HBL: Maahanmuuttajakeskustelu meni takalukkoon

HBL, pääkirjoitus: Invandrardebatten gick i baklås 7.4.2011
Magma/Jan Saarela: Invandringens samhällsekonomiska konsekvenser – med fokus på Svenskfinland (2011)
Fores: Lyckad invandring - Tio svenska forskare om hur man når framgångar (2010)

Pelko on nostanut esiin kaikki ongelmatapaukset ja peittänyt näkyvistä maahanmuuton mahdollisuutena. Se jos mikä tulee pitkän päälle kalliiksi.

Maahanmuutosta piti tulla eduskuntavaalien edellä yksi suurista vaalikysymyksistä. Näin ei oikeastaan ole käynyt.

Vaikkakin valinta suljetun ja avoimen Suomen välillä kulkee punaisena lankana koko vaalikampanjoinnin ajan. Puolueilla on omat kunnianhimoiset maahanmuuttajapoliittiset ohjelmansa ja useimmat ovat ilmaisseet periaatteessa tukevansa hallittua työperäistä maahanmuuttoa. Mutta siinä kaikki; maahanmuuttajavihamielisyyden ja usein sekavasti ilmaistun hyväntahtoisuuden välissä ei ole nyt melkein yhtään mitään. Kun toinen puoli huutaa ja toinen vaikenee, ei synny keskustelua.

Tätä voi selittää sillä, että Suomi kuuluu edelleen niihin maihin, joissa on vähän maahanmuuttoa ja enemmistö ei koe sitä ongelmaksi. Mutta surullista kyllä todennäköisempi syy on haluttomuus ja kyvyttömyys puuttua kriittiseen ryöpytykseen.

Ne jotka suhtautuvat maahanmuuttoon myönteisesti tietävät, että on lähes mahdotonta avata suutaan ilman, että saa päälleen vihamielisten kommenttien ryöpyn. Mutta se, että puolueet jättävät tarttumatta kysymyksiin, johtuu virheiden tekemisen pelosta, osittain myös median mielenkiinnon puutteesta tai heikosta valmiudesta käsitellä kysymyksiä.

Ei ole kokonaan perusteetonta epäillä, että maahanmuuttajakysymyksistä käytävää keskustelua mobilisoivat perussuomalaisten kannattajat, argumenteista riippumatta. Vaalikampanjat eivät aina ole paras kasvualusta rakentavalle keskustelulle. Mutta hintana voi olla hyvin yksipuolinen kuva todellisuudesta - kuva joka jää mieliin senkin jälkeen, kun vaalihuoneistot on suljettu.

Maahanmuuttajakritiikillä saa ääniä, mutta maahanmuutto ei lopu, vaikka kriitikot huutaisivat kuinka lujaa. Ihmiset muuttavat rakkauden, opiskelun, työn tai pakolaisuuden vuoksi. Tällainen maahanmuutto on ollut perusta monille menestystarinoille, ja on kohtuullista olettaa, että Suomen tulevaisuus riippuu siitä, että me jatkossakin avaudumme ulospäin.

Useimmissa maissa keskustelu on jo kauan sitten edennyt seuraavalle tasolle - kysymykseen siitä, kuinka maahanmuuttajat ja heidän perheensä saataisiin parhaiten kotoutumaan ja kuinka heidät saataisiin työelämään. Siksi on valitettavaa, että keskustelu on meillä jumiutunut uhkiin ja ongelmiin.

Maahanmuutto maksaa ja siihen liittyy ongelmia, ei pidä teeskennellä muuta. Mutta koska kustannukset on helpompi laskea kuin hyödylliset vaikutukset, näyttää siltä, että maahanmuutto vain vie, eikä koskaan anna.

Tutkija Jan Saarela osoittaa tuoreessa raportissaan maahanmuuton yhteiskuntataloudellisista vaikutuksista (Magma), että tämä ei pidä paikkaansa. Maahanmuutto vaikuttaa positiivisesti ulkomaankauppaan, se luo töitä yritysten ja kulutuksen kautta, ja parhaimmillaan maksetut verot kattavat epäonnistuneen integraation kustannukset. Euroopan komission mukaan EU:n laajentuminen ja liikkuvuus ovat lisänneet kasvua koko alueella. Myös OECD:n tilastot osoittavat, että maahanmuutto luo työpaikkoja.

Se, näyttääkö taloudellinen mittari lopulta miinusta tai plussaa, riippuu vähemmän siitä, keitä saapuu, kuin siitä, miten heidät otetaan vastaan. Tuore kansainvälinen vertailu (MIPEX) osoittaa Suomen kuuluvan niihin maihin, jotka ovat parhaiten onnistuneet luomaan lainsäädäntöä, joka antaa hyvät lähtökohdat kotoutumiselle. Mutta ratkaisevaa ei tietenkään ole se, miten asiat ovat paperilla vaan se, kuinka maahanmuuttajat todella kohdataan.

Tähän todellisuuteen kuuluvat usein maahanmuuttajien vaikeudet työntää jalkansa suomalaiseen työelämään. Vulgaarikeskustelussa etenkin somaleita käytetään esimerkkinä maahanmuuttajien kotoutumisen vaikeudesta. Mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen Minneapolisissa somalien työllistymisaste on oikein hyvä. Erityisen merkillepantavaa on, että somalinaiset ovat innokkaita yrittäjiä. Ruotsissa on esimerkiksi Järfallassa onnistuttu liittämään työvoimantarve pakolaisten osaamiseen, mikä on johtanut toiseen menestystarinaan. Nämä molemmat tapaukset kuvataan ajatuspaja Foresin antologiassa onnistuneesta maahanmuutosta. Kotimainen esimerkki löytyy Närpiöstä, jossa maahanmuuttajien työllistymisaste on erittäin korkea (Hbl 4.4.)

On myös paikkoja, jotka muistuttavat Minneapolisia, Järfallaa ja Närpiötä, mutta joissa kotoutuminen on ollut kaikkea muuta kuin onnistunutta. Ei ole helppoja ratkaisuja ja siksi ei ainoastaan Suomessa, vaan monissa Euroopan maissa ollaan hämillään. Mutta juuri siksi tarvitsemme poliittista keskustelua, jossa puolueet eivät pelkästään puhu toistensa ohi. Niiden jotka eivät halua hukata maahanmuuton taloudellista ja inhimillistä potentiaalia, pitäisi korottaa ääntään.

(käännös)