maanantai 23. joulukuuta 2013

Yle: Wali Hashi: Mitä he tekevät neljän seinän sisällä?

Yle: Wali Hashi: Mitä he tekevät neljän seinän sisällä? 23.12.2013

Kummallinen tapahtuma tämä suomalainen joulu, toteavat monet maahanmuuttajat.

Muistan 1990-luvulla, kun ystäväni kanssa ihmeteltiin, kuinka joulu on tylsin aika vuodessa.

Silloin ei pääse mihinkään, koska kaikki paikat ovat kiinni. Missään ei näy ketään.

Ihmeteltiin, mitä he oikein tekevät neljän seinän sisällä näin monta päivää, kunnes kerran sain kutsun ystäväperheeni luo syömään jouluruokaa.

Kinkkua en edes vilkaissut, koska olen muslimi, mutta minua varten laitettiin kalaa ja kanaa. Sain myös lahjoja, vaikka en tajunut itse ostaa lahjoja. Se oli hieno kokemus.

Seuraava joulukokemukseni oli työpaikan pikkujoulu. Siinä oli kyllä kaikkea muuta kuin uskontoa.

Kysyin työkaveriltani Samilta, eikö pikkujoulun pitäisi olla uskonnollinen juhla. Sami pyöritteli silmiään ja vastasi, että ”Kind of”.

Tiedän kuitenkin, että joulun taustaan liittyy uskonto, joten työpaikan pippalot ihmetyttivät minua.
En tiedä yhtään entistä muslimia, joka viettäisi muslimien "pikku-Eid-juhlaa", mutta tunnen monta kirkosta eronnutta, jotka viettävät pikkujoulua. Miksi?

Viime aikoina on puhuttu aika paljon Suomessa uskonnonpelosta, vaikka tiedetään, että maassamme kristityt ja muslimit tekevät tiiviisti yhteistyötä.

Kristittyjen ja muslimien välinen solidaarisuus ansaitsee minusta jopa palkinnon. Miltäs kuulostaisi vaikkapa Vuoden muslimi tai Vuoden kristitty?

Siis henkilö, joka on tehnyt yhteiskunnallisesti tärkeää työtä uskonnon kautta.

Ja vihdoinkin Suomen muslimit voisivat uskoa heidän kotimaansa hyväksyneen heidät, että heitä arvostetaan ja pidetään osana tätä yhteiskuntaa. Eikö olisi siistiä?

Onhan Suomessa palkittu kaiken maailman syistä. On Vuoden taiteilija, Vuoden journalisti, Vuoden pakolainen, Vuoden elokuva ja jopa Vuoden homo.

Miksi ei muuten tunnustettaisi Vuoden uskonnon kautta vaikuttajaa, olipa hän sitten kristitty tai muslimi?

Niitä on paljon Suomessa, mutta meidän medialle on vähemmän seksikästä, jos joku muslimi tai kristitty näyttää hyvää mallia muille.

Mediassa puhutaan pedofiilipapeista ja muslimiterroristeista, mutta miksi ei puhuta siitä, kun muutama kuukausi sitten Ramadanin aikana muslimit ympäri maailmaa keräsivät miljoonia euroja köyhille, niin kuin aina on ollut tapana, kuten parhaillaan Suomessa kerätään joulukeräyksissä?

Miksi ei puhuta siitä, että muslimijärjestöt ja kristityt järjestöt tekevät hyväntekeväisyyttä yli 150 maassa ympäri maailmaa?

Miksi ei puhuta siitä, että he rakentavat vesivarastoja, sairaaloita, kouluja ja ovat läsnä auttamassa katastarofialueilla?

Miksi ei puhuta uskonnollisista johtajista, jotka päivittäin vastustavat ääri-ilmiöitä, kuten äärioikestoa, äärimuslimeja, äärikristittyjä?

Terrorismi on sairaus tässä maailmassa, mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun terroristit vetoavat uskontoon, heidän omaan poliittiseen ideologiaansa.

Lähihistoriassamme on esimerkiksi IRA, joka on tehnyt pommi-iskusarjoja Pohjois-Irlantiin kymmenien vuosien ajan. Ei ikinä ole puhuttu, että kristitty katolilaisuus olisi terroristiuskonto.
Länsimaalaisessa mediassa terroristit yhdistetään usein muslimimaihin. Sitä ei kuitenkaan oteta huomioon, että terroristien uhrit ovat usein muslimeja, kuten somalialaiset, afganistanilaiset, irakilaiset, syyrialaiset, libyalaiset. Joten jokainen selväjärkinen ihminen tajuaa, että terroristi ei todellakaan edusta mitään uskontoa.

Yleensä sekoitetaan helposti uskonto, politiikka ja kulttuuri. Uskonto ei ole ongelma, vaan sota, köyhyys, poliittinen valta ja epäoikeudenmukaisuus.

Maailmassa on noin 1,5 miljardia muslimia. Muslimit elävät muita uskontoja edustavien keskuudessa Eurooppaa myöten. Tataarit ovat todistaneet sen, että muslimit ja kristityt pystyvät elämään yhdessä.

Hyvää joulua kaikille, jotka sitä viettävät!

Wali Hashi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja