Karjalainen: Ensin olemme me, sitten ne toiset

Karjalainen, kolumni: Markku Liikamaa: Ensin olemme me, sitten ne toiset 7.5.2010

Viime tiistaina Joensuussa kokoontui sisäasiainministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen johdolla Etnisten suhteiden neuvottelukunta Etno. Paikalle kutsuttuna tuli jopa sellainen tunne, että keskusteluteema ”Hyvät etniset suhteet Joensuussa” on totta muussakin mielessä kuin vain viranomaisten, järjestöjen ja maahanmuuttaja-aktiivien yhteistyössä ja palavereissa.

Mutta ikävästi se toinen Joensuu muistutti itsestään aivan tiistaisen palaverin alla. Paikallisen – ja suurimmaltaan osaltaan vielä sen vanhan – skiniporukan keskinäinen kahakointi vappuyönä kun paljasti, että 90-luvun puolivälissä rasistikaupungin leiman Joensuulle antaneet skinheadit ovat edelleenkin täällä. Että he ovat taas järjestäytymässä. Että hyvät etniset suhteet Joensuussa on sittenkin vielä enemmän tavoite kuin vallitseva olotila.

Jotain Joensuussa on kuitenkin opittu runsaan vuosikymmenen takaisista tapahtumista. Rasismista keskustellaan avoimesti, ja se, että rasismia esiintyy, myönnetään, vaikka vain tyhmä tunnustaa olevansa rasisti. Harva edes tunnistaa, että ajattelisi niin kuin rasisti ajattelee, vaikka niin ajattelisikin.

Toinen seikka, jolle Joensuussa pitää antaa tunnustusta, on poliisi. Saammehan me usein kuulla, että poliisikunta se vasta rasistista onkin. Että rasistisuus on oikein ammatinvalinnan perusasioita.

Joensuussa poliisi on ottanut avoimen ja rehellisen linjan suhteessa rasistisiin rikoksiin. Jos rikoksen kohde on maahanmuuttajataustainen, poliisi kirjaa rikoksen rasistiseksi.

Siinä ei enää pähkäillä niin kuin vielä takavuosina saatettiin pähkäillä – ja niin kuin muualla Suomessa näytetään vieläkin usein tehdään–, että noinkohan tekijällä ihan oikeasti oli teolleen rasistinen motiivi. Että jospa maahanmuuttajan auton lasien rikkominen oli vain sattumaa. Tai jospa he ovat ihan muuten vaan riidoissa. Toisilleen ventovieraat ihmiset.

Osansa nykyisessä kaupungin poliisikulttuurissa on poliisipäällikkö Kai Markkulalla. Sen verran laaja-alaisesti ja avoimesti, poliisimiehelle jopa poikkeuksellisen avoimesti, hän on uskaltautunut pohtimaan koko suomalaisen yhteiskunnan rasistisuutta, rasististen ilmiöiden taustoja ja olemusta. Kansliapäällikkö Viljanen ei osunutkaan harhaan, kun hän kiitteli Markkulaa ja sanoi, että jos maan muissakin poliisilaitoksissa olisi samanlainen poliisipäällikkö kuin Pohjois-Karjalassa, niin rasismiongelmaakin olisi helppo hoitaa.

Kreikan talouden romahdusuhan rinnalla – ja jo paremminkin jaloissa – maan poliittinen johto on viime päivinä taittanut peistä työperäisestä maahanmuutosta ja sen tarpeesta.

Ajoituksellisesti keskustelunavaus meni kyllä nyt demareilta täysin pieleen. Maahanmuuttokeskustelu kun ei nykyilmapiirissä voi kääntyä miksikään muuksi kuin yleiseksi maahanmuuttajavastaisuudeksi, olipa työperäisen maahanmuuton arvostelu kuinka järkiperäistä tahansa.

Ja onhan se tunnustettava, että ”maassa maan tavalla” -sloganinkin on perustaltaan vain puhdasta rasismia. Lähtökohtaisestihan siinä on kysymys siitä, että ensin olemme me ja sitten tulevat ne toiset.

Jos ihmisten erottelu ei ole rasismia, niin mikä sitten!

Kirjoittaja on Karjalaisen rikos- ja oikeustoimittaja.