Turun Sanomat: Kirkosta turvapaikan saaneet pitävät apua inhimillisenä eikä uskonnollisena tekona

Turun Sanomat: Kirkosta turvapaikan saaneet pitävät apua inhimillisenä eikä uskonnollisena tekona 14.10.2009

Suomesta käännytyspäätöksen saaneet henkilöt kokevat kirkon tarjoaman tilapäisen turvapaikan inhimillisenä eikä uskonnollisena tekona kirkon taholta. Uskonnolla ei katsota olevan suurtakaan merkitystä apua haettaessa eivätkä hakijat pidä sitä kynnyksenä.

Ongelmallisempi on kirkon ja viranomaisten suhde. Kirkon ja käännytyspäätöksiä toteuttavien poliisien ja muiden viranomaisten näkökulmat ovat kaukana toisistaan, mutta selvää lähentymistä on silti tapahtunut, todettiin tiistaina Turussa järjestetyssä kirkon turvapaikkaseminaarissa.

Poliisin tavoitteena on, että toiminta olisi kirkon osalta avoimempaa keskinäisen luottamuksen vuoksi. Kirkon taholta toivotaan, että inhimillisyyttä ei unohdettaisi, vaikka poliisin toiminta olisikin vain annettujen päätösten toteuttamista.

– Olemme tulleet jo pitkän matkan toisiamme vastaan. Me tiedämme poliisin valtuudet, mutta myös he ymmärtävät entistä paremmin meidän näkökulmamme. Pidän siksi tärkeänä, että kirkon ja ulkomaalaispoliisin suhteet säilyvät hyvänä, Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen kertoo.

Kirkolta pyydetään Suomessa turvapaikkaa yhä useammin. Etenkin Mikaelinseurakunnalle tulee jatkuvasti pyyntöjä turvapaikka-asioissa. Lehikoisen mukaan vain osa pyrkijöistä voidaan ottaa kirkon suojiin.

– Aivan hiljattain meille on tullut 5–6 pyyntöä, joista osa muualta Suomesta. Olemme todenneet, että ottakaa yhteyttä oman alueenne seurakuntiin. Tämä ei ole vain yhden seurakunnan asia, koko kirkon yhteisvastuuta korostava Lehikoinen toteaa.

Tiistaina järjestetyssä turvapaikkaseminaarissa nousivat esiin traumatisoituneiden turvapaikanhakijoiden kuulustelut.

Saksassa poliiseille annetaan koulutusta juuri tällaisten ihmisten kohtaamiseen. Suomessa vastaava koulutus puuttuu lähes kokonaan. Seminaarissa esille tulleiden puheenvuorojen mukaan koulutus olisi tarpeen myös Suomessa.

Turun Mikaelinseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anneli Koskinen ja rovasti Anneli Luokkakallio muistuttivat, että turvapaikkakeskusteluissa unohdamme usein oman historiamme. Jos neljän kuukauden mittainen sisällissota traumatisoi jälkipolvia vielä 2000-luvulla, miten vuosia kestävä sisällissota ei traumatisoisi myös maahamme pyrkiviä turvapaikanhakijoita. Talvi- ja jatkosodan vaikutuksiakaan ei muistella.

– Olemme unohtaneet oman historiamme. Myös meitä on aikoinaan autettu, Koskinen korostaa.

Seminaarissa kuultiin kokemuksia Saksasta, jossa kirkko on toiminut turvapaikkana jo 25 vuoden ajan. Hampurissa tehtävästä turvapaikkatyöstä kertoivat pastori Fanny Dethloff ja vapaaehtoistyöntekijä Pirkko Andersen .

– Tämä ei ole toimintaa valtiota vastaan eikä demokratian murtamista, vaan ihmisoikeuksien puolustamista, Dethloff kiteyttää.

Hän kertoo saaneensa työstään monenlaista kritiikkiä.

– Yleinen kommentti on, että olemme vähän hulluja, hän toteaa selvästi ylpeänä.

HEIKKI KAUHANEN