Nykypäivä: Helsingin keskusta on kerjäläisten valtakunta

Nykypäivä:
Helsingin keskusta on kerjäläisten valtakunta
27.8.2009

Ulkoministeri Alexander Stubb joutui pyytämään julkisesti anteeksi
Kirkon Ulkomaanavulta, kun hän oli vihjaissut järjestön vaalivan
brändiään sen lisäksi, että se kantaa huolta maailman köyhistä.
Lausuma oli eittämättä harkitsematon, mutta kirkon ulkomaanavun se
suututti myös siksi, että se on totta.
Kun hyväntekeväisyysjärjestö ryhtyy kustantamaan julkkisten matkoja
katsomaan vähäosaisia lapsia Afrikkaan, liikutaan moraalisesti heikoilla
jäillä, vaikka päiväntasaajalla oltaisiinkin.
Yksi kriisialueiden oudoimpia lieveilmiötä on kansainvälisten
avustusjärjestöjen keskinäinen kilpailu siitä, mikä niistä näkyy
parhaiten kriisialueella. Näkyvyys tuo avustuksia ja poliittista
vaikutusvaltaa. Monien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ylin johto
toimii tulospalkkauksella.

Poliisi on viime aikoina tiukentanut otettaan romanialaisten
harjoittamaan aggressiiviseen kerjuuseen. Joku voisi epäillä
viranomaisia etnisestä syrjinnästä.
Liikun päivittäin Helsingin keskustassa ja kohtaan jatkuvasti
häiritsevää ammattimaista kerjuuta. Viimeksi eilen peräti viisi ihmistä
kinusi minulta rahaa. Yksikään heistä ei ollut romanialainen.
Yhteistä kaikille häiriköille oli Suomen kansalaisuus ja jonkin
järjestön liivi. Nämä ”feissarit” ovat merkittävä häiriötekijä
keskustassa liikuttaessa, toisin kuin romanialaiset, jotka etupäässä
istuvat hiljaa kadun reunalla.
Kaupungilla liikkuu huhuja siitä, että monet kerjääjät ovat sangen
varakkaita. Minä uskon, että jokainen romanialaisen kahvikuppiin
laitettu ropo menee suoraan köyhän taskuun.
Voin silti välillisesti vahvistaa huhut miljonäärikerjääjistä todeksi.
Irlantilaisen Sunday Independent -lehden mukaan useat Unicefin ylimmässä
johdossa olevat henkilöt tienaavat satoja tuhansia euroa vuodessa. Ei
siis ihme, että järjestöllä on Helsingin keskustassa tusinoittain
feissareita.
On vaikea ymmärtää, millä perusteella poliisi sietää yhtä kerjääjää ja
kiusaa toista. Jos kyse on luvanvaraisuudesta, viranomaisten on syytä
vakaasti miettiä, miksi he myöntävät kansalaisjärjestöille lupia häiritä
keskustassa asioivia ihmisiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa feissaaminen on
monessa kaupungissa jo kielletty sen kiistattomien häiriövaikutusten takia.

Nuori George Orwell vietti pari vuotta kerjäläisenä suurkaupunkien
kaduilla. Hän totesi kerjuun olevan kovaa työtä. Rahaa hän ei sillä
juurikaan tienannut, ainakaan ennen kuin kirjoitti aiheesta kirjan
Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa.
Minä annan roponi vastaisuudessakin romanialaisille.