Aviisi: Husein Muhammed: Keskustelua monikulttuurisuudesta, kiitos!

Aviisi: Husein Muhammed: Keskustelua monikulttuurisuudesta, kiitos! 29.10.2009
Kommentti:
Teemu Lahtinen: Keskustelua monikulttuurista (blogi)

Maahanmuuttokeskustelu junnaa paikallaan. Maahanmuuton puolustajat ja vastustajat ovat kaivautuneet asemiinsa, eikä toisen osapuolen kuulemista pidetä tarpeellisena. Meillä on juututtu siihen, että osa pitää monikulttuurisuutta rikkautena, toiset vitsauksena. Puolin ja toisin heitetään karkeita yleistyksiä maahanmuuton ongelmista tai hyödyistä. Kilvassa vain ääripäitä edustavat heitot saavat tarpeeksi huomiota.

Muissa kuin maahanmuuttotutkimuksessa akateemisesti ansioituneet tohtori Jussi Halla-aho ja professori Timo Vihavainen ennustavat länsimaiden tuhoa maahanmuuton, etenkin muslimien maahanmuuton seurauksena. Maahanmuuttotutkijat puolestaan paheksuvat heidän liioittelujaan. Maahanmuutosta keskustellaan ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat joko sulkea rajat jokaiselta tulijalta tai raahata koko Afrikka suomalaisten elätettäväksi.

Lähes jokaiseen maahanmuuttajia koskevaan nettiuutiseen tulee satoja kommentteja maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivilta. He loistavat kuitenkin poissaolollaan, kun maahanmuutosta järjestetään seminaareja. Harva myöskään kirjoittaa omalla nimellään lehtiin. Toisaalta viime aikoina yhä harvempi on myöskään uskaltanut puhua julkisuudessa myönteisesti maahanmuutosta. Moni pelkää saavansa uhkailuja.

***

Muualla on jo ajat sitten siirrytty keskustelemaan maahanmuuton sijasta integraatiosta. Maahanmuuttokriittisillä kannanotoilla menestynee tulevissa eduskuntavaaleissa, mutta maahanmuutto Suomeen ei lopu, vaikka kuinka sitä vastustettaisiin: Jos turvapaikkapolitiikkaa kiristetään, maahanmuuttajia tulee Suomen kansalaisten puolisoina, työntekijöinä tai elinkeinonharjoittajina.

Suomessa ei voida onnistua maahanmuuttajien kotouttamisessa, elleivät maahanmuuton puolustajat ja vastustajat suostu keskustelemaan keskenään ilman puskista ampumisia. Halla-ahot ja vihavaiset on otettava mukaan keskusteluun, vaikka heidän liioittelujaan ei hyväksyttäisikään. Heikäläisistä tosin ani harva vaivautuu maahanmuuttoa tai kotoutumista koskeviin seminaareihin, joissa esitellään alan uusimpia tutkimuksia.

Tarvitaan syvällistä keskustelua maahanmuuton sijasta monikulttuurisuudesta, niin sen hyvistä kuin huonoistakin puolista. Monikulttuurisuus ei ole vain kiinalaista ruokaa tai somalinaisen huivi.

Haluammeko sellaista monikulttuurisuutta, joka hyväksyy minkä tahansa taustan omaavien yksilöiden hyväksymistä yhdenvertaisiksi suomalaisiksi? Vai haluammeko, että eri kulttuureista tulevat saavat omaan kulttuuriin vedoten vaatia itselleen erivapauksia? Pitääkö musliminaisen jäädä kotiin, koska hänen kulttuurissaan mies hoitaa perheen asiat kodin ulkopuolella?

Suomalaisten asenteissa on paljon parantamisen varaa, jotta esimerkiksi suomalaista hakijaa pätevämpi ulkomaalainen valittaisiin töihin. Maahanmuuttajia aliarvioidaan myös ns. suvaitsevaisten taholta suhtautumalla heihin saamattomina avuntarvitsijoina. Mutta myös maahanmuuttajista johtuvista ongelmista on voitava puhua.

Joidenkin maahanmuuttajaryhmien äänekäs vähemmistö vaatii itselleen erioikeuksia vetoamalla omaan kulttuuriin tai uskonnonvapauteen. Erivapauksien myöntämisellä ei kuitenkaan saada näitä ihmisiä kotoutumaan paremmin, vaan erivapaudet lisäävät maahanmuuttajien huonompaa sopeutumista yhteiskuntaan. Samalla erivapaudet koventavat kantaväestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Myös sellaisia kohtaan, jotka tekevät kaikkensa sopeutuakseen uuteen kotimaahansa.

Suomalaisten on totuttava erinäköisiin ihmisiin. Mutta Suomen ei pidä luopua tasa-arvosta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeusvaltioperiaatteesta. Nämä asiat kuuluvat myös tänne asettuville maahanmuuttajille, mutta heidät on myös opetettava kunnioittamaan näitä arvoja. Monikulttuurisuuden on tarkoitettava, että erilaisia ihmisiä hyväksytään, ei sitä, että sen varjolla sivuutetaan Suomen lakia tai ihmisoikeuksia.

Husein Muhammed