SSS: Kaisa Häkkinen: Pakolaispolitiikkaa

Salon Seudun Sanomat, kolumni:
Kaisa Häkkinen: Pakolaispolitiikkaa 23.10.2009

Paimiossa keskustellaan juuri nyt kiivaaseen sävyyn turvapaikanhakijoista. Näitähän on Suomen oville kolkutellut vuosikymmenien ajan, mutta vasta nyt on asia konkretisoitunut Paimiossa, kun Hotelli Valtatie 1 on muuttumassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi. Keskus perustuu Suomen hyväksymiin kansainvälisiin turvapaikkavelvoitteisiin, ja sitä ylläpitää Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirijärjestö. Rahat tulevat valtion budjetista. Paimioon sijoitettavien pakolaisten määrä on maksimissaan noin 200.

Yleisölle järjestettyyn tiedotustilaisuuteen tuli lähes sata osanottajaa, joista kymmenkunta julistautui hankkeen vastustajiksi. Pakolaisia verrattiin rikkakasveihin, joita pitää torjua myrkyttämällä. Jotkut pelkäsivät, että ensimmäisten tulijoiden perässä vyöryy Paimioon koko suku. Jotkut epäilivät, että kaikki pakolaisten tarvitsema huolenpito on pois paimiolaisilta. Toisia kismitti se, että parhaassa työiässä olevat ihmiset lomailevat toimettomina toisten kustannuksella. Työhaluiset taas saattaisivat viedä suomalaisten työpaikat.

***

Julkinen kansalaiskeskustelu on harvoin rauhallista, loogista ja rakentavaa pohdintaa. Jo lähtökohdat ovat epäkiitolliset, kun äänessä ovat enimmäkseen ne, jotka ovat jyrkästi jotakin mieltä eivätkä aio antaa piiruakaan periksi. Muut tyytyvät seuraamaan hiljaa takapenkistä, jupisemaan kotisohvalla tai päivittelemään naapureiden kesken, mutta eivät pidä asiaa niin vakavana, että sen takia kannattaisi nousta barrikadeille.

Valtio maksaa. Hotelli on neljän kilometrin päässä keskustasta keskellä metsää. Keskus tuo työpaikkoja ja vilkastuttaa liike-elämää. Paikkakunnalla on ennestäänkin monenlaista väkeä ja myös ulkomaalaisia, jotka tunnetaan esimerkillisinä kansalaisina. Ehkei muutaman pakolaisen tulo väliaikaisesti Paimioon ole sittenkään mikään katastrofi.

Asiasta keskustelemisen tekee vaikeaksi se, että pakolaisia tai sellaisiksi ilmoittautuvia on monenlaisia. Toiset ovat tosiaan vainottuja ja hengenvaarassa. Joissakin oloissa jo pelkkä totuuden etsiminen tai puhuminen merkitsee tappolistalle joutumista. On tietenkin myös niitä, jotka pakoilevat omien syntiensä seurauksia, mutta tätä ei voi tietää, ellei asiaa selvitetä. Selvittäminen vie aikaa, ja siksi ajaksi pakolaiset on sijoitettava jonnekin. Eläviä ihmisiä ei voi haudata arkistomappeihin.

***

Paimiossa on ennenkin otettu pakolaisia vastaan. Vuonna 1941 Paimiossa oli runsaat 5 000 asukasta, vuoteen 1945 mennessä väkiluku oli kasvanut yli 40 prosenttia, kun kuntaan oli asutettu Johanneksesta ja sen lähialueilta tulleita evakoita. Tästä kaikesta selvittiin, ei helposti eikä kivuttomasti, mutta kunnialla kuitenkin.

Suomi tunnetaan maailmalla maana, joka maksaa velkansa ja hoitaa omat asiansa. Kansainvälisistä velvoitteista ei siis sovi tinkiä, muuten menee maine. Tavallinen kadun mies sanoo tässä vaiheessa, ettei häneltä ei ole kysytty mitään, ja vaikka olisikin, sillä ei olisi ollut mitään vaikutusta. Poliitikot ja korkeat virkamiehet päättävät koko kansan puolesta. Niinhän ne tekevät, kun ne on siihen tehtävään valittu. Hyvä, että edes joku tekee. Kansalaisaktiivisuus on harmillisen usein vain valittamista ja vastustamista.

Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on Turun yliopiston suomen kielen professori.