perjantai 30. lokakuuta 2009

Vihreä Lanka: Onko mamuvisionne tästä maailmasta, Demos?

Vihreä Lanka: Onko mamuvisionne tästä maailmasta, Demos? 30.10.2009
Julkaisu: Samoilla lauteilla 2030: Gore-Tex-rajojen aika on ohi (pdf)
Demos maahanmuutosta: Jakamisen yhteiskunta ei synny itsestään 6.11.2009
Aikalainen: Jorma Merikoski: Ajatushautomon kultamunia 18.12.2009

Ajatushautomot Demos Helsinki ja Ajatuspaja e2 julkaisivat keskiviikkona puheenvuoron, jossa hahmotellaan elämää monikulttuurisessa Suomessa vuonna 2030.

Hyvä munkki. Ajatuspajan visioissa suomalaiset paistavat maahanmuuttajien kanssa munkkeja.

Vuoden 2030 Helsingissä virolainen diplomi-insinööri ja turkulainen toimitusjohtaja jakavat tamppaustelineen somalialaisen perheen kanssa, asukkaat vetävät kylätalolla taitokursseja ja esittelevät sadonkorjuujuhlissa kokkaus- ja käsityötaitojaan.

Lähiyhteisöt rakentavat omat kerrostalonsa, paistavat pihalla yhdessä munkkeja ja auttavat eläkeläisrouvan viljelypalstan kunnostamisessa.

Kaikki tekevät vapaaehtoistyötä.

Demos Helsingin tutkija Tommi Laitio, miten työssäkäyvällä on aikaa kaikkeen tähän yhteisöllisyyteen?

”Yhä useammalla on yhä enemmän vapaa-aikaa – joko omasta tahdosta tai pakosta. Luultavasti vuonna 2030 työttömyys on ainakin samalla tasolla kuin nyt. Jos toiminta liittyy oman lapsen hyvinvointiin ja omaan yhteisöön, kyllä sille pystyy raivaamaan aikaa.”

Aloitteen ydinajatus vaikuttaa olevan, että jos vain kaikki ihmiset olisivat hyviä, kaikki olisi hyvin. Mitä ruusunpunainen tulevaisuudenmaalailu ilman konkreettisia toimintaehdotuksia auttaa?

”Puheenvuoro ei ole ruusunpunainen. Siinä puhutaan myös laittoman maahanmuuton kasvusta ja muista vaikeista kysymyksistä. Tämä on myös konfliktien yhteiskunta, ja neuvotteluita tarvitaan”, Laitio sanoo.

”En usko, että myönteisiä yhteiskunnallisia muutoksia ajetaan eteenpäin voivottelemalla. Väitän, että hahmottelemamme yhteiskunta on mahdollinen.”

___________________________________________

Tiedote

Ajatushautomot Demos Helsinki ja Ajatuspaja e2 ehdottavat tänään julkaistavassa Samoilla lauteilla 2030 -puheenvuorossaan, että perhe nostetaan maahanmuuttopolitiikan perusyksiköksi. Suurin osa ihmisistä muuttaa maasta toiseen perheensä mukana tai perheen vuoksi. Suomen maahanmuuttopolitiikassa on uskallettava suosia lapsiperheitä ja tarkasteltava yksilöä aina osana lähipiiriään. Keskeisissä lainsäädäntöprosesseissa tulee arvioida vaikutukset lapsuuteen. "Lapset ja koulut ovat tehokkain silta myös vanhempien välille", puheenvuorossa korostetaan.

Lapsen tunnetta kuulumisesta yhteisöön voitaisiin vahvistaa turvaamalla jokaiselle lapselle ainakin yksi turvallinen aikuiskontakti, oman kielen opetus ja yksi viikoittainen harrastus. Monimuotoista koulua tukisi myös kulttuuristen vähemmistöjen suosiminen opettajankoulutusvalinnoissa. Ajatushautomot ehdottavat, että juuri koulusta tehdään lähiyhteisön keskus avaamalla koulurakennukset iltaisin ja viikonloppuisin paikoiksi, joissa voidaan oppia ja harrastaa yhdessä ilman, että erilaisuutta alleviivataan.

"Vain yhteen suuntaan päästävien Gore-Tex-rajojen aika on ohi. Tosiasian kanssa voi joko opetella elämään tai kiukutella ja ottaa turpiinsa. Ihmisten liikkuvuutta Suomeen ja Suomesta ohjaavat kansallisia ratkaisuja enemmän yritysten kilpailukyky, perheiden ratkaisut, Venäjän kehitys, EU ja ilmastonmuutos", puheenvuorossa linjataan. "Ongelmakeskeisestä ja liian lähelle katsovasta politiikasta tulee panikoivaa, varovaista ja reaktiivista." On ilmiselvää, että monikulttuurinen yhteiskunta edellyttää enemmän neuvottelua. Nyt politiikkaa dominoiva pelko johtaa kuitenkin sekä ylilyönteihin että ylivarovaisuuteen. Suomen todellinen tulevaisuuden valinta ei ole, haluammeko maahanmuuttoa, vaan ketkä tänne jäävät ja miten he voivat tuntea itsensä osaksi tätä yhteiskuntaa. "Kun yhä useammalla on vapaaehtoisesti tai ilman omaa valintaa enemmän vapaa-aikaa, hyödyllisyyden on perustuttava palkkatyön lisäksi osallistumisen varaan."

Huomio pitäisi olla perheiden lisäksi työpaikoilla. Maahanmuuttoa tarkastellaan nyt liiaksi yksittäisen työntekijän näkökulmasta. Tällä hetkellä vain 3 % suomalaisista työnantajista on palkannut maahanmuuttajia. Muuntokoulutusta tarvitseekin yksittäisen työntekijän sijaan suomalainen työpaikka ja työnantaja. Julkisen sektorin on kiilattava työllistäjien eturintamaan muokkaamalla kielitaitovaatimuksia ammatti- ja asiakaskunnan mukaan sekä lisäämällä oppisopimuskoulutusta. Terveydenhuollossa, poliisissa ja sosiaalityössä olisi palkittava muiden kuin kotimaisten kielten osaamisesta.

Linjaukset tarkoittavat resurssien ja vastuun siirtämistä valtiolta kunnille, koska maahanmuuton tuomat haasteet ovat valtaosin joko paikallisia tai EU:n laajuisia. Suomen osien eriytyminen on vääjäämätön kehitys. Tarvitaan rohkeita paikallisia kokeiluja asunto- ja sosiaalipolitiikassa esimerkiksi vertaistuotannon keinoin.

Puheenvuoro rakentuu innostavalle kuvaukselle elämästä Suomessa vuonna 2030. Ajatushautomot arvioivat, että ilmastonmuutoksen torjuminen korostaa Suomen maantieteellistä sijaintiä, koska matkustamisen ja kuljetusten hinnat tulevat vääjäämättömästi nousemaan. Helsinki-Tallinna -rautatietunneli sekä nopeammat raideyhteydet Pietariin estävät Suomen jäämisen pussinperäksi.

TAUSTAA:

Samoilla lauteilla perustuu ajatushautomoiden elokuussa järjestämään Sauna-päättäjäkurssiin maahanmuutosta ja globaalitaloudesta, jolle osallistui noin 30 suomalaista päättäjää, tutkijaa ja johtavaa asiantuntijaa. Koko teksti on ladattavissa 12.30 alkaen osoitteista http://demos.fi/julkaisut ja http//www.e2.fi ja se julkistetaan kutsuseminaarissa ravintola Atelje Finnessä (Arkadiankatu 14, Helsinki) klo ke 28.10. 12.30 alkaen.

Demos Helsinki on riippumaton ajatushautomo, think tank. Demos Helsinki luo vähähiilistä yhteiskuntaa, jossa rahvas tekee yhteiskunnallisia päätöksiä, eikä ainoastaan valitse päättäjiä. Ajatuspaja e2:n toiminnan painopisteitä ovat demokratia, yhteiskunnan muutoskyky, kestävä kehitys ja tasa-arvo.