YLE: Kristityksi kääntyneen turvapaikkahakemus käsitellään uudelleen

YLE: Kristityksi kääntyneen turvapaikkahakemus käsitellään uudelleen 14.10.2009

KHO:n päätös

Kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen kristinuskoon kääntyneen iranilaismiehen turvapaikkahakemus käsitellään uudelleen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan islaminuskon hylännyt mies saattaa joutua vainotuksi, jos hänet palautetaan Iraniin.

KHO perustelee tapauksen uudelleenkäsittelyn tarvetta mm. Iranin valmisteilla olevalla rikoslailla, jossa islamista luopumisesta on määrätty rangaistuksia.

KHO palautti miehen tapauksen hallinto-oikeuteen, jonka on tarkoitus selvittää kääntymisen olosuhteita ja aitoutta.

Oman kertomuksensa mukaan mies kävi rippikouluun rinnastettavan koulutusjakson ja otti helluntaiseurakunnan kasteen viime syyskuussa.

Ulkomaalaisvirasto käännytti miehen kotimaahansa toissavuoden lopulla ja hallinto-oikeus piti päätöksen voimassa reilu vuosi sitten miehen valitettua siitä. KHO esti päätöksen täytäntöönpanon, kun mies valitti hallinto-oikeuden päätöksestä.

______________________________________

KHO:n päätös:

KHO:2009:87

Vuosikirjanumero KHO:2009:87
Antopäivä 14.10.2009
Taltionumero 2506
Diaarinumero 3146/1/08

Ulkomaalainen - Turvapaikka - Kansainvälinen suojelu - Sur place -tilanne - Kääntyminen islamista - Kristitty - Uskonvakaumuksen tutkiminen

Turvapaikanhakija A, joka oli kertonut olevansa sunnimuslimi, oli hallinto-oikeuden hylkäävän päätöksen jälkeen valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa aikaisempien turvapaikkaperusteiden lisäksi kertonut liittyneensä helluntaiseurakuntaan ja ottaneensa siellä kasteen.

Korkein hallinto-oikeus ei ottanut ensi asteena tutkittavakseen tähän valitusperusteeseen liittyviä kysymyksiä, vaan palautti asian hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden tulee järjestää asiassa suullinen käsittely, jossa selvitetään kääntymisen olosuhteita ja aitoutta.

Ulkomaalaislaki 87 §, 88 §, 88 a § ja 88 b §

Päätös, jota hakemus koskee

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 10.9.2008 n:o 08/1068/1

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 17.12.2007 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja käännyttänyt hänet kotimaahansa Iraniin.

Perusteluissaan Ulkomaalaisvirasto on muun ohella todennut A:n poliittisen toiminnan olleen rivijäsenen tasoista eikä hänen voitu katsoa olleen toimintansa perusteella poliittisesti profiloitunut henkilö. Virasto on katsonut, ettei A:lla ollut perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä hänen myöskään voitu katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tarpeessa. Oleskeluluvan epääminen ei ole myöskään ilmeisen kohtuutonta yksilöllisestä ja inhimillisestä syystä.

Vaasan oikeusaputoimisto on 28.2.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 27.2.2008 lukien ilman omavastuuosuutta. Hänen oikeudenkäyntiavustajakseen on määrätty varatuomari H.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on kurdi ja uskonnoltaan sunnimuslimi. Hän on kertomansa mukaan lähtenyt Iranista vuonna 1999 Turkkiin. Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta, koska Turkki oli palauttamassa häntä Iraniin. Valittaja on kuulunut kotimaassaan Iranin Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDPI) nuorisojärjestöön vuodesta 1979 lähtien. Valittajan isä on ollut mukana poliittisessa toiminnassa, aktiivisimmillaan vuonna 1946. KDPI oli julkaissut kirjan, jonka yhdessä kuvassa oli valittajan isä. Valittajan isä työskenteli painossa, jossa kirja painettiin. Valittajan ollessa 22-vuotias hänen isänsä yhdessä muiden kirjan tekemiseen osallistuneiden KDPI:n jäsenten kanssa karkotettiin kotiseudultaan Mahabadista Damakhaniin. Valittajan isä oli Damakhanissa noin kaksi vuotta. Tuona aikana poliisiviranomaiset kävivät useasti valittajan perheen kotona ja valittajan veli ja serkku surmattiin. Valittaja itse oli vankilassa puoli vuotta vuonna 1980. Valittaja on kertonut auttaneensa puolueen jäseniä tarpeen vaatiessa vuoteen 1984 saakka. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, ettei hän ole yrittänyt hankkia puolueeseen uusia jäseniä tai esiintynyt julkisesti puolueen hyväksi. Hän on toisaalta kertonut olleensa tunnettu KDPI:n jäsen. Vuonna 1986 valittaja lähetettiin asepalvelukseen. Ollessaan lomalla armeijasta vuonna 1988 valittaja kuuli serkkunsa antautuneen poliisille. Valittaja löysi myöhemmin serkkunsa surmattuna poliisin tiloista. Vuonna 1989 valittajan toinen serkku surmattiin poliittisen toimintansa vuoksi, jolloin KDPI pyysi valittajaa siirtymään Irakin puolelle. Valittaja palasi Iraniin vuonna 1993 eikä hän ollut sen jälkeen aktiivisesti mukana puolueen toiminnassa pariin vuoteen. Toimiessaan taksinkuljettajana vuonna 1995 valittajaa pyydettiin tapaamaan KDPI-puolueen vastuuhenkilöitä Irakissa. Irakissa valittajaa kehotettiin palaamaan puolueen riveihin. Valittaja avusti puoluetta vuoteen 1998 saakka, jolloin hän otti kotikaupungissaan Mahabadissa osaa mielenosoitukseen PKK:n johtajan pidätyksen vuoksi. Mielenosoituksen yhteydessä valittaja ja hänen veljensä pidätettiin usean muun henkilön kanssa. Valittaja vapautui neljä ja puoli kuukautta myöhemmin takuita vastaan. Valittaja hankki itselleen lahjuksia maksamalla Iranin kansallisen passin. Hän oli saanut lahjuksen vastaanottaneelta virkailijalta ohjeen ottaa yhteyttä Iranin ja Turkin rajalla olevassa kaupungissa asuvaan henkilöön, mikäli hän olisi lähdössä pois maasta. Valittaja noudatti neuvoa ja matkusti Tauriziin, jossa hän kuuli vaimoltaan Ettelaatin miesten käyneen etsimässä häntä ja jättäneen valittajalle pyynnön ilmoittautua viranomaisille. Turkin puolella valittajan ystävä kehotti valittajaa jäämään Turkkiin, koska kaksi valittajan puoluetoveria oli jäänyt kiinni Iranissa.

Kertomuksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Irania koskevan maatietouden mukaan kurdeja ei vainota Iranissa pelkästään etnisen alkuperän perusteella, vaan mahdolliset oikeudenloukkaukset liittyvät merkittävänä pidettävään osallistumiseen puolue- tai muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. KDPI-puolueen jäseniin raportoidut oikeudenloukkaukset ovat kohdistuneet puolueen johtavassa asemassa tai aseellisissa tehtävissä toimiviin henkilöihin tai erityisen aktiivisiin tukijoihin (Home Office: Country of Origin Information Report, Iran, 31 January 2008 ja Home Office: Operational Guidance Note, Iran, February 2007).

Valittajan poliittinen toiminta ei ole ollut erityisen merkittävää. Hän on toiminut KDPI-puolueessa lähinnä tarpeen niin vaatiessa. Valittajan poliittisen toiminnan voidaan katsoa olleen rivijäsenen tasoista. Valittajan pidätys mielenosoituksen yhteydessä on liittynyt yleiseen pidätykseen, jonka yhteydessä on pidätetty useita henkilöitä. Valittajan kertomus on myös ristiriitainen siltä osin kuin hän on kertonut omasta toiminnastaan puolueessa. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, ettei hän ole esiintynyt julkisesti puolueen hyväksi ja ettei kukaan hänen kotikaupungissaan tiennyt hänen olevan KDPI-puolueen jäsen. Toisaalta hän on kertonut olleensa tunnettu KDPI:n jäsen. Valittajan kertoman mukaan hänen entinen vaimonsa ja lapsensa asuvat edelleen Iranissa eikä valittaja ole kertonut, että heillä olisi ollut ongelmia. Kun otetaan huomioon, että valittajan isän aktiivisesta poliittisesta toiminnasta on kulunut vuosikymmeniä ja valittaja itse on ollut ulkomailla lähes kymmenen vuotta, on epätodennäköistä, että valittaja Iraniin palatessaan olisi viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena.

Valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittaja ei ole myöskään esittänyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltu syy olettaa hänen olevan vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittaja ei ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla suojelun tarpeessa. Valittajalle ei voida näin ollen antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa suojelun tarpeen perusteella.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida pitää ilmeisen kohtuuttomana ja että valittaja on voitu käännyttää kotimaahansa Iraniin.

Muut sovelletut oikeusohjeet: Ulkomaalaislain 146, 147 ja 148 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut käännyttämisen täytäntöönpanon kieltämistä, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu.

A on vaatinut hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätösten kumoamista ja turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämistä taikka asian palauttamista Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hän on uudistanut valituksensa perusteluiksi aikaisemmin poliittisesta toiminnastaan esitetyn, viitannut Iranin heikentyneeseen ihmisoikeustilanteeseen sekä todennut, ettei hänen kertomuksensa ole ollut hallinto-oikeuden esittämällä tavalla ristiriitainen.

Uutena seikkana valituksessa ja siihen liittyvässä lisäselvityksessä on esitetty, että A oltuaan Suomessa yli 2,5 vuotta ja käytyään Suomessa keskusteluja kristittyjen kanssa on kääntynyt kristinuskoon ja käytyään rippikouluun rinnastettavan koulutusjakson ottanut 16.9.2008 vastaan helluntaiseurakunnan uskovien kasteen. Iranissa muslimin kääntyminen muuhun uskontoon on ankarasti sanktioitu rikos. Iranin parlamentissa on syksyllä 2008 ollut säädettävänä laki, jonka mukaan islamista kääntymisestä on seurauksena kuolemanrangaistus. Näin ollen on tarjolla vaara, että A joutuisi vainotuksi palautettaessa hänet kotimaahansa Iraniin.

A on myös viitannut pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiinsa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 30.10.2008 antamallaan päätöksellä taltionumero 2744 kieltänyt käännyttämisen täytäntöönpanon, kunnes kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskeva valituslupahakemus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai asiassa ehkä toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on valituslupahakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa ja lisälausunnossa todennut A:n kertoneen maahan saapuessaan 19.1.2006 olevansa sunnimuslimi, joskaan ei aktiivinen uskon harjoittaja. Vaikka kääntymisestä kristinuskoon voi Iranin islamilaisen lain mukaan seurata kuolemanrangaistus, käytännössä uhka on kohdistunut kristittyihin pappeihin tai aktiivisesti käännytystyötä tekeviin. Maahanmuuttovirasto on viitannut viraston tutkimukseen kristinuskoon kääntymisestä Iranissa. A voi saada tarvitsemaansa hoitoa myös kotimaassaan.

A on antamassaan vastaselityksessä muun ohessa viitannut lääkärin 28.10.2008 sekä psykiatrian erikoissairaanhoitajan 14.1.2009 antamiin lausuntoihin muun muassa A:n 2-4 kertaa kuukaudessa tapahtuvista psykiatrisista hoitokäynneistä, helluntaiseurakunnan maahanmuuttotyöntekijän sekä pastorin lausuntoon seurakunnan jäsenyydestä ja käynneistä kokouksissa. A on kertonut, että Iranin salainen poliisi on vuonna 2008 tiedustellut hänen Iranissa asuvilta entiseltä vaimoltaan ja lapsiltaan, koska hän palaa Iraniin, ja kertonut tietävänsä hänen olevan Suomessa kurdi-TV:ssä esitetyn ohjelman perusteella. Hän oli näkynyt ohjelmassa.

A on kertonut osallistuvansa seurakuntatyöhön tiistaisin ja sunnuntaisin. Hänen suomenkielen taitonsa on vähäistä, minkä vuoksi keskustelu seurakuntalaisten kanssa saattaa jäädä muodolliseksi. Apuna hänellä on persiankielinen raamattu ja eräät suomea jo oppineet pakolaiset. Seurakunnassa vierailee Ruotsista 2-4 kuukauden välien pastori, joka toimittaa jumalanpalveluksen persiankielellä. Lisäksi A on puhelimitse yhteydessä pastoriin. Hän on voinut todeta jo ennen Suomeen tuloaan omaksuneensa kristinuskon niin, että hän asettaa sen islamin edelle.

Maahanmuuttoviraston lausunnossa esitetty epätäsmällinen tieto kääntymisestä seuraavan kuolemanrangaistuksen soveltamisesta saattaa joka tapauksessa merkitä, että joissakin osissa maata kuolemanrangaistusta sovelletaan. Epäselväksi myös jää, missä määrin toiseen uskontoon kääntyminen on vaikuttanut lisätekijänä päädyttäessä kuolemanrangaistuksen käyttämiseen muusta toiminnasta hallitusta vastaan.

H on esittänyt yhteensä 3 477 euron palkkiolaskun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan sille uudelleen käsiteltäväksi. Kielto panna käännyttäminen täytäntöön on voimassa siihen asti, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian tai sitä ennen ehkä toisin määrää.

1. Sovellettavat säännökset ja niiden lainvalmisteluaineisto

Turvapaikkaa koskevan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 1.6.2009 voimaan tulleilla uusilla säännöksillä (323/2009) on pantu kansallisesti täytäntöön direktiivi 2004/83/EY (määritelmädirektiivi).

Toissijaista suojelua koskevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin (323/2009) mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Humanitaarista suojelua koskevan ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentin (323/2009) mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Lähdön jälkeisen kansainvälisen suojelun tarvetta koskevan ulkomaalaislain 88 b §:n 1 momentin (323/2009) mukaan edellä 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai 88 §:n 1 momentissa tarkoitettu todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa voi perustua kotimaasta tai pysyvästä asuinmaasta lähdön jälkeisiin tapahtumiin tai sellaisiin toimiin, joihin hakija on lähtönsä jälkeen osallistunut.

Ulkomaalaislain 88 b §:n perusteluissa (HE 166/2007 vp, s. 55) lausutaan:

”Ulkomaalaislakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi direktiivin 5 artiklaan perustuva 88 b §, joka koskee kansainvälisen suojelun tarpeen ilmenemistä niin kutsutussa sur place -tilanteessa. Ehdotetun uuden pykälän mukaan perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa voi perustua tapahtumiin tai toimiin, joihin hakija on kotimaasta tai pysyvästä asuinmaasta lähtönsä jälkeen osallistunut. Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa ei ole tämänsisältöistä pykälää, ja direktiivin täytäntöönpanon ja hakijan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että sur place -tilanteesta säädetään laissa.

On olemassa tilanteita, joissa kansainvälisen suojelun tarve syntyy vasta ulkomaalaisen lähdettyä kotimaastaan tai pysyvästä asuinmaastaan. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa turvapaikanhakijan kotimaan tai pysyvän asuinmaan olosuhteet ovat muuttuneet. Myös hakijan oma tilanne on voinut muuttua tavalla, joka tekee paluun kotimaahan tai pysyvään asuinmaahan mahdottomaksi. Hakija voi olla suojelun tarpeessa sellaisten omien toimiensa vuoksi, joihin hän on osallistunut lähtönsä jälkeen. Kyseiset toimet voivat perustua hakijan kotimaassa tai pysyvässä asuinmaassa omaksumaan vakaumukseen tai suuntautumiseen ja ilmentää sitä. Pykälää sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että jokaiselle kuuluviin uskonnon- ja sananvapauteen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoa tai vakaumusta tai ryhtyä poliittisesti aktiiviseksi milloin tahansa, myös kotimaasta tai pysyvästä asuinmaasta lähdön jälkeen. Kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa on otettava huomioon, ovatko tällaiset hakijan toimet tulleet kotimaan tai pysyvän asuinmaan viranomaisten tietoon ja miten he niihin suhtautuisivat.”

2. Tosiseikat

A on hakenut Suomessa kansainvälistä suojelua 20.1.2006. Hän on kertonut olevansa etniseltä taustaltaan Iranin kurdi ja uskonnoltaan sunnimuslimi. Suojelutarpeen perusteeksi oli esitetty, että hänet oli haastettu oikeuteen ja pidätetty kahdesti kuulumisesta Iranin Kurdistanin Demokraattiseen puolueeseen.

A on 16.9.2008 eli sen jälkeen, kun asia on ratkaistu hallinto-oikeudessa, kastettu kristinuskoon ja hän on siten luopunut islamin uskosta.

3. Oikeudellinen arviointi

Säännösten muuttumisen vaikutus

Ulkomaalaislakia on asian ollessa vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutettu 1.6.2009 voimaan tulleella lailla (323/2009), jolla on pantu kansallisesti täytäntöön direktiivi 2004/83/EY (määritelmädirektiivi).

Lainmuutoksen esitöiden (HE 166/2007 s. 44) mukaan uudet 87, 88 ja 88 a § vastaavat sisällöltään ja laajuudeltaan lain voimaantullessa voimassa olleita lain 87 ja 88 §:ää. Lain 88 b § on uusi, mutta sekään ei olennaisesti poikkea aiemmasta lainsäädännöstä, kun otetaan huomioon määritelmädirektiivin tulkintavaikutus, joka on tullut ottaa huomioon jo ennen lain voimaantuloa.

Asiassa sovellettavaksi tulleisiin säännöksiin ei ole tehty sellaisia muutoksia, joiden johdosta asiaa tulisi nyt arvioida eri lähtökohdista kuin maahanmuuttoviraston tehdessä päätöksensä. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian palauttamatta asiaa maahanmuuttovirastolle ratkaistavaksi 1.6.2009 voimaan tulleiden säännösten perusteella.

Asian ratkaisemisen lähtökohdista

Suomen perustuslaissa ja Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattuun uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoa tai uskonnollista vakaumusta. Tämä koskee samalla tavoin kaikkia uskontoja ja myös uskonnottomuutta. Oikeus uskonnonvapauteen nauttii myös ulkomaalaislain 6 luvun mukaista kansainvälistä suojaa.

Kansainvälisen suojelun perusteeksi esitetyn seikan syntyessä kotimaasta lähdön jälkeen eli niin sanotussa sur place -tilanteessa on määritelmädirektiivin 4 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan arvioitava, onko hakijan alkuperämaasta lähtemisen jälkeen toteuttamien toimien ainoana tai tärkeimpänä tarkoituksena luoda edellytykset kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle.

Määritelmädirektiivin 4 artiklan 5 alakohdan mukaan vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, näitä seikkoja ei kuitenkaan tarvitse todentaa jos määrätyt edellytykset täyttyvät. Alakohtien b, c ja e mukaan edellytyksiä ovat: b) kaikki hakijan saatavissaan olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys; c) hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa; d) hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja e) hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.

YK:n pakolaispäävaltuutettu (UNHCR) on uskontoon perustuvaa pakolaisuutta koskevassa ohjeistuksessaan (Guidelines on religion based claims, 28.4.2004) katsonut, että uskonnollinen kääntyminen alkuperämaasta lähdön jälkeen saattaa aiheuttaa sur place -tilanteen. Tällaisissa tilanteissa nousee uskottavuuteen liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät kääntymisen olosuhteiden ja aitouden tarkkaa ja perusteellista tutkimista.

Ulkomailla tapahtunut kristityksi kääntyminen voi eri tavoin tulla Iranin viranomaisten tietoon. Ei ole poissuljettua, että islamista luopuminen ja kääntyminen kristityksi aiheuttaisivat vainon tai epäinhimillisen kohtelun vaaraa Iranissa. Iranin parlamentti on saatavissa olevien tietojen mukaan 9.9.2008 hyväksynyt uuden rikoslain, johon on otettu islamista luopumista koskevia rangaistussäännöksiä. Vaikka säännöksiä ei käytettävissä olevan selvityksen mukaan ole vielä vahvistettu noudatettaviksi, tällaisen säännöksen näin pitkällä olevan valmistelun on katsottava korostavan entisestään kieltoa luopua islamista. Kehitys on otettava huomioon kun arvioidaan kristityksi kääntyneiden tarvetta kansainväliseen suojeluun. Tilannetta on tarkasteltu muun muassa Maahanmuuttoviraston 13.11.2008 päivätyssä selvityksessä ”Kristinuskoon kääntyminen Iranissa”.

Turvapaikan taikka kansainvälisen tai humanitaarisen suojelun tarpeen selvittäminen

Asia on tullut A:n uskonnollisen vakaumuksen osalta uuteen tilaan. Hallinto-oikeus ei ole arvioinut edellä mainitut lähtökohdat huomioon ottaen sen merkitystä. Asia voidaan tältä osin selvittää vain suullisessa käsittelyssä.

4. Lopputulos

Edellä lausutuin perustein hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Helsingin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

5. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

H:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 2 ja 6 §:n mukaisena kohtuulliseksi arvioituna vaatimukset enemmälti hyläten 10 työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 1 000 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 220 euroa, muodostuu siten 1 220 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Ilkka Pere, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Kai Träskelin.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

”Kumoan kuten enemmistö Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja palautan asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Yhdyn enemmistön päätöksen perusteluihin lukuun ottamatta oikeudellista arviointia muun kuin jakson säännösten muuttumisen vaikutus osalta, joilta osin lausun seuraavaa.

Geneven vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, määritelmädirektiivin samoin kuin ulkomaalaislain lähtökohtana on, että pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä vainoa rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja joka oleskelee kansalaisuusvaltionsa ulkopuolella ja on kykenemätön tai haluton pelon johdosta turvautumaan kansalaisuusvaltionsa suojeluun. Tähän nähden määritelmädirektiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset turvapaikanhakijan kansalaisuusvaltiosta lähtemisen jälkeen toteuttamien ja kansalaisuusvaltioon palatessa vainon taikka epäinhimillisen kohtelun vaaraa aiheuttavien toimien arvioinnissa on otettava huomioon direktiivin 4 artiklan 3 d kohdassa tarkoitettu toimien tarkoitus.

Jokaiselle perusoikeutena turvattuun uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoa tai uskonnollista vakaumusta. Tämän mukaisesti islamin uskosta tulee voida kääntyä kristinuskoon sekä elää ja toimia uskonnollisen vakaumuksensa mukaan. Oikeus nauttii myös ulkomaalaislain 6 luvun mukaista kansainvälistä suojaa.

Kansainvälistä suojelua annetaan vain aidossa ja todellisessa suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle. Kansainvälisen suojelun perusteeksi esitetyn seikan syntyessä kotimaasta lähdön jälkeen eli niin sanotussa sur place -tilanteessa on varmistettava, ettei perustetta ole synnytetty ainoastaan kansainvälisen suojelun saamisen tarkoituksessa. YK:n pakolaispäävaltuutettu (UNHCR) on uskontoon perustuvaa pakolaisuutta koskevassa ohjeistuksessaan (Guidelines on religion based claims, 28.4.2004) pitänyt pakolaisuutta selvitettäessä välttämättömänä tutkia perusteellisesti uskonnollisen kääntymisen aitoutta ja niitä olosuhteita, joissa se on tapahtunut. Tarkoituksellisesti synnytetty ("self-serving") toiminta ei anna perusteltua aihetta vainon pelkoon kotimaassa, jos tällaisen toiminnan tarkoitushakuinen luonne on ilmeistä kaikille, viranomaiset mukaan lukien, eikä tästä aiheudu hakijalle vakavia seuraamuksia, mikäli hänet palautetaan kotimaahansa. Tästä huolimatta arvioitaessa kansainvälisen suojelun tarvetta kaikki seikat on otettava huomioon. Toisaalta ohjeistuksessa korostetaan, että uskovaisuus voidaan määritellä uskonvakaumuksena, identiteettinä sekä tapakulttuurina, joiden uskottavuus pakolaisoikeudessa tulee ilmetä muun muassa elämäntapana. Pakolaisten tietoisuus uskonnon yksityiskohdista voi myös vaihdella sosiaalisista, taloudellisista, koulutuksellisista, sukupuolesta tai iästä johtuvista syistä.

Islamista luopuminen ja kristityksi kääntyminen saattavat aiheuttaa vainon tai epäinhimillisen kohtelun vaaraa Iranissa. Poissuljettua ei ole, ettei myös ulkomailla tapahtunut kristityksi kääntyminen voi eri tavoin tulla Iranin viranomaisten tietoon. Hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen antamisen jälkeen Iranin parlamentti on 9.9.2008 hyväksynyt uuden rikoslain, jonka 225 §:ään on otettu islamista luopumista koskevia rangaistussäännöksiä. Vaikka säännöksiä ei käytettävissä olevan selvityksen mukaan ole vielä vahvistettu noudatettaviksi, on lakiin kirjattavan kiellon katsottava korostavan entisestään islamista luopumisen pitämistä Iranin uskonnollisessa valtiojärjestyksessä vaarallisena ja vahingollisena ilmiönä. Tilanteen muuttuminen on otettava huomioon arvioitaessa kristityksi kääntyneiden kansainvälisen suojelun tarvetta. Tilannetta on tarkasteltu muun muassa Maahanmuuttoviraston tutkijan Antero Leitzingerin selvityksessä 13.11.2008 "Kristinuskoon kääntyminen Iranissa".

Edellä lausutun perusteella katson, että maahantulon jälkeen Suomessa tapahtuneen islamin uskosta luopumisen ja kristityksi kääntymisen on synnyttääkseen kansainvälisen suojelun tarpeen tapahduttava perusteellisen harkinnan jälkeen ja sen on heijastettava aitoa ja vakaata uskonnollista identiteettiä ja näin muuttunutta elämäntapaa. A on hänen turvapaikkavalituksensa tultua hylätyksi Helsingin hallinto-oikeudessa kastettu 16.9.2008 kristinuskoon ja siten luopunut islamin uskosta. Asian tultua näin uuteen tilaan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle, jonka tulee kuultuaan Maahanmuuttovirastoa ja toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Kai Träskelinin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli saman sisältöinen kuin hallintoneuvos Peren äänestyslausunto.