perjantai 15. tammikuuta 2016

Suomenmaa: Pako­lais­ti­lanne vaatii nyt malttia sekä meiltä että tulijoilta

Suomenmaa, pääkirjoitus: Pako­lais­ti­lanne vaatii nyt malttia sekä meiltä että tulijoilta 15.1.2016
Suomenmaa: Timo Laaninen: Ihmisyysaate sopii myös pako­lais­po­li­tiik­kaan

Eurooppaan on saapunut puolessa vuodessa toista miljoonaa turva­pai­kan­ha­kijaa. Yli 30 000 heistä on jatkanut matkaansa Suomeen asti.

Vaikka tällaisen joukon tuloon ei osattu Suomessa valmistautua, viranomaiset, avus­tus­jär­jestöt ja vapaaehtoiset ovat selvinneet jättiu­ra­kas­taan hyvin. Suomalaisista käytännöistä on voitu antaa oppia muuallekin.

Tulijoiden määrä on nyt vähentynyt. Onko muutos vain väliaikainen, jää nähtäväksi.

Kun ensi vaiheen vastaanotto ja majoitus on saatu hoidetuiksi, esiin on noussut uusia ongelmia. Toimettomuus, alkoholi ja turhauttava odotus piinaavat vastaa­not­to­kes­kuksia ja myös pako­lai­syh­tei­söjä.

Nyt tarvittaisiin kaikilta kärsi­väl­li­syyttä ja sopeu­tu­mis­taitoa.

Tulijat ovat jo täällä. Heitä on kohdeltava inhi­mil­li­sesti, kansain­vä­listen sopimusten ja käytäntöjen mukaan.

Vastaa­van­laista ymmärrystä on lupa odottaa turvapaikkaa hakeneilta.

Keskus­te­luissa on käytetty usein sanontaa ”maassa maan tavalla”. Tämä on liikaa. Emme me suoma­lai­set­kaan muualla asuessamme – vaikkapa arabimaissa – elä ”maan tavalla”. Sauna on ainakin nopeasti saatava, samoin ruisleipää. Emme vaihda uskontoamme ja omimpia tapojamme. Jouluakin haluamme viettää.

Parempi ilmaus on ”maassa maan laeilla” tai hieman toisin sanoin: ”maassa maan lakien mukaan”.

Suomessa siis Suomen lakien mukaan.

Vaatimus on ehdoton. Siitä ei ole tinkiminen. Sitä ei voi puolustella edes vetoamalla tietä­mät­tö­myy­teen.

Lakien rajojakaan ei parane kokeilla. Esimerkiksi miehen ja naisen välisen suhteen on perustuttava tasa-arvoon ja täydelliseen vapaa­eh­toi­suu­teen. Kaikenlainen ahdistelu on täysin tuomittavaa, olkoon sitten kuinka tavallista jossain päin maailmaa. Ja yhtä vasten­mie­listä ja torjuttavaa se on kulttuurista riippumatta.

Valistustyö on jäänyt puut­teel­li­seksi. Sitä on siis lisättävä. Suomalaisen yhteiskunnan keskeiset arvot ja niistä juontuvat tavat on tehtävä tulijoille selväksi.

Oikea vastaus eivät kuitenkaan ole vapaaehtoiset turval­li­suus­par­tiot, joita on perusteltu jo lähes 20 paik­ka­kun­nalle. Niitä ei pidä ymmärtää yhtään.

Demokratiassa yleisen järjestyksen pito kuuluu yhteis­kun­nalle. Sen tehtävänä on pitää verovaroin yllä koulutettua ja asiansa osaavaa koneistoa. Vain julkisessa kontrollissa olevalle järjes­tel­mälle voidaan uskoa myös väkivallan käytön oikeutta.

Vapaaehtoiset katupartiot lietsovat pelkoa, huhuja ja ennak­ko­luu­loja. Saman­kal­tai­sista kaarteista on seurannut historian kuluessa vain typeryyttä ja väkivaltaa. Ne ovatkin suomalaisille suurempi uhka kuin turva­pai­kan­ha­kijat.

________________________________________

Suomenmaa: Timo Laaninen: Ihmisyysaate sopii myös pako­lais­po­li­tiik­kaan

Suomalainen pako­lais­kes­kus­telu on kuumentunut viime kesästä lähtien lähes viikko viikolta.

Kun tämä euroop­pa­lainen kriisi alkoi, suoma­lai­si­akin liikuttivat kuvat rantaan ajautuneesta kuolleesta pikkupojasta. Ihmiset reagoivat spontaanisti. Joku päätti lahjoittaa SPR:lle vaatteita turva­pai­kan­ha­ki­joille. Pääministeri lupasi oman kotinsa jonkun pako­lais­per­heen käyttöön.

Viime viikkojen aikana keskustelua ovat hallinneet aivan toisenlaiset kuvat ja tunteet. Uudenvuoden juhlissa Kölnissä satapäinen miesjoukko ahdisteli naisia. Tilanne karkasi täysin sikäläisen poliisin hallinnasta.

Suomessa viranomaiset saivat vinkkejä saman­suun­taisen toiminnan suun­nit­te­lusta ja ryhtyivät tarvittaviin toimiin vastaavien ilmiöiden estämiseksi.

Nyt sitten keskustellaan katu­par­ti­oista, jotka ovat ottaneet järjes­tyk­sen­val­vonnan tehtäväkseen joillakin paik­ka­kun­nilla. Viranomaisten ja halli­tuk­senkin kommenteissa näihin ilmiöihin on nähty risti­rii­tai­suuksia.

Kuumen­tu­neessa keskus­te­luil­ma­pii­rissä on pyrittävä mahdol­li­simman selkeisiin linjan­ve­toihin.

Keskus­ta­lainen linjanveto katu­par­ti­oihin ja muihin viime aikojen ilmiöihin lähtee alkiolaisesta ihmi­syy­saat­teesta. Sen mukaan kaikille ihmisille ihonväristä, asuinpaikasta tai varal­li­suu­desta tai muista ulkoisista tekijöistä riippumatta kuuluu yhtäläinen ihmisarvo.

Näemme jokaisessa ihmisessä suuret kasvamisen ja kehittymisen mahdol­li­suudet. Kaikkia Suomessa oleskelevia ihmisiä on kohdeltava kunni­oi­tuk­sella ja tasa­puo­li­sesti.

Yhden­ver­tai­seen kohteluun kuuluu sekin, että rikoksiin syyllistyneet on saatettava lailliseen edes­vas­tuu­seen.

Keskusta ei hyväksy rasismia missään muodossa. Torjumme ehdottomasti sellaisen toiminnan, jossa ”katupartion” nimissä pyritään itse asiassa väki­val­tai­siin yhtee­not­toihin turva­pai­kan­ha­ki­joiden kanssa.

Kun laskeudutaan aatteen sfääreistä käytännön tasolle, keskusta lähtee siitä, että järjes­tyk­sen­val­vonta ja kansalaisten turval­li­suu­desta huolehtiminen on valtiovallan, ennen muuta poliisin ja muiden viranomaisten tehtävä. Jotta poliisi voi onnistua tärkeässä tehtävässään, se tarvitsee kansalaisten tuen. Poliisin korkea arvostus on hyvä lähtökohta yhteistyölle.

Seuraavaksi pitää todeta, että kansalaisten huoli on ymmärrettävää. Kahden tyttären isänä ymmärrän täsmälleen niitä tuntemuksia, mitä esimerkiksi viime viikkojen rais­kau­suu­tiset ovat kodeissa herättäneet.

Naisrauha julistettiin Ruotsi-Suomessa jo keskiajalla, ja sen pyhyys on tehtävä mahdol­li­simman selväksi kaikille Suomessa oleskeleville. Vali­tet­ta­vasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole Suomessakaan saatu kokonaan kitkettyä, sitä on esiintynyt ennen viime kesääkin, jolloin turva­pai­kan­ha­ki­joita alkoi tulla meille laajemmassa mitassa.

Viimeksi korostan vielä kaikkien kunta­päät­tä­jien vastuuta. Lähi­kuu­kau­sien aikana tuhannet turva­pai­kan­ha­kijat saavat luvan jäädä Suomeen. Nyt on kyse siitä, miten onnistumme heidän kotout­ta­mi­ses­saan.

Vetoan erityisesti keskus­ta­lai­siin kunta­päät­tä­jiin. Monessa kunnassa turva­pai­kan­ha­kijat voisivat olla se mahdollisuus, joka kääntäisi koko kunnan kehityksen uuteen kasvuun.

Kirjoittaja on keskustan puolu­e­sih­teeri