Karjalainen, pääkirjoitus: Nuorilla kaikki edellytykset jäädä ja lähteä
Kantaväestön vierova suhtautuminen vaikeuttaa juurtumista
Suomeen muualta muuttaneiden osuus väestöstä on kasvanut viime vuosikymmeninä tasaisesti. Yhä enemmän on myös maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ovat täällä syntyneet ja kasvaneet. Heidän Suomeen sitoutumisensa on tuoreen selvityksen mukaan kuitenkin huolestuttavan alhainen.
Taloudellisen tiedotustoimiston tutkimuksessa haastateltiin virolaisten, venäläisten ja somalialaisperheiden 15–21-vuotiaita vesoja. Heitä yhdistäväksi piirteeksi osoittautui vissi vierauden kokemus.
Haastatellut eivät useinkaan tunne itseään ”suomalaisiksi nuoriksi”, vaikka olisivat asuneet täällä suurimman osan elämästään ja saaneet kansalaisuuden. Tallella on vuosienkin kotouttamisen jälkeen vahva kulttuurinen identiteetti; halu olla virolainen, venäläinen ja somali. Ja ylpeä siitä.
Elinympäristönä Suomi ei ole maahanmuuttajalle suinkaan ongelmaton. Oikeusvaltion julkisten rakenteiden ja viranomaistoimintojen tasa-arvoisuudelle tutkimusnuoret antavat tunnustusta, mutta muistuttavat samalla, millaisiin ennakkoluuloihin ja suoranaiseen rasismiin arkielämässä voi törmätä.
Muukalaisvihamielisyydestä kertovat erityisesti somalialaisten, vähemmän venäläisten ja virolaisten kokemukset. Viime mainittujen kulttuurierot suomalaisiin ovat yleensä niin pienet, etteivät asianomaiset pysty niitä oikein kunnolla edes nimeämään.
Toiveiltaan ja tavoitteiltaan muualta tulleet ovat paljolti suomalaisten verrokkiensa kaltaisia. Kaikki pitävät tärkeänä koulutusta ja sijoittumista mielekkääseen työhön, jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään. Mutta nousee esille myös eroavuuksia.
Maahanmuuttajilla on tavallista väkevämpi motivaatio kouluttautua. He ovat yleensä hyvin kielitaitoisia ja heillä on sosiaalisia verkostoja, jotka ulottuvat Suomea ulommas. Etenkin virolais- ja venäläisnuoret uskovat mahdollisuuksiinsa paitsi kotimaan myös kansainvälisillä työmarkkinoilla.
Haastattelutiedon valossa ei ole yllätys, että vierastaustaisten nuorten kynnys hakeutua pois Suomesta on verraten matala. Heillä on siihen sekä vetoa että työntöä.
Jos suomalainen yhteiskunta yhtään tajuaa omaa etuaan, sen ei pitäisi olla ainakaan lykkimässä pois näitä nuoria.
Hehän edustavat juuri sitä osaavaa, eteenpäin pyrkivää ja kansainvälisyyteen kasvanutta väkeä, jota maamme tarvitsee kipeästi jo lähitulevaisuudessa paitsi työvoimapulaansa mymaös monikulttuurisuuden rakentamiseen.
Kuvateksti:
Elinympäristönä Suomi ei ole maahanmuuttajalle aina ongelmaton, vaikka peli tässä Hasani Hamediöltä (vas.), Jawid Akbarilta ja Samir Alimilta hyvin kulkeekin.
_____________________________________________
Karjalainen: Nuorilla kaikki edellytykset jäädä ja lähteä
Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomesta pois muuttaminen houkuttelee monia koulutettuja maahanmuuttajanuoria (Karjalainen, 14.10.). Heillä on myös lähtemisen edellytyksiä: hyvä kielitaito, kansainvälisiä verkostoja ja kokemusta elämisestä vieraassa kulttuurissa. Tutkimustuloksen luulisi havahduttavan suomalaiset eikä vauhdittavan nettipalstoille välittömästi siinnyttä tervemenoa-ilkkumista.
Monet varsinkin vailla kansainvälisiä kontakteja pelkästään Suomessa asuneet näyttävät kuvittelevan, että Suomi on erityinen pakolaisten tavoitekohde. Todellisuudessa Suomeen pääsyä ei himoita, vaan useimmiten tänne päädytään pakon edessä ja lisäksi vielä sattuman oikusta.
Tästä antaa viitteitä se, että turvapaikanhakijoiden ”tulvan” arvioidaan Suomessa olevan tänä vuonna 5 000 henkilöä. Norjaan odotetaan saapuvan 18–19 000 ja Ruotsiin 20 000 turvapaikanhakijaa (Karjalainen, 13.10.).
Puhuttaessa maahanmuuttajista on lisäksi hyvä muistaa, että kaikki Suomessa asuvat ulkomaalaiset eivät ole sen enempää turvapaikanhakijoita kuin pakolaisiakaan.
Vähintäänkin toisen polven maahanmuuttajien pitäisi jo antaa rauhassa olla suomalaisia kulttuurisine erilaisuuksineen. Suomalaisilla on tästä tuoretta mutu- ja mamu-tuntumaa Ruotsin-siirtolaisuuden vuosilta. Monelle toisen polven ruotsinsuomalaiselle olisi ollut mahdoton ajatus muuttaa vanhempiensa pohjoiskarjalaiseen kotimökkiin.
Niin heille kuin suomensomaleillekin lähtö Yhdysvaltoihin tai Britanniaan on ollut helpommin sulatettava vaihtoehto.
Yhä edelleen on paljon suomalaisia nuoria, joiden ainoat todelliset kontaktit elämään ulkomailla ovat amerikkalaiset sarjafilmit ja englannin tuntien kuullun ymmärtämisen harjoitukset. Jo ruotsin opiskelu vaatisi liikaa avarakatseisuutta. Kynnys lähteä on monelle suuri.
Maahanmuuttajanuoret tuntevat luontevasti ihmisiä monista maista, ovathan pakolaiset hajaantuneet sattumanvaraisesti ympäri maailman. Turvaverkkoja ei siis tarvitse rakentaa tyhjästä. Käytännön kielitaitoakin on ainakin yhden ”ylimääräisen” kielen verran. Maahanmuuttajat joutuvat lisäksi usein käyttämään alussa esimerkiksi englantia tai ranskaa, kun suomen taito ei vielä riitä yhteisenä kielenä käytettäväksi. Vaikka iho on tumma, ei äidinkieli aina ole somali.
Tumma iho tai ei-suomalainen aksentti ei tee nuoresta synnynnäistä lähihoitajaa tai siivoojaa. Se ei myöskään merkitse heikkoa oppimiskykyä – pakoonkin tahtovat päästä vain vihmerimmät. Jos rasismia ei saada kuriin, Suomi saa selvitä omillaan niin vanhusten hoidossa kuin akateemisillakin aloilla.
Luulisi maahanmuuttajavastaisten piirien iloitsevan edes siitä, että nuoret tavoittelevat hyvää työtä eivätkä sosiaaliluukkua.
Tekstit
