Helsingin Sanomat: Suvi Keskinen: Muukalaisviha verhotaan helposti tekosyihin 2.4.2011
Oikeistopopulistiset puolueet ovat onnistuneet monissa maissa kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa muun muassa naisten oikeuksiin vetoamalla.
Viimeisen vuosikymmenen aikana keskustelu maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta on kiihtynyt useissa Euroopan maissa.
Aiemmin monikulttuurisuus oli laajalti hyväksytty tavoite, mutta viime aikoina sitä on arvosteltu monin tavoin. Erityisen kärjekästä kritiikkiä ovat esittäneet muukalaisvihamieliset puolueet ja radikaalin oikeistopopulismin edustajat, joita on nykyisin useimmissa Länsi-Euroopan maissa.
Kansallismielisyyden aalto on syntynyt osaksi vastareaktiona talouden globalisoitumisen ja ylikansallisen päätöksenteon lisääntymiseen esimerkiksi Euroopan unionin kehityksessä. Usein siihen kytkeytyy kuitenkin muukalaisvihamielinen ja rasistinen puhetapa.
Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsiteltäessä runsaasti huomiota ovat saaneet sukupuoleen liittyvät kysymykset.
Musliminaisten huivien lisäksi on kiistelty pakkoavioliitoista, kunniaväkivallasta, tyttöjen ympärileikkauksista ja muista väkivallan muodoista. Julkisen keskustelun seurauksena väkivallan vastaista työtä ja sen yhteiskunnallista tukea on kehitetty.
Naisten oikeuksia ja sukupuolten tasaarvoa on kuitenkin käytetty myös erottelemaan valtaväestöön kuuluvia ja maahanmuuttajia toisistaan. Yleistämällä yksittäisten tapausten perusteella, korostamalla väkivaltaa muiden maahanmuuttajien elämään liittyvien piirteiden kustannuksella ja olettamalla tietystä maasta saapuneet ihmiset yhtenäiseksi ryhmäksi on luotu kuvaa naisten alistamisen ja väkivallan sävyttämistä maahanmuuttajayhteisöistä.
Radikaalit oikeistopopulistiset puolueet ovat ottaneet aktiivisesti esiin väkivaltaan liittyviä kysymyksiä ja pyrkivät niiden avulla edistämään maahanmuuton rajoittamiseen tähtäävää poliittista ohjelmaansa. Esimerkiksi Tanskassa pakkoavioliittokeskustelut ja tiukan maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen ovat kulkeneet käsi kädessä.
Nykyisin Tanskassa on keskustaoikeistolainen hallitus, jonka tukipuolueena toimii muukalaisvihamielinen Tanskan kansanpuolue. Tämän yhteistyön tuloksena Tanskan maahanmuuttolainsäädäntö on yksi Euroopan tiukimmista.
Vuonna 2001, kun Tanskan hallituskoalitio nousi valtaan, maahanmuuttokysymyksistä kiisteltiin ankarasti. Media oli käsitellyt pakkoavioliittoja jo vuosien ajan, joten niiden estämisestä muodostui käypä argumentti lainsäädännön kiristämiselle. Puolueet pyrkivät säilyttämään humaanit kasvonsa samalla kun ne rajoittivat Euroopan ulkopuolelta lähtöisin olevien puolisoiden mahdollisuuksia asua Tanskassa.
Vastaavalla tavalla esimerkiksi Alankomaissa radikaali oikeistopopulismi on käyttänyt naisten asemaan ja väkivaltaan liittyviä kysymyksiä maahanmuuttovastaisen ja islamofobisen politiikan ajamiseen.
Tyypillistä näille poliittisille ryhmille on, että naisten oikeudet ja sukupuolten tasaarvo kiinnostavat ennen kaikkea maahanmuuttajista puhuttaessa. Muuten puolueet eivät useinkaan ole aktiivisia näissä kysymyksissä ja tukeutuvat varsin konservatiiviseen perhekäsitykseen.
Yhteiskunnallinen puhe kunniaväkivallasta ja pakkoavioliitoista ei välttämättä johda kärjistyneisiin asetelmiin ja yhteiskuntaryhmien välisiin vastakkainasetteluihin.
Esimerkiksi Britanniassa aihetta on käsitelty julkisuudessa runsaasti ja tuotu esiin toimivia tapoja puuttua väkivaltaan. On myös pohdittu, miten maahanmuuttajataustaisia väkivallan uhreja ja tekijöitä tavoitetaan parhaiten.
Tutkijat ovat arvioineet, että julkinen keskustelu ei ole Britanniassa niin polarisoitunutta ja kärjekästä, koska rasismin vastainen toiminta on Britanniassa monia muita maita vahvempaa.
Lisäksi brittiläiset maahanmuuttajajärjestöt osallistuvat julkiseen keskusteluun aktiivisesti ja tekevät väkivallan vastaista työtä. Näiden järjestöjen asiantuntemus tunnustetaan ja sitä hyödynnetään laajalti päätöksenteossa.
Monet eurooppalaisesta keskustelusta tutut aiheet ovat viime aikoina saaneet julkisuutta Suomessakin. Tähän joukkoon kuuluu myös kunniaväkivalta.
Maahanmuutto ja naisiin kohdistuva väkivalta liitettiin toisiinsa jo vuoden 2010 alussa kauppakeskus Sellon surmien jälkeen. Tapahtumia seurasi erityisesti internetissä maahanmuuttajiin kohdistuvien vihamielisten purkauksien ja uhkailujen aalto.
Nyt on päätettävä, miten kunniaväkivallasta puhutaan ja käytetäänkö sitä erottelemaan maahanmuuttajia muista suomalaisista. Tärkeintä on pohtia, mitkä keinot ovat väkivaltaan puuttumisessa tehokkaimpia, ja välttää maahanmuuttajaryhmien leimaamista väkivallan perusteella.
Kunniaan liittyvät konfliktit ja väkivalta ovat myös Suomessa aitoja ongelmia, ja viranomaisten on osattava toimia niitä kohdatessaan. Tarvitaan lisäresursseja maahanmuuttajataustaisten väkivallan uhrien ja tekijöiden kanssa toimiville järjestöille, joiden työ on liian usein lyhytkestoisten hankkeiden varassa.
Ylipäänsä on lisättävä panostusta perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön, jolla on Suomessa kansainvälisesti katsottuna heikot resurssit. Kunniaväkivallan ehkäiseminen on syytä sijoittaa osaksi muuta perhe- ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseen tähtäävää toimintaa.
Suvi Keskinen
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori joka vertailee tanskalaista ja suomalaista maahanmuuttokeskustelua.