Helsingin Sanomat, kolumni: Yksi sana kertoo, mikä suomalaisessa rasismikeskustelussa on pielessä 1.7.2016
VIIME syksynä Suomea kuohutti video, jossa valkoihoinen nainen haukkui hoitajaopiskelijaa kadulla Espoossa.
”Olet nolla. Minun silmissäni et ole ihminen”, nainen huusi ja käski hoitajan varautua siihen, että Suomesta tulee todella rasistinen maa.
Vielä kaksi vuotta sitten moni väitti, että Suomessa ei ole rasismia. Tai jos on, kyse on yksittäisten höperöiden huutelusta. Nyt harva enää kiistää rasismin olemassaolon. Silti keskustelumme on vielä aivan alkeissa.
KUN Suomessa puhutaan rasismista, puhutaan kadulla huutelemisesta. Hyvä, että puhutaan, mutta kadulla huutelu on vain jäävuoren huippu. Se kertoo paljon isommasta ongelmasta, jota valkoisen on vaikea nähdä. Onneksi sitä varten on olemassa sana: rodullistaminen.
Rodullistamisessa on kyse siitä, että ihminen nähdään ensisijaisesti ihonvärinsä tai etnisen taustansa kautta. Jos hankasalmelainen Matti pahoinpitelee jonkun, Matti on muiden mielestä törkeä mies, mutta kukaan ei epäile naapurin Pekkaa. Jos pahoinpitelijä onkin Ahmad, se käy monen mielestä todisteeksi siitä, että myös Jamaal ja Khalil ovat rikollisia.
Rodullistaminen kuvaa myös tilanteita, joissa maahanmuuttajaperheiden lapsia ohjataan lähihoitajaopiskelijoiksi, vaikka he haaveilevat lääketieteen opinnoista. Entä miksi niin moni maahanmuuttaja tekee työtä siivoojana täysin riippumatta siitä, mikä hänen koulutuksensa on?
KESKUSTELU rasismista voisi nousta toiselle tasolle, jos se laajenisi kadulla huutelusta monimutkaisempiin ongelmiin. Rodullistamisen käsite auttaisi keskustelun käymisessä.
Sana on herättänyt myös vastustusta. Moni kysyy, miksi asioista pitää puhua niin vaikeilla termeillä. Sulkeeko se osan ihmisistä keskustelun ulkopuolelle?
Aiheellisia kysymyksiä, mutta kumpi on isompi ongelma: se, että me valkoiset joudumme opettelemaan uuden sanan, vai se, että osa ihmisistä joutuu elämään jatkuvasti ennakkoluulojen keskellä?
EHKÄ tulevaisuudessa pääsemme keskustelussa jopa tasolle kolme. Silloin ei enää leimata jokaista keskustelijaa rasistiksi tai suvakiksi kahden lauseen perusteella.
Siinä vaiheessa tajutaan, että maassa, jonka perustuslaki takaa ihmisten yhdenvertaisuuden, ei voida sallia rasismia. Tajutaan sekin, että kaikki maahanmuuttokritiikki ei ole rasismia. Ja se, että olisi jo aika kuunnella muidenkin kuin valkoisten näkemyksiä.
Satu Vasantola
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien uutistoimituksen toimittaja.