Keskisuomalainen: Uutisen takana: Näin helposti keksitty valhe meni läpi MV-lehdessä 6.1.2016
Parikymppinen ystäväni tympääntyi kesällä suositun MV-vihajulkaisun salaliittoteorioita, huhuja, keksittyjä väitteitä ja avointa rasismia sisältäviin feikkiuutisiin, jotka levisivät kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Hän päätti kokeilla, voiko kuka tahansa kirjoittaa tuulesta temmatun jutun sivustolle.
MV:n julkaisupolitiikka osoittautui löyhäksi. Elokuun 20. päivä sivusto julkaisi absurdin kirjoituksen, jossa anonyymi kirjoittaja esiintyi niin sanotussa ”valtamediassa” vuosikymmeniä työskennelleenä toimittajana. Kirjoituksessa hän mukamas halusi paljastaa perinteisen median olevan oikeasti, aivan kuten sivuilla on arvuuteltukin, ”läpeensä mätä valhekone, jonka tehtävänä on turmella ihmisten mieli”.
Teksti meni läpi, koska sisältö vastasi sivuston perustajan Ilja Janitskinin käsitystä siitä, että Suomen perinteiset mediat ovat osa juutalaisten salaliittoa. Juttu keräsi lähes 8 000 lukijaa ja yli 300 Facebook-suosittelua.
Ystävääni huvitti, mutta ennen kaikkea tyrmistytti, että moni todella uskoi tarinan.
Useita julkaisuja lyhyessä ajassa
Suomeen on syntynyt lyhyessä ajassa useita ulkoisesti uutissivustoa muistuttavia nettijulkaisuja, kuten maahanmuuttoa vastustava MV, juutalaisvastainen Magneettimedia, venäjämyönteinen Verkkomedia ja edellä mainittuja agendoja yhdistelevä Finleaks.
Muun muassa vaihtoehtomedioiksi nimitettyjen sivustojen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Ainakin MV:n ja Finleaksin tapauksissa satunnainen henkilö voi kirjoittaa sivustolle keksimänsä jutun, jos ylläpito sen hyväksyy. Käytännössä kenen tahansa sepittämä teksti kelpaa, kunhan se noudattaa julkaisun linjaa.
Lähteikseen sivustot hyväksyvät lähes mitä tahansa agendaansa sopivaa, kuten Facebook-päivityksiä, sisältöä ääriliikkeiden verkkosivuilta ja yksityishenkilöiden blogikirjoituksia. Joukossa on myös runsaasti perinteisten tiedotusvälineiden uutisia, silloin kun ne istuvat omaan maailmankuvaan.
Medialukutaito koetuksella
Osalle mediaa kuluttavista ihmisistä tuottaa vaikeuksia tunnistaa feikkiuutinen ja se, että MV:n kaltaisilla sivustoilla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. Osassa kirjoituksista faktat ovat kunnossa, mutta usein kärkkäät tekstit vilisevät asiavirheitä tai ne ovat täysin vailla totuuspohjaa.
Merkittävä ero perinteiseen mediaan on se, että sivustot eivät noudata Journalistin ohjeita tai oikaise virheellisiä tietoja. Harva kirjoittaja myöskään seisoo sanojensa takana, sillä useimmat kirjoituksista ovat nimettömiä.
Virheellisyydestään huolimatta sivustojen sisällöt leviävät tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Erityisesti MV:llä on vankka lukijakuntansa, joka on joko erehtynyt pitämään vihasivun juttuja totena tai vaihtoehtoisesti kieltäytynyt uskomasta sivuston saamaa kritiikkiä.
Syy on osittain lukijoiden asenteissa. Yhdysvaltalaisten valeinformaation tutkijoiden Brendan Nyhanin ja Jason Reiflerin mukaan ihmiset hakeutuvat sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa ja karttavat tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan.
Faktat voivat vahvistaa uskoa valheisiin
Vääristeltyä tietoa levittävien sivustojen uutisankkojen alas ampuminen on faktantarkistusta tutkivan toimittajan Johanna Vehkoon mukaan usein vaikeaa, koska vahvasti lukijan arvomaailmaan kytkeytyvissä aiheissa on hyvin harvinaista, että henkilö muuttaisi mielipidettään. Virheellisen tiedon osoittaminen voi sen sijaan aiheuttaa vastaanottajassa niin sanotun takaisku-efektin.
– Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia, Vehkoo sanoo.
Feikkiuutissivustot hyödyntävät erityisesti ajassa vahvasti vallitsevia maahanmuuton vastaisia asenteita markkinoimalla, että ne kirjoittavat aiheista, joista ”valtamedia vaikenee”.
Tämän väitteen Vehkoo haluaa ampua alas.
– Entäpä jos valtamedia ei kirjoita näistä asioista, koska ne eivät ole totta ja koska media pyrkii noudattamaan journalistin ohjeita.