maanantai 10. tammikuuta 2011

Kaleva: Miten vaikuttaisit romanien asemaan?

Kaleva: Miten vaikuttaisit romanien asemaan? 10.1.2011

Romanivihasta uhkaa tulla vakava turvallisuusuhka Euroopalle, kirjoittaa Tytti Isohookana-Asunmaa Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Mitä mieltä olet romanikysymyksestä?

Tytti Isohookana-Asunmaa: Romanien tila polttaa jo

Kun tapasin Romanian entisen Suomen suurlähettilään Smaranda Enachen Tirgu Muresissa, oli hänet varhain samana aamuna kutsuttu auttamaan 11-vuotiasta romanityttöä, joka oli juuri synnyttänyt poikalapsen. Tyttö ei ollut kirjoissa eikä kansissa, joten viranomaiset eivät auttaneet. Hänellä ei ollut henkilötunnusta, ei isää eikä äitiä. Häntä ei pitäisi olla olemassakaan, mutta hän oli juuri tullut äidiksi.

Vielä samana päivänä törmäsin kolmeen romanisisarukseen puistossa, jossa on parikymmentä taiteilijapatsasta. Vanhin sisaruksista, tuskin kymmentä vuotta täyttänyt, osasi kertoa jokaisesta patsaasta kuin opas konsanaan. Hän asui veljineen puistossa ja kuunteli päivittäin oppaiden selostuksia -- samalla kun kerjäsi. Päivääkään lapset eivät olleet istuneet koulussa.

Kolmas vaikuttava kokemus viime kesän Romanian matkallani oli ajo Kolotaszentkiraly-nimisen kylän halki. Kylän raitille nousee koko ajan toinen toistaan komeampia, 3--7-kerroksisia romanilinnoja. Nyt niitä on jo parikymmentä. Harvassa linnassa asutaan, ja ikkunat ovat visusti kiinni. Rikkaat romanit lienevät työssään Euroopan metropoleissa -- organisoimassa kerjäläistoimintaa.

Keskustelua romaneista on käyty miltei jokaisessa unionimaassa. Euroopan parlamentti laati nopeasti romanien syrjinnän tuomitsevan päätöslauselman viime syksynä. EU, Etyj ja Euroopan neuvosto ovat saaneet aikaan useita julistuksia ihmisoikeuksien toteutumisesta, suvaitsemattomuuden kitkemisestä ja rasismin torjumisesta. Vaikutukset romanien kohtaloon Euroopassa ovat jääneet vaatimattomiksi.

Unkari on tämän vuoden alkupuolen Euroopan unionin puheenjohtaja. Maalla on tuhannen taalan paikka -- lähes miljoonan romanin kotimaana -- saada aikaan näkyviä parannuksia. Unkarin saavutuksilla olisi uskottavuutta, koska maan oma romaniongelma on todellinen, ja unkarilaiset tietävät, että ongelman ratkaisussa tarvitaan unionia.

Myös Suomessa kriittiset äänenpainot ovat vahvistuneet. Vaaditaan kerjäämisen kieltämistä lailla, ja romaneja kehotetaan palaamaan sinne, mistä ovat tulleetkin.

Romaneilla on vapaa liikkumisoikeus unionimaissa kuten meillä kaikilla. He voivat oleskella vieraassa maassa enintään kolme kuukautta ja enemmänkin, jos opiskelevat, ovat työssä tai muuten kykenevät huolehtimaan itsestään. Toinen asia on sitten se, ovatko he joutuneet mafian välikappaleiksi.

Euroopan unionin komission mukaan Euroopassa on 10--12 miljoonaa romania, joista 6--8 miljoonaa Itä-Euroopassa. Suhteellisesti eniten romaneja on Romaniassa, ainakin 8 prosenttia väestöstä. Romanien määrä kasvaa, sillä syntyvyys on korkea.

Romanit ovat Euroopan syrjityin kansa. Jopa poljetut albaanit ihmettelevät, miten suomalainen rauhanturvaaja saattaa viettää vapaa-aikaansa korjaamalla romanitaloa.

Erityisen kielteisiä asenteet ovat paitsi Ranskassa myös Unkarissa, missä keskustelukumppani saattaa suutahtaa, jos keskustelu kääntyy positiivisia ratkaisuesityksiä etsiväksi. Suomen esimerkkiä on vaikea puolustaa. "Romaneihin ei tule tuhlata yhtään verorahoja", kuuluu napakka kommentti.

Romanien aseman parantaminen kuuluu Euroopan unionille. Sitä ei voida sysätä maiden omien parlamenttien työpöydille, vaikka niillekin asia on saatava. Eurooppa tarvitsee pikaisesti kaikkia maita koskevan yhteisen romaniagendan, jonka toteuttamisesta vastuun kantaa Euroopan unioni.

Itse aloittaisin pysyvästä asunnosta ja koulutuksesta. Sen jälkeen olisi työpaikan saanti helpompaa. Ja yrityksille voisi antaa hiukan avustusta, kun palkkaavat romaneja töihin. Siten he pääsisivät näyttämään taitojaan.

Romaniongelma nostattaa herkästi populistisia kannanottoja ja lisää entisestään vihaa. Kasvava viha täytyy tukahduttaa nopeasti. Muuten romanikysymyksestä tulee ennen pitkää vakava turvallisuusuhka Euroopalle.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori.