Jukka Relander: Viha pois politiikasta (blogi) 11.4.2011
Näiden vaalien kentillä törmää vihaan yllättävän usein. Sitä on nyt liikkeellä liikaa.
Eniten vihaa herättävät homot. Se on uutta. Vanhemmat setäihmiset tulevat aika suivaantuneina syyttelemään homopuolueeksi, ryhtyäkseen sen jälkeen hyvin graafisin kielikuvin kertomaan, mitä homot puuhailevat makuuhuoneissaan. Olen usempaankin kertaan ihmetellyt, että mistä pikkutarkkojen yksityiskohtien tasolle ulottuva kiinnostus kumpuaa.
Olen vastannut, että kyllä, olemme myös homojen puolue ja Suomi on myös homojen yhteiskunta. Niinkuin kaikkien muidenkin. Vastaukseni ei kyllä ole likipitäenkään riittänyt hälventämään ennakkoluuloja.
Homovihan nousu kertoo aika hyvin yleisistä vähemmistöihin suuntautuvan vihan syntymekanismeista. Tarina alkoi Ylen studiossa viime syksynä, kun fundamentalistikristityt esittivät tiukan kantansa: homous on syntiä, sitä ei saa ”harjoittaa”. Homoihin kohdistuvien ennakkoluulojen tulo julkisuuteen aiheutti sen, että muut homoihin ennakkoluuloisesti suhtautuvat huomasivat, että hei, meitähän on monta. Homofobia onkin ihan legitiimi asia!
Ketju ei pysähdy tähän. Julkisuuteen tullessaan kielteisillä tunteilla on taipumus voimistua: ikäänkuin Johtaja olisi antanut salaa luvan vihata. Tämä näkyy nyt politiikassa.
Fundamentalistien kampanjoinnin lisäksi sosiaalinen viha on voimistunut myös perussuomalaisten nousun myötä. Netissä aika pienenä ilmiönä alkanut ”maahanmuuttokriittisyys” on muuttunut myös maahanmuuttajakriitisyydeksi. Kaduilla on ahtaampaa kävellä, jos naaman väri on väärä. Sama koskee muuten myös ruotsinkielisiä.
Kokoomuksen uuskonservatiivin Wille Rydmanin mainoksen isossa tekstissä lukee ”niskalenkki maahanmuutosta”. Pelkään, että joku valopää tekee vielä suoran tulkinnan ja ottaa niskalenkin maahanmuuttajasta. Tähän Rydman tulee antaneeksi epäsuoran luvan.
Johtajilla on vastuu myös niistä voimista, joita tulevat vapauttaneeksi. Uskon, että Timo Soini tietää tämän, ja siksi vaalien jälkeinen aika pelottaa. Tilanne ei enää ole Soinin hallinnassa, ja jättäytyminen oppositioon on alkanut näyttää houkuttelevalta. Kynnyskymyksiä lie luvassa lisää.
Vaalikenttien tunnemyrskyissä on myös ehdokkaisiin kohdistuvia agressioita. Oulussa uusnatsit olivat aiheuttaneet käsirysyn, mutta vaalitilaisuuksien häiriköintiä on ollut muuallakin.
Vastustan turkistarhausta, mutta vastustan myös Mari Kiviniemen tilaisuuksien häiriköintiä, vaikka asialla olisi hyväksymäni päämäärän edustajat. Eläinten oikeuksien puolustajat ovat myös levittäneet Kiviniemestä feikkimainoksia, joissa Mari kertoo nauttivansa pienten eläinten sulkemisesta häkkeihin. Ei näin, hyvät ystävät. Demokratia kuuluu myös niille, joiden kanssa on eri mieltä.
Turkistarhaus on agressio eläimiä kohtaan. Vihan politiikkaa ei kuitenkaan voi vastustaa muuttumalla osaksi itse ilmiötä. Tämän sanottuani katson, että minulla on kanttia pyytää teiltä, Timo Soini, Wille Rydman, Jussi Halla-aho ja Päivi Räsänen, että suhtaudutte hyvin vastuullisesti niihin voimiin joita olette vapauttaneet. Teidän on kerrottava uudestaan ja uudestaan, että ihan jokaisen ihmisen arvoa on kunnioitettava.
Tulevan eduskunnan koostumuksesta riippumatta haluan elää yhteiskunnassa, jossa kuka tahansa, identiteetistään ja olemuksestaan riippumatta, voi kävellä kadulla tuntematta pelkoa.