Husein Muhammed: Viisi väitettä maahanmuuttajista

Husein Muhammed: Viisi väitettä maahanmuuttajista (blogi) 8.4.2011

Väite 1: Suomesta saa liian helposti oleskeluluvan.

Fakta: Ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella, jos hänen toimeentulonsa on turvattu eikä hänen oleteta joutuvan turvautumaan suomalaisen yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin. Henkilölle voidaan kuitenkin myöntää turvapaikka tai muu oleskelulupa, jos hänellä on objektiivisesti perusteltu vaara joutua vainotuksi kotimaassaan tai jos hänen kotimaassaan vallitsee sotatila, vaikka hänen toimeentulonsa ei olisikaan turvattu. Sama käytäntö on voimassa myös muissa Euroopan maissa. Vainolla tarkoitetaan vakavaa vaaraa henkilön hengelle tai terveydelle, eli mikä tahansa kotimaassa koettu syrjintä ei suinkaan oikeuta turvapaikkaan tai oleskelulupaan Suomessa.

Jokainen turvapaikkahakemus tutkitaan yksilöllisesti, ja hakijan kertomusta verrataan erittäin kriittisesti Maahanmuuttoviraston maatietoyksikön sekä muiden maiden vastaavien elinten keräämiin ja jatkuvasti päivittämiin raportteihin lähtömaiden tilanteesta. Turvapaikanhakijalla on velvollisuus osoittaa todennäköiseksi, että häneen kohdistuva uhka on todellinen. Oleskelulupa myönnetään määräajaksi. Jos sinä aikana vaara poistuu tai käy epätodennäköiseksi, lupaa ei uusita.

Ulkomaalaislaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ulkomaalaislaki


Väite 2: Suomen tarjoamat sosiaaliedut houkuttelevat väärinkäyttäjiä.

Fakta: Suomen sosiaaliturvan piiriin pääsee ainoastaan, jos on saanut oleskeluluvan. Jos oleskelulupa on saatu työn tai opiskelun perusteella, on itse hankittava elantonsa. Turvapaikanhakijoille tarjotaan huomattavasti alempaa toimeentulotukea kuin esimerkiksi työttömille. Tällä hetkellä yksinelävä aikuinen turvapaikanhakija saa noin 290 euroa/kk, kahden tai useamman aikuisen muodostamassa perheessä elävä noin 240euroa/hlö/kk. Lapset saavat noin puolet aikuisen saamasta tuesta. Tällä tuella turvapaikanhakijan on tultava toimeen: ostettava ruokaa, vaatteita ja muita perustarvikkeita (yleensä turvapaikanhakija ei ole paetessaan voinut ottaa juuri mitään mukaan). Muille tarjolla olevaa harkinnanvaraista toimeentulotukea ei makseta turvapaikanhakijoille.

Moni vastaanottokeskus tarjoaa joko kokonaan tai osittain toimeentulon ruokana ja muina tarvikkeina, ja turvapaikanhakija saa vain muutaman kymmenen euron käyttörahaa kuukaudessa. Toimeentulon tarjoaminen esimerkiksi valmiina ruokana voi kuitenkin tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin silloin, kun turvapaikanhakija saa toimeentulon rahana.

Toimeentulotukea ei makseta turvapaikanhakijalle, jos hänellä on omia varoja. Turvapaikanhakijat joutuvat pahimmillaan maksamaan jopa 10 000 - 20 000 euroa päästäkseen Eurooppaan. Suomen tarjoama muutaman kymmenen tai parinsadan euron toimeentulotuki tuskin saa kovin monta turvapaikanhakijaa harkitsemaan Suomeen tuloa, ellei ole todellisessa hädässä.


Väite 3: Maahanmuuttajat eivät halua sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Fakta: Tämän väitteen esittävät monesti ns. maassa maan tavalla -iskulauseen kannattajat. He eivät kuitenkaan itsekään osaa läheskään tarkasti määritellä, mikä on maan tapa ja mikä ei. Maassa maan lailla -politiikkaa eli se, että kaikkien Suomessa asuvien on noudettava Suomen lakia, olisi paljon selkeämpi politiikka.

Maahanmuuttajien enemmistö sopeutuu ilman suurempia vaikeuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Ellei näin olisi, meillä olisi jo erittäin suuria yhteiskunnallisia ongelmia, ehkä jopa avoimia konflikteja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä, sillä onhan Suomessa jo yli 200 000 ulkomaalaistaustaista. Maahanmuuttajien mahdolliset sopeutumisongelmat eivät johdu mistään vastakkaisista kulttuureista, vaan hyvin arkisista ongelmista: kielitaidon puutteesta ja työllistymisvaikeuksista.

Maahanmuuttajille ei toistaiseksi ole ollut tarjolla riittävästi Suomen kieli-, kulttuuri- ja lakiopetusta, mikä on aiheuttanut joidenkin maahanmuuttajien syrjäytymiseen tai ainakin sopeutumisen lykkääntymiseen. Maahanmuuttajien haasteet ovat kuitenkin ratkaistavissa normaalilla poliittisilla päätöksillä. Hysteria ei auta maahanmuuttajia eikä varsinkaan Suomea.


Väite 4: Suomeen syntyy etnisiä gettoja - valtaväestö pakenee tietyiltä alueilta.

Fakta: Muualla Euroopassa on jonkin verran esimerkkejä siitä, että maahanmuuttajat keskittyvät tietyille alueille. Myös Suomessa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja muissa suurkaupungeissa asuu paljon maahanmuuttajia, kun taas pienillä paikkakunnilla heitä on yleensä varsin vähän. Lisäksi maahanmuuttajien enemmistö keskittyy monesti tiettyihin lähiöihin.

Suomessakin tehtyjen tutkimusten mukaan maahanmuuttajat eivät kuitenkaan halua asua erillään kantaväestöstä. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi käytännössä kaikki haastatellut somalialaiset toivoivat asuvansa suomalaisten naapurissa.

Jonkinlainen maahanmuuttajien keskittyminen on kuitenkin vain luonnollista: hakeudutaan sinne, missä asuu myös oman etnisen ryhmän edustajia tai ylipäätään maahanmuuttajia, koska siellä maahanmuuttajiin ei suhtauduta vieroksuvasti, rasistisesti. Lisäksi jo kauan alueella asuneiden oman etnisen ryhmän edustajien avulla voi päästä paremmin yhteiskuntaan, kun nämä osaavat kielen, yhteiskunnan pelisäännöt ja lisäksi saattavat myös työllistää tulokkaita. Suomen perustuslain mukaan jokaisella maassa laillisesti asuvalla on oikeus valita asuinpaikkansa, eikä kenenkään laillisesti maassa asuvan maansisäistä muuttoa voida rajoittaa.

Maahanmuuttajien liiallinen keskittyminen tietylle alueelle ei kuitenkaan ole toivottavaa. Näin kontaktipinta kantaväestöön voi jäädä vähäiseksi, kieltä ei opita helposti ja laajempaan yhteiskuntaan sopeutuminen voi olla hankalaa.

Gettoutumisen estäminen hoituu parhaiten kaupunkisuunnittelulla ja asuntopolitiikalla. Maahanmuuttajat asuvat enimmäkseen vuokralla, koska enemmistö heistä ei ole vielä ehtinyt hankkia omistusasuntoa. Heillä on kuitenkin usein vaikeuksia saada vuokra-asuntoa vapailta markkinoilta joko asunnonvuokraajien asenteellisuuden tai maahanmuuttajien vähävaraisuuden vuoksi. Siksi moni joutuu turvautumaan kaupungin vuokra-asuntoihin. Kaupungin vuokrataloissa ja niissä lähiöissä, joissa on kaupungin vuokra-asuntojen keskittymiä, on usein kuitenkin sosiaalisia ongelmia myös kantaväestön edustajilla.

Kaupunkien tulisikin hajauttaa omistamiaan vuokra-asuntoja myymällä osan niistä niillä alueilla, joissa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja, ja toisaalta hankkia niitä alueilta, joilla kaupunginvuokra-asuntoja ei ole tai on vain vähän. Näin saataisiin kaikista kaupunginosista viihtyisiä niin, että niissä asuvat tai niitä käyvät muutkin kuin ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta.


Väite 5: Suomi muuttuu islamilaiseksi maaksi.

Fakta: Muslimivastaiset maalaavat uhkakuvia jopa muslimien Suomen-valloituksesta tai Suomen islamilaistumisesta. Todellisuudesta esimerkiksi Venäjältä on asettunut Suomeen paljon enemmän maahanmuuttajia kuin kaikista muslimimaista yhteensä. Myös sellaisista ei-islamilaisista maista kuin Kiinasta, Intiasta ja eri Afrikan maista tulee paljon maahanmuuttajia. Muslimien osuus kaikista Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä on vain toistakymmentä prosenttia. Koko Suomen väestöstä muslimien osuus on ainoastaan alle yksi prosentti.

Muslimivastaisissa puheenvuoroissa esitetään myös, niin kuin tässäkin tapauksessa, että muslimit hankkivat useita lapsia, minkä vuoksi muslimien määrä voi kasvaa Euroopassa tai Suomessa hyvinkin nopeasti. Vaikka muslimiperheet ovat usein monilapsisia, heidän perheensä eivät eroa kooltaan monien muiden kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien perheistä. Koulutuksen ja työssäkäynnin myötä musliminaiset hankkivat lapsia niin muslimimaissa kuin länsimaissakin yhä myöhemmin ja yhä vähemmän. Muslimien syntyvyys ei johdukaan uskonnosta, vaan korkeaan syntyvyyteen on ollut taloudellisia ja yhteiskunnallisia syitä, jotka vääjäämättä väistyvät sekä länsimaissa että enenevässä määrin myös muslimimaissa asuvien muslimien keskuudessa.

Muslimit esitetään monesti yhtenäisenä ryhmänä, vaikka eri maista tulevilla muslimeilla, kuten somaleilla, kurdeilla ja tšetšeeneillä, ei ole sen enempää tekemistä keskenään kuin suomalaisilla, nigerialaisilla ja eteläamerikkalaisilla kristityillä. Suomen muslimit edustavat lähes kaikkia islamin suuntauksia. Lisäksi heidän suhtautumisensa uskontoon vaihtelee. Samankin etnisen ryhmän sisältä löytyy maallistuneita, maltillisia, konservatiivisia ja islamista kokonaan luopuneita muslimeja.

Islam nähdään monesti poliittisena uhkana, vaikka missään päin Eurooppaa mikään islamilainen puolue ei ole saanut edes suhteellisesti yhtä paljon muslimien ääniä kuin kristilliset puolueet kristittyjen ääniä. Esimerkiksi niin kutsuttu Suomen islamilainen puolue (SIP) ei ole saanut kerättyä rekisteröitymiseen tarvittavia 5 000 kannattajakorttia, vaikka Suomessa asuu yli 40 000 muslimia. Siitä huolimatta, että Helsingissä asuu noin 10 000 muslimia, SIP sai vuoden 2008 kuntavaaleissa ainoastaan 160 ääntä eli paljon vähemmän kuin moni muun puolueen yksittäinen muslimiehdokas. Siinä missä suomalaisista yli 80 prosenttia kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, arviolta ainoastaan 10–15 prosenttia Suomen muslimeista kuuluu johonkin islamilaiseen yhdyskuntaan.

Muslimien enemmistöllä ei ole Suomessa tai missään päin Eurooppaa kiinnostusta
järjestäytyä yhtenäiseksi poliittiseksi voimaksi edes ajaakseen yhteisiä asioitaan, saati muuttaakseen länsimaisia yhteiskuntia islamilaisiksi. Päinvastoin enemmistö länsimaissa asuvista muslimeista kavahtaa poliittista islamia enemmän kuin länsimaiden kantaväestöt.


Lopuksi

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja maahanmuuttajat Suomea. Suomen väestörakenne on sellainen että lähivuosina maamme kärsii työvoimapulasta, jonka vuoksi Suomen pitää olla houkutteleva osaavalle työvoimalle. Suomen pitää myös kantaa vastuunsa vainoa ja sotia pakenevista pakolaisista. Oleskelulupakäytäntöjä on yksinkertaistettava samalla kun estetään mahdollisia väärinkäytöksiä.

Maahanmuuttajat ovat velvollisia oppimaan suomea, noudattamaan Suomen lakia ja kunnioittamaan suomalaista kulttuuria. Vastaavasti maahanmuuttajilla pitää olla oikeus ja mahdollisuus saada kieli-, kulttuuri- ja lakiopetusta. Yhteiskunnan on suvaittava monenlaisia elämäntapoja niin suomalaisille kuin maahanmuuttajillekin, mutta lain on oltava kaikille sama - myös käytännössä.

Kirjoittaja on lakimies ja Vihreiden kansanedustajaehdokas Helsingissä