Uusi Suomi: Suomi esti pienen ankkurilapsen vanhempien muuton maahan

Uusi Suomi: Suomi esti pienen ankkurilapsen vanhempien muuton maahan 13.10.2009
KHO:n päätös

Korkein hallinto-oikeus KHO on tehnyt tiukan linjanvedon tapauksessa, jossa nyt seitsemänvuotiaan lapsen vanhemmat yrittivät saada oleskelulupaa Suomeen lähetettyään lapsensa ensin maahan niin sanotuksi "ankkurilapseksi". Vanhempien oleskelulupa evättiin, koska heidän katsottiin pyrkineen kiertämään maahantulosäännöksiä.

Oikeuden asiakirjojen mukaan vuonna 2001 syntyneen lapsen vanhemmat olivat lähettäneet lapsen yksin Suomeen turvapaikanhakijana ilmeisenä tarkoituksenaan saada itselleen ja lapsen kolmelle sisarukselle myöhemmin oleskeluluvat.

Somalialainen lapsi saapui Ruotsissa asuvan somalinaisen avulla Etiopiasta Suomeen kesällä 2004. Hän oli noin kaksi- ja puolivuotias erotessaan vanhemmistaan.

Lapselle myönnettiin keväällä 2005 oleskelulupa Suomeen yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella, koska hänen vanhempiensa olosuhteita kotimaassa ei pystytty selvittämään.

Hän on asunut nyt vuosia setänsä ja tämän suomalaisen vaimon luona eikä osaa somalin kieltä juuri lainkaan.
Lapsi oli noin kaksi ja puolivuotias erotessaan vanhemmistaan.

Lapsen ja hänen vanhempiensa perheenyhdistämisasian pani vireille lapsen setä kesällä 2005.

Alun pitäen penseän kannan vanhempien Suomen tuloon otti ulkomaalaisvirasto, jonka mukaan oli perusteltu syy epäillä maahantulosäännösten kiertämistä. Tämä tapahtui syksyllä 2006. Ulkomaalaisvirasto totesi ratkaisussaan myös, että lapsen henkilöllisyys oli jäänyt epäselväksi, eikä perhesiteistäkään ollut varmuutta.

Asianosaiset valittivat Kouvolan hallinto-oikeuteen, joka ei lämmennyt perheenyhdistämiselle viitaten ulkomaalaisviraston perusteluihin. KHO ei lähtenyt nyt muuttamaan tätä päätöstä, eli teki asiassa ennakkotapauksen kaltaisen ratkaisun.

KHO viittaa päätöksessään muun muassa ulkomaalaislain pykälään, jonka mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perustelua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.
___________________________________________

KHO:n päätös:


KHO:2009:86

Vuosikirjanumero KHO:2009:86
Antopäivä 9.10.2009
Taltionumero 2457
Diaarinumero 1878/1/08

Ulkomaalainen - Oleskelulupa - Perheenyhdistäminen - Lapsi - Yksin tullut alaikäinen - Maahantulosäännösten kiertäminen - Lapsen etu - Perhe-elämän suoja

Alaikäisen A:n vanhemmat olivat lähettäneet lapsen yksin Suomeen turvapaikanhakijana tarkoituksenaan saada itselleen ja muulle perheelleen myöhemmin oleskeluluvat. A:lle oli tuolloin myönnetty oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. A:n sittemmin vireille panemassa perheenyhdistämisasiassa katsottiin voitavan soveltaa maahantulosäännösten kiertämistä koskevaa ulkomaalaislain 36 §:n 2 momenttia. Oleskelulupa oli voitu sen nojalla evätä.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 2 momentti, 47 § 3 momentti ja 66 a §
Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeuden päätös 25.4.2008 n:o 08/0158/1

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 17.10.2006 tekemillään päätöksillä (asiakasnumerot 455790, 944773, 944776, 944779 ja 975749) hylännyt alaikäisen A:n (syntynyt 18.11.2001) perheenkokoajana vanhempiensa B:n ja C:n sekä heidän alaikäisten lastensa D:n, E:n ja F:n puolesta perhesiteen perusteella tekemät oleskelulupahakemukset.

Ulkomaalaisviraston A:n isää B:tä koskevasta päätöksestä ilmenee seuraavaa:

Lahden kaupungin maahanmuuttajapalveluiden 13.2.2006 antamassa lausunnossa todetaan perheenkokoajan A:n asuneen vuoden 2004 elokuusta lähtien setänsä G:n ja tämän perheen luona. Perheenkokoaja on ollut perhepäivähoidossa yhdessä setänsä perheen pojan kanssa huhtikuusta 2005 lähtien ja hän on oppinut puhumaan suomea. Perheenkokoaja keskustelee lähinnä äitinsä kanssa puhelimessa vähintään kerran kuussa noin viiden minuutin ajan. Tulkkina keskusteluissa toimii perheenkokoajan setä. Sedän perhe on saanut tuttavien välityksellä valokuvia perheenkokoajan perheestä.

Lahden maahanmuuttajapalvelut on todennut tarjoavansa perheenkokoajan perheenjäsenille vastaanottosopimuksen mukaiset palvelut.

Lausunnon antajan käsityksen mukaan perheenkokoaja on tullut Suomeen vanhempiensa vapaaehtoisesti lähettämänä Etiopiasta noin kaksivuotiaana. Perheenkokoajan nykyinen kasvuympäristö ja olosuhteet setänsä perheessä ovat hyvät, tasapainoiset ja vakiintuneet. Tämän hetkisten tietojen vähäisyyden perusteella Lahden maahanmuuttajapalvelut ei voi tietää ja ennakoida lapsen edun toteutumista perheenyhdistämisasiassa. Heidän tiedossaan ei ole yleisten käsitysten lisäksi seikkoja lasten ja biologisten vanhempien suhteesta, puoltaa tai olla puoltamatta perheenyhdistämishakemusta.

Hakemuksen liitteeksi toimitetussa 1.7.2005 annetussa psykologin lausunnossa todetaan, että perheenkokoaja on poikkeukselliseen elämäntilanteeseensa normaalilla tavalla reagoiva lapsi. Lähiomaisista erilleen muuttaminen ja täysin erilaiseen kulttuuriin siirtyminen näkyvät poikkeavana kiintymyskäyttäytymisenä, turvattomuudentunteina, ajoittaisena aggressiivisena käyttäytymisenä sekä kielellisen ja kognitiivisen kehityksen tasannevaiheena. Perheenkokoaja tarvitsee runsaasti aikuisten antamaa turvaa, hyväksyntää ja ymmärtämystä.

Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaisen, jolle on myönnetty oleskelulupa 52 §:n 1 momentin perusteella, perheenjäsenelle myönnetään oleskelupa 47 §:n 3 momentin perusteella.

Ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin mukaan kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa, hänen perheenjäsenelleen myönnetään jatkuva oleskelulupa.

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

B:n on ilmoitettu olevan perheenkokoajan isä. Perheenkokoajan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Hän ei ole turvapaikkaa ja oleskelulupaa hakiessaan esittänyt mitään asiakirjaa henkilöllisyytensä tueksi. B:n henkilöllisyys ja hänen sukulaisuussuhteensa perheenkokoajaan perustuvat hänen omaan ilmoitukseensa. B ei ole perhesidehaastattelussa esittänyt mitään asiakirjaa henkilöllisyytensä tai sukulaisuussuhteen tueksi. Perheenkokoajan ja B:n perheside voidaan luotettavasti selvittää vain dna-tutkimuksen avulla. Ulkomaalaisvirasto ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa pitänyt perhesiteen selvittämistä dna-tutkimuksen avulla tarpeellisena.

Ulkomaalaislain 36 §:n mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei tässä laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaalietuuksia.

B:n toimeentulo Suomessa ei ole turvattu, koska B:llä ei ole ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä katsottavia tuloja. Perheenkokoaja on alaikäinen lapsi. B on perustellut oleskelulupahakemustaan osittain sillä, että hänellä ei ole työtä oleskelumaassaan.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Lapsen mielipiteet tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen etu on kussakin tapauksessa yksilöllinen ja se on arvioitava ja määriteltävä erikseen. Hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 4/2004) mukaan yksin tulleiden alaikäisten lasten osalta perheiden yhdistämistä koskeva ratkaisu edellyttää kokonaisvaltaista arviota lapsen edusta, perheen siteistä ja perheen siteiden painottumisesta. Mietinnössä todetaan tällaisen ajattelutavan heijastuvan useista Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratkaisuista. Pelkästään alaikäisen lapsen lyhytaikainen oleskelu vieraassa valtiossa ei voi muodostaa pohjaa perheen yhdistämiselle kyseiseen valtioon. Mietinnössä huomautetaan, että lapsen vanhemmat saattavat pyrkiä turvaamaan ja suojaamaan lapsensa elämää, mutta valiokunta on kiinnittänyt vakavaa huomiota kuitenkin myös siihen, että lasten käyttöä maahanmuuton välineenä tulee myös ehkäistä ja todennut sen olevan lasten edun mukaista.

Perheenkokoaja A:lle on myönnetty 24.2.2005 oleskelulupa Suomeen yksilöllisestä inhimillisestä syystä, koska hän on ilman huoltajaa Suomeen saapunut Suomesta turvapaikkaa hakenut lapsi. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiainpäävaltuutetun (UNHCR) viraston suosituksen mukaan alaikäistä turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, jos ei voida varmistua siitä, että lapsi vastaanotetaan siellä asianmukaisesti. Ulkomaalaisvirasto ei ole perheenkokoajan turvapaikka- ja oleskelulupahakemukseen päätöstä tehdessään pystynyt varmistamaan hänen perheensä olosuhteita heidän oleskelumaassaan Etiopiassa. Ulkomaalaisvirasto on haastatellut perheenkokoajan vanhempia Suomen Addis Abeban suurlähetystössä 6.3.2006 perheenkokoajan edustajansa kanssa tekemän perhesidehakemuksen johdosta, selvittääkseen, mikä ratkaisu juuri tässä tapauksessa on lapsen edun mukainen.

B on kertonut Suomen Addis Abeban suurlähetystössä lähteneensä Somaliasta vuonna 1991 sisarustensa kanssa. B:n mukaan bussi oli räjähtänyt matkalla, ja hänen sisaruksensa olivat kuolleet. Hän on sanonut menneensä Dire Dawaan. Vanhempiensa B on todennut kuolleen vuonna 1991 hänen Mogadishusta lähtönsä jälkeen luonnollisella tavalla. Hän ei ole osannut sanoa, miten kauan hän on asunut Dire Dawassa, ennen kuin hän on mennyt Hargeisaan. Syyksi lähdölleen hän on kertonut sen, että hän ei ymmärtänyt elämää Dire Dawassa. Hän on todennut asuneensa kaksi vuotta joidenkin poikien kanssa Hargeisassa ja toimineensa heidän kokkinaan. Hän on lisännyt ymmärtäneensä elämänmenoa Hargeisassa paremmin. Kun muut pojat olivat lähteneet sieltä kukin omille teilleen, oli B kertomansa mukaan palannut Dire Dawaan toivoen asioiden siellä muuttuneen. Hän on lisännyt pärjänneensä siellä paremmin kuin aiemmin.

B on ilmoittanut, että hänellä on veli G Suomessa ja sisar H Italiassa. Hän ei ole tiennyt, milloin hänen veljensä on mennyt Suomeen, mutta hän on todennut tämän lähteneen Somaliasta ennen häntä. B:llä ei kertomansa mukaan ole yhteyttä sisareensa. B on kertonut kuulleensa veljestään Aweisista palattuaan Hargeisasta Dire Dawaan. Hän on ilmoittanut heidän soitelleen toisilleen puolin ja toisin. B ei kertomansa mukaan tiedä, että hänen veljensä olisi hakenut hänelle oleskelulupaa Suomeen.

B on sanonut solmineensa avioliiton C:n kanssa 6.6.2000 Dire Dawassa. Hän on todennut heillä olevan kolme lasta ja neljäs tulollaan. Perheenkokoaja on lapsista vanhin. B on ilmoittanut vaimonsa olleen aiemmin avioliitossa. Hän on lisännyt, että vaimolla on aiemmasta liitosta seitsemänvuotias poika I, josta hän vaimonsa edellisen aviomiehen äiti huolehtii.

B on todennut Suomessa asuvan veljensä G avustaneen häntä taloudellisesti siitä lähtien, kun hän solmi avioliiton. B on ilmoittanut asuneensa perheensä kanssa Dire Dawassa.

Perheenkokoajan Suomeen lähdöstä B on kertonut, että hänen Suomessa asuva veljensä G oli auttanut heitä ottamalla pojan luoksensa, koska ei enää voinut jatkaa heidän taloudellista tukemistaan. B:n mukaan tarkoitus oli, että poika auttaisi vanhempiaan. Kun B:ltä tiedusteltiin, miten pieni poika voi auttaa vanhempiaan taloudellisesti, on B todennut, että tarkoitus oli, että poika hakee perhettään Suomeen perheen yhdistämisenä. B on sanonut perheenkokoajan lähteneen 29.7.2004 erään naisen mukana. B:n veli oli kustantanut perheenkokoajan matkan. B on lisännyt kuulleensa uutisia pojastaan 20 päivän kuluttua.

B on sanonut veljensä G:n pitävän yhteyttä häneen. Hän on lisännyt puhuvansa harvoin poikansa kanssa. Hän on kertonut perheenkokoajan puhuvan enää hyvin vähän somalia.

B on ilmoittanut haluavansa muuttaa Suomeen ainiaaksi, koska tuntuu olevan parempaa elää yhdessä Suomessa. Hän on täsmentänyt olettavansa asian olevan näin, koska hänen poikansa ja veljensä asuvat siellä. Suomesta B ei kertomansa mukaan tiedä mitään. B on ilmoittanut, että he eivät voi viettää perhe-elämää Etiopiassa, koska hänellä ei ole työtä siellä. Suomessa se B:n mukaan on mahdollista, koska elämä siellä on ilmaista. B on lisännyt sairastavansa diabetesta, käyneensä lääkärissä ja saaneensa lääkityksen ja ruokavalio-ohjeet.

Perheenkokoajan setä on kertonut kuulemisessa Lahden poliisilaitoksella, että perheenkokoaja on hänen veljensä Husseinin poika. Perheenkokoajan setä on sanonut B:n lähteneen Somaliasta Etiopiaan vuonna 2000 sisarustensa kanssa linja-autolla tullakseen perhesidehaastatteluun Suomen Etiopian edustustoon. Hän on lisännyt näiden isänpuoleisten sisaruspuoliensa B:tä lukuun ottamatta kuolleen tällöin liikenneonnettomuudessa. Hän on todennut, että hänellä on myös yksi sisar Italiassa. Hän on kertonut isänsä kuolleen vuonna 1994. Perheenkokoajan setä on ilmoittanut B:n nimen olleen aiemmin XX, ja lisännyt tämän muuttaneen nimensä B:ksi. Perheenkokoajan setä on todennut B:n asuvan Etiopiassa, kuten kymmenet tuhannet muut somalialaiset, ilman oleskelulupaa.

Perheenkokoajan setä on ilmoittanut Ruotsissa asuvan somalinaisen, joka oli käymässä Dire Dawassa, tuoneen perheenkokoajan Suomeen vuonna 2004. Hän on lisännyt naisella olleen Ruotsin passi, johon oli merkitty pieni lapsi. Hän on todennut maksaneensa 3000 euroa tälle perheenkokoajan tuoneelle naiselle.

Perheenkokoajalle ei ole myönnetty oleskelulupaa pakolaisuuden tai kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella. Hänen on ilmoitettu saapuneen Suomeen kesällä 2004. Hänelle on myönnetty oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella 24.2.2005, koska hänen vanhempiensa olosuhteita kotimaassa ei ole pystytty selvittämään. Hän on 24.7.2005 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella vanhemmilleen ja kahdelle sisarukselleen. Perhesidehaastattelussa vanhempien ja perheen olosuhteet on selvitetty. Perhe on asunut koko vanhempien avioliiton ajan samassa kaupungissa Dire Dawassa. Perheenkokoajan isä on sanonut asuneensa Dire Dawassa vuodesta 1991 lähtien, asuen tosin siinä välillä kaksi vuotta Hargeisassa, ja perheen äiti vuodesta 1999 lähtien. He ovat perustelleet perheenkokoajan lähettämistä Suomeen perheenkokoajan isän veljen luokse taloudellisilla seikoilla. B on sanonut suoraan, että tarkoituksena oli, että perheenkokoja sitten hakee heitä perheen yhdistämisenä Suomeen.

Yksilöllisestä inhimillisestä syystä oleskeluluvan saaneen lapsen ja hänen olinpaikaltaan selvitettyjen vanhempien yhdistäminen tapahtuu hallituksen esityksen (HE 28/2003) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vanhempien oleskelumaassa, jos lapsi voi palata sinne turvallisesti. Ulkomaalaisviraston mukaan on lähtökohtaisesti aina lapsen edun mukaista tulla yhdistetyksi perheeseensä omalle kotipaikalleen, milloin koti alueen ja perheen tilanne sen sallivat. Lapsen etu on myös kasvaa muiden sukulaistensa parissa, omassa kulttuurissaan ja tutussa kasvuympäristössään. Perheenkokoaja on oleskellut Suomessa alle kaksi vuotta. Perheenkokoajan lyhytaikainen oleskelu Suomessa ei voi muodostaa perustaa perheen yhdistämiselle Suomeen suurimman osan perhettä eli vanhempien ja seitsemän sisaruksen oleskellessa kotimaassa. Lapsen Suomeen tulo ei tarkoita sitä, että myös vanhemmat voivat automaattisesti tulla maahan eikä lapsen edun voida yksioikoisesti tarkoittavan sitä, että hän asuu Suomessa vanhempiensa kanssa. Vanhempien halu jatkaa perhe-elämää perheenkokoajan oleskelumaassa eikä kotimaassa ei myöskään voi toimia perustana perheen yhdistämiselle perheenkokoajan oleskelumaahan, koska Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sisällä valtiolle yleistä velvoitetta kunnioittaa perheenjäsenten tekemää asuinpaikan valintaa ja hyväksyä perheen yhdistäminen alueellaan.

Etelä- ja Keski-Somalian tilanne on pysynyt edelleen epävakaana, eikä yleisestä turvallisuudesta käsitteenä voida puhua. Tilanne ei kuitenkaan ole sotatilan kaltainen, vaan levottomuudet ja konfliktit ovat paikallisia ja satunnaisia siitä huolimatta, että niitä sattuu kohtalaisen usein. Somalian konflikti on vuosien saatossa muuttanut muotoaan pienemmäksi, matalan profiilin väkivallaksi. Aseellinen väkivalta ei siten ole siinä määrin erottelematonta, että kuka tahansa voisi milloin tahansa joutua sen uhriksi. Vuoden 2006 kevätkuukausien aikana Islamilaisten tuomioistuinten liitto ja Mogadishua 15 vuoden ajan hallinneiden sotapäälliköiden muodostama nk. terrorismin vastainen liittouma kävivät taisteluja Mogadishun hallinnasta. Kesäkuun alussa 2006 Islamilaisten tuomioistuinten liitto ilmoitti saaneensa kaupungin hallintaansa, minkä jälkeen yleisen turvallisuustilanteen on raportoitu muuttuneen merkittävästi. Etelä- ja Keski-Somalian yleistä turvallisuustilannetta ei voida tällä hetkellä pitää niin vaikeana, että perhe-elämän viettäminen alueella olisi mahdotonta. Ottaen huomioon B:n ja perheenkokoajan kotialueen tilanteen Ulkomaalaisvirasto katsoo, että B:llä, hänen muilla perheenjäsenillään ja perheenkokoajalla on halutessaan mahdollisuus jatkaa yhteisen perhe-elämän viettämistä kotialueellaan alueen turvallisuustilanteen sitä estämättä. Toisaalta B:llä, hänen muilla perheenjäsenillään ja perheenkokoajalla on myös halutessaan mahdollisuus jatkaa yhteisen perhe-elämän viettämistä oleskelumaassaan Etiopiassa, jossa perhe on koko yhteisen elämänsä viettänyt. Heille on luonnollisesti syntynyt siteitä alueelle, jossa ovat eläneet jo vuosien. Ogadenin alueen, jossa Dire Dawa sijaitsee, väestö on etniseltä taustaltaan somalialaisia, osa Etiopian somaleja ja osa Somaliasta Etiopian puolelle vuoden 1991 jälkeen siirtyneitä somalialaisia.

Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakemuksessa ei ole tuotu esille sellaista poikkeuksellisen painavaa syytä, että toimeentulovaatimuksesta voitaisiin poiketa, eikä Ulkomaalaisvirasto myöskään katso lapsen edun sitä tässä tapauksessa vaativan.

Ottaen huomioon perheenkokoajan sedän kertoman sekä B:n ja hänen puolisonsa perhesidehaastatteluissaan kertoman Ulkomaalaisvirasto katsoo, että sillä on perusteltua aihetta epäillä hakijoiden tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertämisen ulkomaalaislain 36 §:n tarkoittamalla tavalla lähettäessään perheenkokoajan Suomeen ja yrittäessään käyttää perheenkokoajaa koko perheen maahantulon välineenä. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että oleskelulupa voidaan edellä mainituista syistä johtuen jättää ulkomaalaislain 36 §:n nojalla myöntämättä.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaisvirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen Ulkomaalaisvirasto katsoo, että B ja hänen puolisonsa eivät ole esittäneet mitään sellaisia syitä, joiden perusteella perhe tulisi yhdistää Suomeen.

Ulkomaalaislain 45 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tilapäinen oleskelulupa myönnetään ulkomailla olevalle henkilölle, jos on muu erityinen syy luvan myöntämiselle. Asiassa ei ole osoitettu olevan erityisiä syitä oleskeluluvan myöntämiseen.

A on Ulkomaalaisviraston päätöksistä Kouvolan hallinto-oikeudelle tekemissään valituksissa perheenkokoajana vaatinut, että hänen edellä mainituille perheenjäsenilleen on myönnettävä oleskeluluvat Suomeen. Ulkomaalaisvirasto on päätöksiä tehdessään soveltanut ulkomaalaislakia virheellisesti ja tarkoitushakuisesti.

Ulkomaalaisvirasto on antanut valitusten johdosta selityksen.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n perheenkokoajana Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemät valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 52 §:n 2 momentin, oikeastaan 3 momentin, mukaan ulkomaalaisen, jolle on myönnetty oleskelulupa 1 momentin perusteella, perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa 47 §:n 3 momentin perusteella.

Ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin mukaan, kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa, hänen perheenjäsenelleen myönnetään jatkuva oleskelulupa.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perustelua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Ulkomaalaislain 6 §:n mukaan 1 momentin mukaan lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentin mukaan ennen kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta koskevan päätöksen tekemistä on lasta kuultava, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Lapsen mielipiteet tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös nuorempaa lasta voidaan kuulla, jos hän on niin kehittynyt, että hänen näkemyksiinsä voidaan kiinnittää huomiota.

Ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaa alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti.

Ulkomaalaislain 45 §:n 1 momentin mukaan tilapäinen oleskelulupa myönnetään ulkomailla olevalle henkilölle:

1) tilapäistä työntekoa varten;
2) tilapäistä elinkeinonharjoittamista varten;
3) opiskelua varten; taikka
4) jos on muu erityinen syy luvan myöntämiselle.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (18.5.1990/439, SopS. 19) 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Perheenkokoaja A on muuttanut yksin Suomeen 15.8.2004 asuinmaastaan Etiopiasta setänsä G:n luo. Salon käräjäoikeus on päätöksellään 29.9.2004 määrännyt kotouttamislain nojalla Ria Tulosen alaikäisen A:n edustajaksi käyttämään huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa alaikäisen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa, määräämään alaikäisen asumisesta sekä hoitamaan alaikäisen varallisuutta. Ulkomaalaisvirasto on päätöksellään 24.2.2005 hylännyt perheenkokoajan turvapaikkaa ja kansainvälisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, mutta myöntänyt hänelle jatkuvan oleskeluluvan yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Oleskelulupa on myönnetty siksi, että perheenkokoaja on Suomeen yksin tullut alaikäinen turvapaikanhakija, jolla ei ole ollut huoltajaa mukanaan. Ulkomaalaisvirasto ei ole päätöstä tehdessään pystynyt varmistamaan hänen perheensä olosuhteita heidän asuinmaassaan Etiopiassa.

Oleskelulupien hakijat ovat oleskelulupahakemusten mukaan A:n isä (B), äiti (C), veli (D) ja siskot (E ja F).

Maahantulosäännösten kiertämisestä

B on kertonut Suomen suurlähetystössä Addis Abebassa 6.3.2006 pidetyssä perheenyhdistämishaastattelussa päättäneensä lähettää perheenkokoajan hänen veljensä luo Suomeen. B:n mukaan tähän päädyttiin, koska veli ei enää voinut auttaa heitä taloudellisesti ja ottamalla pojan luokseen veli auttoi perhettä. Lisäksi perheenkokoajan oli B:n mukaan tarkoitus hakea perheenyhdistämisellä myös muukin perhe Suomeen. B:n mukaan perheenkokoaja annettiin naisen matkaan, jonka matkan Suomessa asuva veli maksoi.

Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että Ulkomaalaisvirastolla on ollut perustelua aihetta epäillä muutoksenhakijoiden tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukainen harkinta ja lapsen etu

Lahden kaupungin sosiaali- ja terveysviraston sosiaalipalvelujen 13.2.2006 antaman lausunnon mukaan perheenkokoaja on asunut setänsä ja hänen suomalaisen vaimonsa ja näiden lapsen kanssa. Lausunnon mukaan perheenkokoaja A on oppinut puhumaan suomea. Perheenkokoaja keskustelee biologisten vanhempiensa kanssa, lähinnä äitinsä kanssa puhelimessa vähintään kerran kuussa noin viisi minuuttia kerrallaan. Setä toimii puheluissa tulkkina.

Perheenkokoajan vanhemmat eivät ole perheenyhdistämishaastattelussa tienneet poikansa asuinpaikkaa, mutta ovat tienneet pojan asuvan setänsä luona Suomessa. Suomesta B ei ole tiennyt haastattelussa mitään muuta kuin, että Suomessa elämä on ilmaista ja voi opiskella. C on haastattelussa tiennyt vain, että Suomen pääkaupunki on Helsinki ja kuulleensa Suomessa olevan kylmä.

Perheenyhdistämishaastatteluissa on käynyt ilmi, että perheenkokoajan vanhemmat eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Siten kirjallinen kommunikointi heidän välillään on vaikeaa.

Perheenkokoaja on ollut noin kaksi ja puolivuotias erotessaan vanhemmistaan. Hän ei ole joutunut eroon vanhemmistaan pakottavista syistä. Nykyään hän asuu setänsä perheessä, eikä saatujen selvitysten mukaan juurikaan osaa somalia.

Huomioiden sen, että perheenkokoajalla ja hänen oleskeluluvassa ilmoitetuilla vanhemmillaan ei ole enää yhteistä kieltä, vanhempien vähäiset tiedot perheenkokoajasta ja hänen nykyisestä asuinmaastaan, perheenkokoajan ikä ja hänen erossaoloaikansa vanhemmistaan sekä sen, että vanhemmat ovat vapaaehtoisesti luopuneet perheenkokoajasta kiertääkseen maahantuloa koskevia säännöksiä, hallinto-oikeus katsoo suoritettuaan ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisen harkinnan ja huomioiden lapsen edun, ettei muutoksenhakijoille voida myöntää oleskelulupia.

Perheenkokoajalla ja muutoksenhakijoilla ei ole katsottava olevan sellaista perhe-elämää, jota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla suojaa.

Näin ollen Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä muutoksenhakijoiden hakemukset perhesiteen perusteella.

Tilapäisistä oleskeluluvista

Muutoksenhakijoiden tarkoituksena on ollut muuttaa Suomeen pysyvästi. Näin ollen heille ei ole oleskelun luonteen vuoksi voinut myöntää tilapäisiä oleskelulupia. Siten Ulkomaalaisviraston päätöstä ei ole syytä tältäkään osin muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A perheenkokoajana on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa ja siihen liittyvässä täydennyksessä on vaadittu hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätösten kumoamista sekä oleskeluluvan myöntämistä perhesiteen perusteella perheenkokoajan vanhemmille ja heidän alaikäisille lapsilleen.

Valituksessa on kiistetty, että kysymyksessä olisi hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätöksissä tarkoitettu maahantulosäännösten kiertäminen, mikä arvio on tehty perheenkokoajan maahantulon perusteella. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, että oleskelulupaa olisi haettu perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta, tai että viranomaiselta olisi salattu tietoja. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, ettei laiton maahantulo tai luvaton maassaolo yksistään ole estänyt perhesiteen perusteella myöhemmin myönnettävää oleskelulupaa.

Perheenkokoaja on Suomeen yksin alaikäisenä tullut turvapaikanhakija. Ulkomaalaisvirasto on 24.2.2005 myöntänyt hänelle oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä todeten, että koska hänen vanhempansa ja sisaruksensa asuvat Dirirddhabanessa Etiopiassa, Ulkomaalaisvirasto ei näin ollut toistaiseksi pystynyt selvittämään hänen vanhempiensa olosuhteita heidän oleskelumaassaan eikä pystynyt palauttamaan häntä vanhempiensa luokse Etiopiaan.

Valittajan mukaan todellinen este Etiopiaan palauttamiselle on ollut se, että Etiopian viranomaiset eivät olisi hyväksyneet häntä takaisin maahan, koska hän ei ole Etiopian vaan Somalian kansalainen. Näin ollen yleisistä lähteistä olisi voitu selvittää, ettei perheenkokoajan paluu Etiopiaan olisi ollut kansalaisuuden puuttumisen vuoksi mahdollista, joten perheenkokoajalle myönnetyssä oleskeluluvan perusteessa ei ole ollut mitään sellaista, että sen perusteella voitaisiin perustellusti epäillä hänen vanhempiensa ja sisarusten tarkoituksena olleen maahantulosäännösten kiertäminen. Menettelyä, jossa perheenkokoaja on lähetetty Suomeen turvallista reittiä lähisukulaisen luokse olosuhteissa, joissa ei kohtuudella voida edellyttää toimimista toisin, ei voida pitää yrityksenä kiertää maahantulosäännöksiä lasta hyväksi käyttäen.

Ulkomaalaisvirasto on päätöksessään katsonut, että perheenkokoajalla ja hänen perheenjäsenillään on halutessaan mahdollisuus jatkaa yhteisen perhe-elämän viettämistä kotiseudullaan kotimaassaan Somaliassa taikka oleskelumaassaan Etiopiassa, missä perhe on koko yhteiselämänsä viettänyt. Valittaja on todennut, että Somalian ja etenkin Mogadishun alue ei ole sillä tavoin turvallista, että perheenjäsenten voitaisiin edellyttää muuttavan sinne viettämään perhe-elämää. Lisäksi lapset ovat syntyneet pakolaisina Etiopiassa.

Etiopiassa perhe on asunut vuosien ajan vuosikymmenten kuluessa paenneiden tuhansien sellaisten pakolaisten joukossa, joilla ei ole Etiopian kansalaisuutta. Etiopian perustuslaki sallii maassa laillisesti oleskelevien ulkomaalaisten poistua maasta, mutta oikeus palata takaisin on vain Etiopian kansalaisilla. Perheenkokoajalla ei ole laittomana pakolaisena mahdollisuutta palata viettämään perhe-elämää Etiopiaan. Etiopiassa somalipakolaisilla ei ole oikeutta työntekoon, joten perheenkokoajalla ja hänen vanhemmillaan ei ole Etiopiassa tavanomaisia elämän edellytyksiä, minkä vuoksi perhe-elämää ei voitaisi kohtuudella edellyttää jatkettavan Etiopiassa. Ulkomaalaisviraston arvio on siten väärä.

Kun kohtuudella ei voida edellyttää perheenkokoajan muuttavan Somaliaan tai Etiopiaan, toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa poikkeuksellisen painavan syyn ja lapsen edun vuoksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan perheenkokoaja ei olisi joutunut eroon vanhemmistaan pakottavista syistä, vaan vanhemmat olisivat vapaaehtoisesti luopuneet hänestä kiertääkseen maahantuloa koskevia säännöksiä. Vanhempien on kuitenkin katsottava toimineen pakkotilanteessa. He eivät ole voineet palata kotimaahansa Somaliaan eikä heillä ole Etiopiassa mahdollisuuksia turvata lapsilleen ja perheelleen elämisen edellytyksiä, toimeentuloa ja koulutusta. Heidän menettelynsä lähettää vanhin lapsi turvallisesti Suomeen on näissä olosuhteissa ymmärrettävää, vaikka keinot ovat olleet laittomia. Perheenkokoajan vanhemmat ovat toimineet ulkomaalaislain hallituksen esityksen 28/2003 pv johdosta annetussa hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 4/2004 vp) kerrotulla tavalla pyrkien turvaamaan ja suojaamaan perheenkokoajan elämää. Perheenkokoajan etu on perheen yhdistäminen Suomessa.

Vanhempien ja perheenkokoajan erossaolo on johtunut edellä esitetyn perusteella pakottavista syistä. Heidän tarkoituksenaan on ollut seurata perheenkokoajaa Suomeen eli jatkaa perhe-elämän viettämistä heti, kun se on mahdollista. Myös yhteydenpito on pakottavista ja taloudellisista syistä ollut rajallista. Samoin luku- ja kirjoitustaidottomina heidän tietonsa Suomen ja lapsensa olosuhteista täällä ovat pakottavista olosuhteista johtuen rajalliset, eikä näitä poikkeuksellisia olosuhteita voida pitää sellaisina, että heidän perhesiteensä perheenkokoajaan voitaisiin katsoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö huomioon ottaen katkenneeksi. Perhe-elämän suojaan puuttumiselle ei ole osoitettu olevan ihmisoikeussopimuksen 8 (2) artiklan oikeuttamaa välttämätöntä perustetta.

Ulkomaalaisviraston sijaan tullut Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta. Lausunnossa on korostettu, että perheenkokoajan isä oli perhesidehaastattelussaan kertonut, että perheenkokoaja oli lähetetty Suomeen setänsä luokse Suomeen siksi, että hän auttaisi perhettä taloudellisesti hakemalla heitä Suomeen perheenyhdistämisellä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että esille tulleet seikat antavat perustellun aiheen epäillä kysymyksessä olevan maahantuloa koskevien säännösten kiertämisen.

Maahanmuuttovirasto on todennut, että perheenkokoajan vanhemmat ovat usean vuoden ajan lapsineen viettäneet yhteistä perhe-elämää Etiopiassa, jonne perheelle on syntynyt siteitä ja jonne perhe-elämä on vakiintunut. Maahanmuuttovirasto on viitannut sen maatietopalvelun 11.11.2008 laatimaan selvitykseen somalialaisten asemasta Etiopiassa. Suotuisimmat olosuhteet ovat somalialaisilla, jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen Etiopian henkilökortin. Kortin saamista Etiopian somalialueella on kuvattu helpoksi.

Maahanmuuttovirasto on vastustanut valitusluvan myöntämistä ja on katsonut, ettei ole tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella asiassa tehdyt päätökset tulisi kumota.

A on vastaselityksessään todennut, että perheenkokoajan perheenjäsenet, kuten hänen Suomessa asuva setänsäkin, ovat ilmoittaneet olevansa kansallisuudeltaan somaleja eikä heitä voida pitää Etiopian somaleina. Maatietopalvelun raportissa on todettu, että ulkomaalaisilla ei ole Etiopiassa yleistä oikeutta opiskeluun, vain UNHCR:n pakolaisleireillä on mahdollisuus rajoitetuissa olosuhteissa saada opetusta. Käytännössä pakolaiset saavat oikeuden työntekoon harvoin, eivätkä Etiopian viranomaiset aktiivisesti integroi pakolaisväestöä etiopialaiseen yhteiskuntaan, vaan pikemmin päinvastoin. Perheenkokoajan vanhemmat asuvat Etiopiassa laittomasti eivätkä ole rekisteröityneet pakolaisiksi taikka kyenneet hankkimaan Etiopian henkilökorttia asuttuaan maassa noin kymmenen vuotta. Heidän lapsillaan ei ole edes niitä mahdollisuuksia koulunkäyntiin kuin rekisteröityneiden pakolaisten lapsilla. Suomessa asuva setä on työkyvyttömyyseläkkeellä, elää perheineen toimeentulotuen varassa eikä voi merkittävästi tukea veljensä perhettä Etiopiassa. Perhe on tällä tuella ja vähäpätöisellä työllään elättänyt itsensä. Perheellä ei myöskään ole sukulaisia Etiopiassa, joten heiltä puuttuvat kaikki maatietopalvelun raportissa mainitut edellytykset sopeutua kohtuullisesti olosuhteisiin Etiopiassa. Näissä oloissa perheelle pakolaisina Etiopiaan syntyneitä siteitä ei voida pitää merkittävämpinä kuin heidän perhesidettään Suomessa asuvaan perheenkokoajaan sekä tämän etua.

Helsingin oikeusaputoimisto on 15.7.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 12.6.2008 lukien ilman perusomavastuuosuutta. Hänen oikeudenkäyntiavustajakseen on määrätty oikeustieteen kandidaatti P.

P on esittänyt yhteensä 1 464 euron palkkiolaskut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 52 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen, jolle on myönnetty oleskelulupa saman pykälän 1 momentin perusteella yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa 47 §:n 3 momentin perusteella.

Ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin mukaan, kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa, hänen perheenjäsenelleen myönnetään jatkuva oleskelulupa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perustelua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Edelleen 10 artiklan mukaan lapsen ja hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat muun muassa sopimusvaltioon saapumista perheen jälleenyhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Tosiseikat ja asian vaiheet

Asiakirjoista ja niihin liittyvistä perheenyhdistämishaastatteluista ilmenee, että 18.11.2001 syntyneen perheenkokoajan on perheensä luota Etiopiasta heinäkuussa 2004 Suomeen setänsä luokse noutanut Ruotsissa asuva somalinainen rahapalkkiota vastaan. Perheenkokoajan isä oli antanut suostumuksensa pojan Suomeen muuttamiselle ja on myöhemmin omassa perheenyhdistämishaastattelussaan kertonut tarkoituksena olleen, että poika hakee myöhemmin perheenyhdistämisellä muun perheen Suomeen.

Ulkomaalaisvirasto oli päätöksellään 24.2.2005 hylännyt yksin Suomeen tulleen A:n turvapaikkaa ja kansainvälisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, mutta myöntänyt oleskeluluvan yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella.

Alaikäisen perheenkokoajan A:n vanhemmat ovat molemmat kertoneet syntyneensä Mogadishussa Somaliassa. Hänen isänsä oli lähtenyt Etiopiaan vuonna 1991 ja hänen äitinsä oli saapunut sinne vuonna 1999. He ovat solmineet avioliiton Etiopiassa Dire Dawassa vuonna 2000 ja asuneet siellä. Vuonna 2004 he olivat lähettäneet perheenkokoajan isän veljen luokse Suomeen siinä tarkoituksessa, että tämä myöhemmin hakisi heitä perheenyhdistämisen avulla Suomeen.

Perheenkokoaja A:n perheenyhdistämishakemukset, jotka hänen setänsä hänen Suomessa asuvana huoltajanaan on tehnyt hänen vanhempiensa ja sisarustensa puolesta, ovat perustuneet siihen, että nämä ovat perheenkokoajan ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Heille voidaan myöntää ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin mukainen oleskelulupa, mikäli heidän toimeentulonsa voidaan katsoa turvatuksi tai edellytykset yksittäistapauksessa toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle poikkeuksellisen painavasta syytä tai lapsen edun vuoksi ovat olemassa. Oleskeluluvan yleisenä edellytyksenä on kuitenkin arvioitava ulkomaalaislain mahdollista maahantulosäännösten kiertämistä 36 §:n 2 momentin perusteella.

Ulkomaalaisvirasto on päätöksissään todennut, että perheenkokoajan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi sekä että perheenkokoajan ja hakijoiden välinen perheside voidaan luotettavasti selvittää vain dna-tutkimuksen avulla. Virasto ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa pitänyt perhesiteen selvittämistä dna-tutkimuksen avulla tarpeellisena, koska hakijoiden tarkoituksena on katsottu olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla heidän lähettäessään perheenkokoajan Suomeen ja yrittäessään käyttää häntä koko perheen maahantulon välineenä.

Myös hallinto-oikeus on katsonut, että Ulkomaalaisvirastolla on ollut perusteltu aihe epäillä maahantulosäännösten kiertämistä.

Ratkaistava oikeuskysymys

Perheenkokoaja on alaikäinen, joka on saanut oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä sen jälkeen, kun hänen perheensä oli lähettänyt hänet Suomeen olosuhteissa, joiden on arvioitu sisältävän maahantulosäännösten kiertämistä. Asiassa on ratkaistava, voidaanko perheenkokoajan vireille panemassa perheenyhdistämisasiassa soveltaa ulkomaalaislain 36 §:n 2 momenttia ja jättää lupa myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislakia koskeva hallituksen esitys (HE 28/2003 vp) ja siihen liittyvä lainsäädäntöaineisto

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen käyttämistä. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. Myös turvapaikkamenettelyä voidaan käyttää väärin. Näennäisesti laillinen maahantulotapa saadaan aikaan salaamalla viranomaiselta maahantulon todellinen tarkoitus ja antamalla asiaan liittyviä vääriä tietoja mukaan lukien asiakirjaväärennykset. Maahantulosäännösten kiertämistä laillisia maahantulokeinoja väärinkäyttämällä voidaan kutsua myös näennäisesti lailliseksi maahantuloksi.

Ulkomaalaislain 52 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu perheenyhdistymisestä niissä tapauksissa, joissa yksin tullut alaikäinen ei ole ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa, seuraavaa: "Jos vanhempien olinpaikka selviää ja lapsen paluu voi tapahtua turvallisesti, perheenyhdistyminen tapahtuisi siellä, missä vanhemmat oleskelevat. Perheen yhdistäminen voisi tapahtua Suomessa, mikäli se olisi lapsen edun mukaista. Tällöin otetaan huomioon Suomessa oleskelun pituus, Suomessa aloitettu koulunkäynti tai muu seikka, joka puoltaisi perheenyhdistymistä Suomessa." Lainkohdan perusteluissa on kuitenkin korostettu, että "myönnettäessä oleskelulupia ehdotetun säännöksen perusteella on otettava huomioon, että lapsia ei käytetä hyväksi maahantulotarkoituksessa".

Eduskunnan hallintovaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (HaVM 4/2004 vp) ulkomaalaislain 52 §:n osalta lausunut muun muassa, että pykälän säännökset oleskeluluvan myöntämisestä yksilöllisestä inhimillisestä syystä voivat tulla sovellettaviksi muun muassa maahan yksin tulleisiin alaikäisiin lapsiin. Tällaisen lapsen ja hänen olinpaikaltaan selvitettyjen vanhempien yhdistäminen tapahtuu lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vanhempien oleskelumaassa, jos lapsi voi palata sinne turvallisesti. Suomessa perheen yhdistäminen voisi eräin lisäedellytyksin tapahtua, jos se on lapsen edun mukaista. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että näin yksiselitteinen tulkinta sen ensisijaisuudesta, että perhe yhdistetään vanhempien oleskelumaassa, ei vastaa lakitekstin velvoittavaa sanontaa ("myönnetään") eikä lapsen edun huomioon ottamista. Tulkinta ei myöskään ole hyvin sopusoinnussa lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 9 ja 10 artiklan määräysten kanssa.

Saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta on lausunut, että ehdotetun 52 §:n perusteluissa on ollut pyrkimyksenä ilmaista, että lapsen Suomeen tulo ei tarkoita sitä, että myös vanhemmat voivat automaattisesti tulla maahan. Perusteluilla on haluttu korostaa myös sitä, ettei yksioikoisesti voida katsoa lapsen edun tarkoittavan sitä, että hän asuu Suomessa vanhempiensa kanssa. Tässä yhteydessä on otettava myös huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinta, johon perustuslakivaliokuntakin lausunnossaan viittaa: "Ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sisällä valtiolle yleistä velvoitetta kunnioittaa aviopuolisoiden tekemän asuinpaikan valintaa ja hyväksyä perheen yhdistäminen alueellaan."

Lain 6 §:ään viitaten hallintovaliokunta on korostanut, että lapsen etu tulee ottaa huomioon kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Hallintovaliokunta on katsonut, että yksin tulleiden alaikäisten lasten osalta perheen yhdistämistä koskeva ratkaisu edellyttää kokonaisvaltaista arviota lapsen edusta, perheen siteistä ja perheen siteiden painottumisesta. Tällainen ajattelutapa heijastuu muun muassa useista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. Pelkästään alaikäisen perheenjäsenen lyhytaikainen oleskelu vieraassa valtiossa ei voi muodostaa perustetta perheen yhdistämiseen kyseiseen valtioon.

Lähettäessään lapsensa vieraaseen maahan vanhemmat saattavat pyrkiä turvaamaan ja suojaamaan lastensa elämää. Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt vakavaa huomiota myös siihen, että lasten käyttöä maahanmuuton välineenä tulee ehkäistä. Tämä on myös lasten edun mukaista. Yksin liikkuvien lasten turvallisuus ja hyvinvointi ovat erityisesti matkan aikana uhattuina. Lapsikauppa, lasten salakuljetus ja lasten moninainen hyväksikäyttö ovat niin vakavia ongelmia, että yhteiskunnan tulee toiminnassaan puuttua näihin ongelmiin.

Oikeudellinen arviointi

Kun otetaan huomioon perheenkokoaja A:n vanhempien perheenyhdistämishaastattelussa kertoma, vanhemmat ovat ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla pyrkineet kiertämään maahantuloa koskevia säännöksiä lähettämällä alaikäisen, alle kolmevuotiaan lapsensa Suomeen tarkoituksenaan saada itselleen ja muille lapsilleen oleskeluluvat Suomessa. Tähän heidän on katsottava ryhtyneen tietoisina siitä, että perhe-elämän jatkaminen Suomessa on epävarmaa. Heillä ei myöskään ole ollut pakottavaa syytä lähettää lasta Suomeen Etiopiasta, jossa he ovat perheenä koko ajan oleskelleet, eikä asiassa ole väitettykään, että heidän turvallisuutensa tai muut perustavaa laatua olevat oikeutensa olisivat tuona aikana vaarantuneet. Perheenkokoajan Suomeen lähettämiseen on lisäksi ryhdytty sen jälkeen, kun perheenkokoajan sedän sisarustensa puolesta tekemät perheenyhdistämishakemukset olivat neljä kertaa tulleet hylätyiksi.

Perheenkokoajan omaa oleskelulupaa on haettu perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. Kun otetaan huomioon myös edellä selostetusta eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnöstä ilmenevä huoli siitä, että lasten käyttöä maahantulon välineenä tulee ehkäistä, Ulkomaalaisvirasto ja hallinto-oikeus ovat voineet hylkäävissä päätöksissään perustellusti todeta olevan aihetta soveltaa maahantulosäännösten kiertämistä koskevaa ulkomaalaislain 36 §:n 2 momenttia perheenkokoajan Etiopiassa olevien perheenjäsenten oleskelulupahakemuksiin.

Vuonna 2004 alle kolmevuotiaana maahan tullut A on asiassa saadun selvityksen mukaan asunut viisi vuotta hyvissä, vakiintuneissa ja tasapainoisissa olosuhteissa setänsä perheessä, oppinut suomen kielen eikä enää osaa kommunikoida vanhempiensa kielellä. Hänen ulkomaalaislain 66 a §:n tarkoitetut siteensä Etiopiassa asuvaan perheeseensä eivät ole kiinteät, ja hänen kulttuuristen ja sosiaalisten siteidensä sinne on katsottava katkenneen. Arvioitaessa oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä on osaltaan otettava huomioon myös ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu lapsen etu sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta ja lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet. Nämä eivät kuitenkaan edellä sanottu huomioon ottaen edellytä hakemuksen hyväksymistä.

Edellä kuvatuissa olosuhteissa oleskelulupa on voitu ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla jättää myöntämättä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

P:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 2 ja 6 §:n mukaisena kohtuullisena 12 työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 1200 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 264 euroa, muodostuu siten 1 464 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere, Anne E. Niemi ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Kai Träskelin.