Talouselämä: Kommentti: Paperittomien kansainvaellus - mihin palautettavat pakolaiset menevät?

Talouselämä: Kommentti: Paperittomien kansainvaellus - mihin palautettavat pakolaiset menevät? 15.1.2016

Hallitus kiristää turvapaikkapäätöksiä katkaistakseen ”turvapaikanhakijoiden hallitsemattoman virran” Suomeen. Joulukuussa julkistetussa turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassa mainitaan muun muassa, että hallinto-oikeuden tekemästä kielteisestä turvapaikkapäätöksestä valittava henkilö ei saa jäädä valituksen käsittelyajaksi Suomeen, vaan hänet poistetaan maasta ellei hallinto-oikeus toisin määrää. Tällainen laki on ollut voimassa jo aiemmin, mutta nyt hallitus on halunnut syystä tai toisesta alleviivata asiaa ohjelmallaan.

Turvapaikanhakijoiden käännyttämisistä puhutaan nyt paljon koko EU:ssa, mutta minne palautettavat käytännössä menevät? Tähän voisi vastata esimerkiksi "muualle" tai "ei minnekään", sen sijaan harvemmin "lähtömaahan".

Asiantuntijoiden mukaan tuhannet, kymmenet tuhannet tai jopa sadat tuhannet ihmiset liikkuvat nyt EU-maasta toiseen turvapaikan toivossa. Tarkkoja määriä ei näytä tietävän kukaan. Ilmiö on kuitenkin mittava, merkittävä ja todellinen, vahvistavat maahanmuuttovirasto ja Pakolaisneuvonta ry. Käynnissä ovat paperittomien ihmisten kansainvaellukset Euroopassa.

Tämä johtuu epäsuorasti EU:n turvapaikanhakua sääntelevästä Dublin-asetuksesta. Sen tarkoituksena on, että turvapaikanhakijan hakemus käsitellään yhdessä maassa, eikä muiden maiden enää sen jälkeen tarvitsisi ottaa hakemusta uuteen käsittelyyn. Tavoitteena on myös estää turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö.

Asetuksen nojalla hakijoita pitäisi palauttaa takaisin maahan, jossa turvapaikkaa on alun perin haettu. Viulut maksaisi käännyttäjämaa.

2000-luvun alkupuolella voimaan astunutta asetusta ei maahanmuuttoviraston Dublin-tulosalueen johtajan Kukka Krügerin mukaan ole kuitenkaan suunniteltu massavaelluksiin, vaan siinä tilannetta katsotaan lähinnä yksilötasolla. Tämä on tulijoiden määrän moninkertaistuttua ongelmallista. Pakolaisneuvonnan tiedottaja Sanna Rummakon mukaan moni EU-maa laiminlyö käännytykset lähtömaihin.

"En tiedä mistä se johtuu. Eikö ole tahtoa vai ovatko määrät niin suuret, etteivät rahkeet riitä? Osa lähtömaista myös kieltäytyy vastaanottamasta tahdonvastaisesti käännytettäviä turvapaikanhakijoita", hän sanoo.

Jos kielteisen päätöksen ensimmäisenä tehnyt valtio ei huolehdi käännyttämisestä, eivät sitä tee muutkaan. Ne voivat vain palauttaa hakijat EU-maahan, jossa turvapaikkaa on ensimmäisen kerran haettu. Seurauksena on, että maihin jää ihmisiä paperittomiksi, oleskelemaan ilman oleskelulupaa.

Osa heistä hakeutuu töihin harmaille markkinoille, osa kokee vastoin viranomaisten tulkintaa olevansa liian suuressa vaarassa palatakseen kotimaahansa ja suuntaa muihin EU-maihin kokeilemaan onneaan Dublin-asetukseen sisältyvän suvereenisuuslausekkeen kanssa.

Lausekkeen myötä toisella EU-maalla on mahdollisuus ottaa turvapaikanhakijan hakemus uuteen käsittelyyn humanitäärisistä syistä. Käytännössä näin tapahtuu asiantuntijoiden mukaan harvoin, koska valtiot pyrkivät välttämään ylimääräisiä velvollisuuksia. Pakolaisten keskuudessa toivo kuitenkin elää ja liikuttaa turvapaikanhakijoita heilurin lailla EU-maasta toiseen.

Laittomasti maassa oleskelevien tarinoita ei toki voi niputtaa yhteen niin kauan, kun EU-maiden tulkinnat turvapaikanmyöntämisistä vaihtelevat ja käytännössä ihmisen mahdollisuudet turvapaikan saamiseen ovat lähestulkoon arpaonnesta kiinni: mahdollisuus turvapaikkaan saattaa pakolaisneuvonnan mukaan vaihdella eri maasta riippuen jopa 0-95 prosentilla - sotaa tai vainoa pakenevalta tuskin voi odottaa tarkkaa tiedoa eri maiden hyväksymiskäytännöistä.

Yksi asia on kuitenkin selvä, kuten Rummakko tiivistää:

"Ei se automaattisesti tarkoita, että ihminen olisi huijari tai valehtelija, jos viranomaiset katsovat, etteivät hakijan perusteet riitä kansainvälisen suojelun myöntämiseen. Siinä voi olla ristiriita ihmisen oman uhan kokemuksen ja viranomaisen laintulkinnan välillä."

Entäpä sitten Suomen hallituksen haluamat pikapalautukset? Poliitikot puhuvat palautuksista ja sopimuksista mielellään, mutta käytännön vaikutukset jäävät avaamatta.

Suomi on moniin muihin EU-maihin verrattuna toteuttanut käännytyksiä varsin tehokkaasti. Helsingin poliisilaitoksen mukaan viime vuonna poliisi poisti maasta yhteensä 3 200 ihmistä. Silti meilläkin on yli 600 täytäntöönpanokelpoisen maastapoistamispäätöksen saanutta henkilöä, joita ei todennäköisesti koskaan palauteta minnekään - ei vaikka Suomi saikisin solmittua Irakin kanssa poliitikkojen kuukausia havitteleman, paljon puhutun palautussopimuksen.

Ruotsilla tuo sopimus on ollut jo vuosia, mutta eipä siitäkään ole ollut juuri apua vapaaehtoisesta palauttamisesta kieltäytyvien paperittomien tai Ruotsin tilanteeseen: maa on lehtitietojen mukaan saanut Irakin vastaanottamaan ainoastaan kolme ihmistä.

*Suomessa oli viime marraskuun loppuun mennessä tehty myönteisiä turvapaikkapäätöksiä 1532 ja kielteisiä 1067. Rauenneita hakemuksia tilastoitiin 2230 ja tutkimatta jätettiin yhteensä 930 tapausta. Tutkimatta jättämisissä vedottiin 841 tapauksessa Dublin-asetukseen.