Rauhan Puolesta: Rajojen rikkoja

Rauhan Puolesta 5/2010: Rajojen rikkoja

EU:n myötä jäsenmaiden kansalaisten on helpompi liikkua maasta toiseen – paitsi jos on romani. Monen turvapaikkaa hakevan on maahan päästäkseen ensin rikottava lakia, ja oleskeluluvan saaminen ylipäänsä on kiven alla. Ulkomaalaisilla näyttää Suomessa olevan vain tilapäisoikeuksia. Katja Tuomisen mielestä nykymaailmassa ei ole olennaista tehdä eroa kansalaisen ja ei-kansalaisen välillä. Helpompi oleskelulupapolitiikka onkin yksi hänen ja Vapaa liikkuvuus -verkoston tavoitteista.

Sankka lumipyry pyörteilee Rauhanpuolustajien Helsingin-toimiston sisäpihalla. Sisään astuu hento nainen lunta hiuksissaan. Hän ärsyttää suuresti Suomen rasisteja. Katja Tuominen on Vapaa liikkuvuus -verkoston kanssa nostanut sitkeästi esiin siirtolaisuus- ja perustulokysymykset, turvapaikkaprosessin ongelmat ja viime aikoina erityisen näkyvästi Romanian romanien olot Suomessa.

Romaniasta tulleet romanit ovat kuumentaneet suomalaisten – tai lähinnä helsinkiläisten – tunteita parin vuoden ajan. Lehti- ja nettikirjoittelun määrän perusteella ei voisi uskoa, että peistä taitetaan EU-kansalaisista, jotka ovat tulleet Suomeen laillisesti. Kadunkulmissa kippo edessään kyyhöttävät ihmiset pelottavat, ärsyttävät, herättävät sääliä ja huonoa omaatuntoa. Moni ei tiedä, mitä ajatella heistä. Katja Tuominen kertoo ajautuneensa työpaikkansa pikkujouluissa parituntiseen vääntöön romaniasiasta, vaikka ei yleensä puhukaan politiikkaa töissä ollessaan.

"Sieltä tuli 'mä en ole rasisti mutta kun mä en tiedä mitä mieltä olla romaneista, voisitsä kertoa mulle' -tyyppistä juttua. Teki mieli sanoa että 'voisitsä kertoa mulle mitä mieltä mun pitäisi olla insinööreistä'. Se oli niin absurdia."

Suomessa monet eri viranomaistahot ovat toimillaan yrittäneet vaikuttaa nimenomaan siihen, että romanit saataisiin rajojen oikealle – sinne toiselle – puolelle, eli pois Suomesta. Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen parin vuoden takaisen ja runsaasti rahaa käyttäneen Rom po drom -projektin julki lausuttu tavoite oli lähettää ihmiset – romanit – kotiin. Mutta tuleeko romanien tilanne muuttumaan? Toistaiseksi erityisesti Itä-Euroopan romanien perusoikeudet eivät toteudu heidän kotivaltioissaan.

"Romanien oma siirtolaisuus parantaa heidän asemaansa. Jos he eivät liikkuisi paikasta toiseen, missään EU-maassa ei keskusteltaisi romanien ihmisoikeusongelmasta."

Vapaata liikkuvuutta

Katja Tuominen on 31-vuotias helsinkiläinen estetiikan opiskelija, gradua vaille valmis maisteri. Hän on omien sanojensa mukaan tehnyt kymmenisen vuotta henkisesti päätoimisesti politiikkaa, ja koko tuon ajan hän ollut näkyvästi mukana Vapaa liikkuvuus -verkostossa. Verkosto vastustaa Suomen ja EU:n siirtolaisvihamielistä politiikkaa ja järjestää siirtolaisille ja turvapaikanhakijoille lakineuvontaa, majoitusapua ja mediakampanjoita. Verkoston siemen alkoi itää, kun vuoden 1995 jälkeen paperittomien siirtolaisten elämä Euroopassa kiristyi. Tampereella pidettiin EU-huippukokous vuonna 1999, ja paikalle tuli aktivisteja muutamista Euroopan maista.

"Silloin ensimmäistä kertaa jaettiin käsitystä siitä, että nyt ollaan EU:ssa ja ongelmat tulevat olemaan samanlaisia kaikissa jäsenmaissa: siirtolaisuuskysymys, käännytykset, turvapaikkaongelmat. Verkostoituminen alkoi siitä." Samojen asioiden kanssa painiskelevien aktivistien verkosto toimii eri nimisenä eri Euroopan maissa. Yhteistyössä järjestetään tarpeen mukaan yhteisiä kampanjoita ja tiedotetaan muiden maiden aktivisteja ajankohtaisista asioista.

"Liike on nyt laajentunut Pohjois-Afrikkaan, koska sinne Euroopan unioni on ulkoistanut siirtolaiskontrolliaan voimakkaasti. Sikäläiset aktivistit ovat verkostoituneet eurooppalaisten kanssa."

Suomessa verkostoon kuuluu kymmeniä aktiiveja, Euroopassa tuhansia. Vapaa liikkuvuus ei ole rekisteröitynyt yhdistys, mikä antaa mahdollisuuden toimia tietyissä asioissa vapaammin. Tuominen kuitenkin kertoo, että äskettäin on perustettu tukiyhdistys Oikeutta ilman rajoja ry, koska ihmiset ovat ottaneet paljon yhteyttä ja halunneet lahjoittaa rahaa, juuri nyt erityisesti romaneille.

"Ihmiset tietävät, että rahat menevät kohteeseen. Kun olemme saaneet rahakeräysluvan, voimme kerätä rahaa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden pienimuotoiseen auttamiseen."

Verkosto saa myös jonkin verran tavaralahjoituksia romaneille, esimerkiksi vaatteita, leluja, lääkkeitä ja lapsille vaippoja. Toimintansa lopettanut hotelli lahjoitti romanileiriin peittoja. Tuominen pitää silti outona, että Vapaa liikkuvuus on ainoa taho, joka konkreettisesti auttaa romaneja ja ihmettelee, miksei esimerkiksi SPR koordinoi hätäapua Helsingissä.

"Olemme kyllä käyneet järjestöjen kanssa keskustelua siitä, voisiko vastuuta jakaa. Kristilliset organisaatiot ovat olleet aktiivisia, muun muassa suomalaiset romanit ovat heidän kauttaan halunneet auttaa muita romaneja."

Katse omaa napaa kauemmas

Mikä sai Katja Tuomisen aloittamaan toiminnan sosiaalisissa liikkeissä?

"Olen perheestä, jolle on itsestään selvää, ettei täällä ole tarkoitus elää tuijottamalla omaan napaan. Olen kiinnostunut ymmärtämään asioita ja maailmaa, miettimään, miten asiat syntyvät ja rakentuvat."

Tuominen on opiskellut pääaineenaan estetiikkaa ja sivuaineenaan sukupuolentutkimusta (entinen naistutkimus). Tällä hetkellä hän tekee kahta osa-aikaista toimistotyötä ja kertoo, ettei edes halua kokopäiväistä palkkatyötä, koska ei silloin ehtisi toimia esimerkiksi Vapaassa liikkuvuudessa.

"On valinta tehdä tätä eikä keskittyä uraan. En paljon mieti tulevaisuutta. Jos olisin kiinnostunut tekemään työuraa, olisin sen jo tehnyt."

"Politiikka on mun suhde maailmaan, olen päätynyt tekemään tätä, tämä on osa mun arkea."

Tuominen on työskennellyt opiskelujen lomassa muun muassa kotipalvelussa, Unifemissä ja lakimies Ville Hoikkalan lakitoimistossa ulkomaalaisasioiden parissa.

"Tapasin Villen alkaessani vierailla säilöönottokeskuksissa käännytettäviä tapaamassa. Kun hänen asiakkaidensa asiat eivät menneet juridisesti eteenpäin, aloimme viritellä muita tapoja heidän auttamisekseen. Monet jutut päättyivät hyvin, ja niin Ville palkkasi minut. Viemme hänelle yhä asiakkaita ja voimme konsultoida häntä."

Ongelmallinen turvapaikkajärjestelmä

Vapaa liikkuvuus -verkosto kritisoi painokkaasti nykyistä turvapaikkajärjestelmää.

"Hakijan näkökulmasta turvapaikanhaku mahdollistaa laillisen maahantulon, koska jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa. Itse asiassa se on ainut väylä saapua johonkin maahan, mikäli henkilöllä ei ole ennalta hankittua oleskelulupaa tai viisumia kohdemaahan. Köyhät siirtolaiset ovat pakotettuja käyttämään tätä väylää voidakseen saapua unionin alueelle, mikä kertoo lähinnä eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Tunnen turvapaikkajärjestelmän ideaalin turvapaikan takaajana, mutta se ei ole kauhean hyvin tarjonnut ihmisille suojaa, mistä itse turvapaikanhakijatkin ovat tietoisia jo maahan saapuessaan."

Maahanmuuttoasioista järjestettiin koulutuspäivä syksyllä Helsingissä. Tilaisuudessa eräs Maahanmuuttoviraston johtajista oli kommentoinut yksittäisten turvapaikanhakijoiden näkyvyyttä mediassa. Kommentin taustalla voi havaita kitkeryyden siitä, että Maahanmuuttoviraston kielteisiä turvapaikkapäätöksiä on arvosteltu ja tuotu yksittäisiä tapauksia julkisuuteen.

"Se johtaja oli sanonut, että 'voi voi, kyllä minä mietin miten näiden ihmisten käy kun heistä puhutaan mediassa ja sitten he palaavat kotiin, tai miten heidän sukulaisilleen kotimaassa käy'. Jos ihminen sanoo noin, niin eikö se jo silloin oleta, että hakijalla olisi jotain perustetta jäädä tänne?"

Suomen laissa ja turvapaikan hakemisen oikeutuksessa on ristiriita. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 artiklassa todetaan, että "jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa". Valtioiden velvollisuutta tarjota turvaa sitä tarvitseville ei sen sijaan ole kirjattu mihinkään kansainväliseen sopimukseen, vaan se on jätetty valtioiden kansallisen lainsäädännön piiriin. Suomessa kirjaus on tehty, mutta turvaa hakevat joutuvat liian usein ylittämään rajan menetelmin, jotka rikoslaki määrittelee laittomiksi. Lisäksi ulkomaalaislakiin sisältyy ongelmallinen lause, joka pitää sisällään seuraavan ajatuksen: Jos turvapaikanhakija on pyrkinyt kiertämään maahantulosäännöksiä, hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on väärinkäyttää turvapaikkamenettelyä. Näin siitä huolimatta, että hakijan on tavalla tai toisella päästävä maahan voidakseen hakea turvapaikkaa.

Maahantulosäännösten kiertämiseksi tulkitaan Maahanmuuttovirastossa esimerkiksi tilanne, jossa hakija pyrkii hoitamaan oleskelunsa laillisesti kuntoon. Esimerkiksi jos hakija on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana, mutta sittemmin työllistynyt ja hakenut oleskelulupaa työnteon perusteella, virasto tulkitsee hakijan "kiertäneen maahantulosäännöksiä", koska maahan saapumisen jälkeen oleskeluluvan peruste on muuttunut.

Vuonna 2009 kaikista Suomessa annetuista turvapaikkapäätöksistä 2,67 prosenttia oli myönteisiä eli 116 ihmistä sai turvapaikan. Lisäksi 1 109:lle suotiin lyhytaikaisempi oleskelulupa joko suojeluntarpeen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.*

Viranomaisten maahanmuuttokriittisyys huolettaa

Tuominen saa kiihkeimpinä kampanjointijaksoina puheluja ympäri vuorokauden ja on käytännössä hälytysvalmiudessa koko ajan. Aikaa omallekin elämälle kuitenkin jää. Rakas harrastus on pienestä pitäen ollut tanssi.

"Olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni, vaikkakin läheiset välillä viestittävät että toisellakin tavalla voisi elää. Mutta tätä työtä ei voi tehdä, jos ei ole valmis olemaan hälytysvalmiudessa. Käännytystapaukset saattavat tulla verkoston tietoon parin tunnin varoitusajalla."

Ulkomaalaisasiat ovat aina luonteeltaan dramaattisia. Kun poliisi pyrkii käännyttämään ulkomaalaisen, hänelle täytyy mahdollisesti pyrkiä löytämään suojapaikka tai reagoida muuten nopeasti.

Kuinka lähelle Katja Tuominen päästää ihmiset näissä tapauksissa?

"En ihan lähelle. Tietenkin kaikki ovat ihmisiä ja meillä on tunteet. Mutta olen ollut jo vuosikausia hyvin tietoinen siitä, että jos haluan auttaa ihmisiä ja tuoda esiin tämän järjestelmän mädännäisyyttä, mulla ei ole varaa siihen että olen näiden ihmisten kanssa kauhean läheisissä tekemisissä. Se on tietynlainen paradoksi. Verkoston työntekijät eivät välttämättä koskaan edes näe autettaviaan vaikka tekisivät puoli vuotta työtä jonkun eteen. Jotkut autettavat haluavat pitää hyvin matalaa profiilia."

Aloittaessaan toimintansa Tuomisella ei ollut odotuksia saavutusten suhteen. Hän jatkoi säilöönottokeskuksissa käyntejä, koska halusi ymmärtää, miksi ja miten ihmiset olivat sinne joutuneet. Hän piti ja pitää edelleen työtään oppimisprosessina.

"Verkostomme on ollut aika yksin ja eristyksissä. Ei siksi, että olisimme radikaaleja vaan koska vakiintunut kenttä ulkomaalais- ja turvapaikkakysymyksissä on ollut hyvin hiljaa ja tavallaan linjaton."

Vapaa liikkuvuus ja Katja Tuominen ovat saaneet oman osansa maahanmuuttoa vastustavien ja ulkomaalaisvihamielisten kommenteista.

"Maahanmuuttokriitikoiden kommentit eivät mua kiinnosta, mutta kun viranomaisilla on sama asenne kuin heillä. Suomessa rikoksentekijällä on parempi oikeusturva kuin turvapaikanhakijalla."

Turvapaikkaprosessi on hakijalle raskas. Turvapaikkapuhuttelua joudutaan pahimmillaan odottamaan useita kuukausia. Se saattaa muistuttaa poliisikuulustelua, ja vainon syiden kertominen henkilölle, joka tarkalla korvalla kuuntelee kertomuksen epäjohdonmukaisuuksia, voi olla ahdistava kokemus. Turvapaikkaprosessissa todistustaakka on käytännössä hakijalla, ei viranomaisella.

Ulkomaalaisilla vain tilapäisoikeudet

Yksi Katja Tuomista askarruttava seikka on se, että Suomessa ulkomaalaisilla on vain tilapäisoikeuksia. Koko järjestelmä perustuu siihen, että ihmiset ovat täällä vain käymässä ja lähtevät pian pois. Muiden kuin kiintiöpakolaisten ja turvapaikan saaneiden on nopeasti ymmärrettävä, että heidän on lunastettava oikeus olla tässä maassa

"Heillä täytyy olla palkkatyösuhde, jonka perusteella voi yrittää saada työluvan. Valtaosa turvapaikanhakijoista haluaa elää pääkaupunkiseudulla, koska täällä on parhaat mahdollisuudet työllistyä. Jos turvapaikanhakija ei suostu siirtymään siihen vastaanottokeskukseen jonne hänet on määrätty, ja jos hän ei pysty tuottamaan sosiaaliviranomaisille talonkirjaotetta yksityismajoituksestaan, hän menettää toimeentulotuen. Suomessa ihmisillä on oikeus valita asuinpaikkansa, paitsi näillä ulkomaalaisilla."

Tuomisen mielestä työlupien antamista pitäisi helpottaa.

"Vasemmisto on nyt työlupakäytännön helpottamista vastaan. Suunnitteilla oli jopa viiden vuoden työluvat, mikä olisi helpottanut tilannetta paljon. Se ei kelvannut vasemmistolle, koska se ei pysty muotoilemaan omille kannattajilleen mitään järkevää koskien suomalaisten työttömyyttä, vaan tyytyy tämän kyvyttömyytensä vuoksi syyllistämään asioiden tilasta ulkomaalaista työvoimaa."

Niinpä ulkomaalaisten työnteko on yhä vaikeampaa, vaikka toisaalta heitä syytetään suomalaisen sosiaaliturvan varassa elämisestä.

Joko rasismi on Suomessa lisääntynyt, tai suomalainen yhteiskunta alkaa rohkeammin näyttää ennakkoluulonsa. Huolestuttaako tämä Tuomista?

"Kyllä, ja se liittyy vasemmiston kyvyttömyyteen. Uusien maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus ei ole olennaista, mutta ongelma on kun vanhemmat puolueet perustelevat olemassaoloaan täysin muukalaisvihamielisillä argumenteilla tai vetoavat voimakkaaseen muukalaisvihamielisyyteen. Demareilta on tullut lausuntoja, jotka on rasistisia, samoin Vasemmistoliitolta. Jos ulkomaalaisten asema aina nähdään tilapäisenä, siitä voi muodostua suuria ongelmia kuten on nähty muualla Euroopassa. Itselläni ei ole mitään luottamusta suuriin instituutioihin. Mistä tulisi joku porukka joka puhuisi järkeä ja sanoisi että hei, tämä ei vain käy?"

Anu Harju