mihin haluamme rahamme käyttää.

NICO HOLMBERG varavaltuutettu (vihr) Jyväskylä

_____________________________________________________________

Jenni Hirvonen: Monikulttuurisuus osaksi arkea 30.8.2009

Jyväskylän yliopisto teetti kansainvälisille tutkinto-opiskelijoilleen kyselyn, joka käsitteli Suomessa opiskelua ja asumista. Kyselyvastauksista kävi ilmi, että Jyväskylään tulevilla opiskelijoilla on vaikeuksia suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisessa. Usea kyselyyn vastannut oli sitä mieltä, että suomalaisten ystävien löytäminen on suurin maassa asumisen haaste.

Ulkomailta tulevat tutkinto-opiskelijat pitävät suomalaisia kollegoitaan hiljaisina ja epäsosiaalisina. Lisäksi kielimuuri on melkoinen. Eräskin opiskelija kertoi järkyttyneensä, kun hän jakoi suomalaisen opiskelijan kanssa asunnon yhden vuoden ajan: suomalainen asuinkumppani ei koko aikana puhunut hänelle sanaakaan. Vastaavasti muuan suomalainen opiskelija valitteli, että ulkomaalainen "kämppis" käytti hänen astioitaan lupaa kysymättä. Esimerkit kertovatkin kulttuuristen kohtaamistilanteiden monimutkaisuudesta: ulkomailta Suomeen saapuva opiskelija ei ehkä ymmärrä, että kaikki esineet eivät ole yhteiskäytössä tai että suomalainen vetäytyy välillä omaan rauhaansa.

Myös monet maahanmuuttajataustaisten suomalaisten parissa tehdyt tutkimukset kertovat, että tulijat kohtaavat Suomessa erilaisen kulttuurin, johon sopeutuminen ei tapahdu hetkessä. Kontaktien solmiminen suomalaisiin on vaikeaa, ja niinpä monet arkiseen tapakulttuuriin, uskontoon ja yhteisöllisyyteen liittyvät asiat jäävät helposti puolin ja toisin ymmärtämättä. Tämä vaikuttaa myös siihen, että maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä on vaikeuksia päästä tasavertaisesti mukaan työelämään ja koulutukseen suomalaisiin verrattuna.

Monikulttuurisuutta ei toisaalta tule eksotisoida, vaan se pitäisi nähdä luonnollisena osana arkeamme. Suomalainen voi opettaa omaa kulttuuriaan vieraasta kulttuurista tulleelle ja toisinpäin. Aidoimmillaan vuorovaikutus on silloin, kun se saa alkunsa spontaanisti.

Ulkomaalaiset opiskelijat haluaisivat mielellään luoda kontakteja suomalaisiin perheisiin. Tällä hetkellä Jyväskylän yliopistossa valitettavasti on liian vähän suomalaisia ystäväperheitä - kaikki halukkaat opiskelijat eivät pääse toiminnan piiriin ja siten tutustumaan suomalaiseen arkeen ja kulttuuriin.

Vastaavanlaisia kohtaamistilanteita, joista kaikki osapuolet ovat saaneet paljon, on syntynyt Jyvässeudulla harrastustoiminnassa, muun muassa jalkapalloporukoissa. Maahanmuuttajataustaisten poikien ja suomalaisten junnujen välinen yhteisymmärrys on luontevimmillaan vapaa-ajalla, yhteisen tekemisen äärellä.

Ulkomaalaisille tutkinto-opiskelijoille teetetyssä kyselyssä suomalaiset saivat onneksi myös positiivisia kommentteja. Suomalaisia pidetään edelleen rehellisinä, ystävällisinä, luotettavina ja avuliaina.

Pienet hetket ja tilanteet ovat suuren suuria askelia eri kulttuuritaustoista tulleiden ihmisten väliseen ymmärrykseen ja kanssakäymiseen. Muutos lähtee pienistä sanoista ja teoista, ja ennen kaikkea asenteista.

JENNI HIRVONEN kansainvälisten asioiden sihteeri, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
MARJA PIETILÄINEN Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen kansainvälisten asioiden vastaava
__________________________________________________

Paul Abbey: Mihin olemme menossa? 1.9.2009

Yhteisöpalvelu Facebookissa on vaadittu kaikkien somalien karkottamista maasta. Näyttää siltä, että poliitikot ja puolueet eivät pane pahakseen tällaisia maahanmuuton vastaisia vaatimuksia.

Olisi loogista ajatella, että samanlaiset tuntemukset esiintyvät puhuttaessa myös muista maahanmuuttajista. Kuitenkin minusta tuntuu, että sana "maahanmuuttaja" ei näytä tarkoittavan eurooppalaisia tai heidän serkkujaan, jotka nykyään asuvat Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Vähän aikaa sitten kaksi miestä puukotti kuusi kertaa gambialaista ystävääni Jyväskylässä. Kuvauksen perusteella poliisille selvisi, että toinen päällekarkaajista oli poliisin vanha tuttu, joka oli aikaisemminkin syyllistynyt väkivallantekoihin maahanmuuttajia vastaan.

Miksi ystävääni vastaan hyökättiin? Oliko se satunnainen hyökkäys vai oliko hänet valittu uhriksi? Jos syy on jälkimmäinen, hyökättiinkö hänen kimppuunsa juuri siksi, että hän oli maahanmuuttaja? Kuinka paljon tällaisia väkivallantekoja ilmenee ja kuinka usein. Ovatko hyökkäykset yleistyneet viime aikoina?

Hyökkäyksen jälkeen toinen ystäväni otti asiakseen vastata hyökkäysuutisen kommentteihin Keskisuomalaisen, verkkosivujen keskustelupalstalla. Hän kertoi järkyttyneensä palstan kirjoituksista, jotka kaikki heijastelivat poliitikkojen viestittämää maahanmuuttajavastaista sanomaa. Jopa he, jotka eivät suoraan ilmaisseet tyytyväisyyttään hyökkäyksistä, viestivät, että maahanmuuttajat ovat iilimatomaisia loisia, joiden tarkoitus on imeä suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä tyhjäksi.

Aiemmin tänä vuonna presidentti Halonen totesi, että maahanmuuttajien työttömyysprosentti oli kolme kertaa korkeampi kuin kantaväestön keskimäärin. Luvussa on maahanmuuttajia, joilla on sekä ammattitutkinto että vaadittavat taidot, jotka nyt menevät hukkaan. Mitä hyötyä yhteiskunnalle on tästä tilanteesta?

Maahanmuuttokielteisten mielipiteiden nostattaminen ei ole uutta. Sillä on pitkät perinteet ja lopputulos on ollut aina sama. Ymmärrettävät rotumellakat 1980-luvun alun Englannissa ja Ranskassa 2000-luvun alussa ovat kaksi selvää viimeaikaista esimerkkiä ajattelutavan lopputuloksesta.

Myös Ruotsissa ja Tanskassa on hiljattain nähty mellakoita. Voiko tapauksia yhdistää maahanmuuttajien eristäminen muusta yhteiskunnasta niin, että he eivät voi elää mielekkääksi kokemaansa elämää? Voisiko korkea työttömyysprosentti vaikuttaa yllä mainittuihin olosuhteisiin?

Suuri osa maahanmuuttajista on pakolaisia - ihmisiä, joista ainakin osaa odottaisi kotimaassaan varma kuolema. Voi sanoa, että pakolaiset ovat täällä kahdesta syystä: koska Suomella on kansainvälisten sopimusten kautta velvollisuus ottaa pakolaisia, ja toiseksi päättäjien myötätunnon osoituksena. Viimemaikaiset tapahtumat ovat saaneet minut kysymään, osoittaisivatko suomalaiset lainkaan myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan, jos kansainväliset sopimukset eivät siihen velvoittaisi.

Tässä on hyvä kysyä: mikä johtaa konflikteihin, joita pakolaiset pakenevat? Ja onko meillä Suomessa asuvilla jotain tekemistä tilanteen kanssa?

Me ostamme vapaasti kaupasta ruokaa ja tarvikkeita, joita ei ole tuotettu Suomessa, ei edes Euroopassa, tai Pohjois-Amerikassa, Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. Kuinka moni meistä kuluttajista on vaivautunut kysymään, missä niitä tuotetaan? Kuinka moni kysyy, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka näissä tuotantomaissa elävät ja millaisista oloista tarvikkeet on meille tänne tuotu?

Voi olla, että vastaukset näihin kysymyksiin selvittävät sen, että kulutuksellamme ja noissa paikoissa muhivilla konflikteilla on yhteys. Emmekö silloin ole osaltamme vastuussa pakolaisuuden syntymisestä?

Maahanmuuttajavastaisten huudot voivat johtaa pelottavaan lopputulokseen - yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa hyväksyä heidänsä viestinsä. Väestössä on tahoja, jotka ajattelevat, että heillä on oikeutus vastaaviin väkivallantekoihin kuin ystävääni kohtaan. Olennaisinta viestissä on kuitenkin se, että se vaatii ihmisten syrjinnälle perustuvaa yhteiskuntaa. Sellaisessako me todella haluamme elää?

PAUL ABBEY Jyväskylä, Korpilahti