Yle: Yrittäjä vaatii turvapaikanhakijoille parempia työntekomahdollisuuksia – "ihmisiä istutetaan ja siitä maksetaan" 20.7.2016
Kun vastaanottokeskuksen seiniä on tuijotettu 10 kuukautta, työ rakennustyömaalla on kuin pala taivasta. Kun aamulla saa lähteä töihin, tuntee olonsa vihdoin samanlaiseksi kuin muutkin, toteaa töihin päässyt Farhan Saffah.
Turvapaikanhakija Farhan Saffah kantaa purkujätettä työmaan lavalle eikä voisi olla tyytyväisempi.
– Oloni on hyvä ja vahva. Tunnen itseni energiseksi. Tunnen olevani kuin – miten sen sanoisi – suomalainen mies!
Saffahin työmaa on Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston peruskorjausurakka. Työ on pölyistä ja raskasta, hieman toisenlaista kuin esimerkiksi tulkin työ mitä mies teki kotimaassaan Irakissa. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Tärkeintä on tehdä jotain muuta kuin odottaa vastaanottokeskuksessa turvapaikkapäätöstä.
– Tässä on kyse omasta aktiivisuudesta. Kun herään ja lähden töihin, tunnen oloni samanlaiseksi kuin muutkin. Haluan tienata oman rahani ja tehdä tälle maalle jotain.
Monen muun turvapaikanhakijan tavoin Saffah on odottanut vastaanottokeskuksessa jo kymmenen kuukauden ajan. Toimettomuus on tuhoisaa.
– Kuukausi menee ihan hyvin. Mutta kolmen kuukauden jälkeen alat ajatella liikaa. Tunnet olosi sairaaksi vaikka et olisikaan. Näen vastaanottokeskuksessa ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia koska he ovat istuneet niin kauan toimettomina.
Samalla rakennustyömaalla työskentelevä Salam al-Janabi yhtyy kuoroon.
– Kun pakolainen tulee mihin tahansa maahan hänen pitää tehdä työtä ja olla aktiivinen. Kun työskentelet, opit kieltä ja kulttuuria samalla, al-Janabi sanoo.
"Ihmisiä istutetaan ja siitä maksetaan"
Saffahin ja al-Janabin pomo on Abdi Osman, työnvälitysfirma Horn Afrikin toimitusjohtaja.
Osman tietää hyvin mistä hänen palkollisensa puhuvat. Hän tuli itse Suomeen turvapaikanhakijana Somaliasta.
– 26 vuotta sitten en osannut Suomen kieltä, enkä tiennyt työkulttuuria. Olen aina etsinyt työtä suomalaisten kanssa ja olen onnistunut. Sen takia autan nyt toista sukupolvea.
Osman uskoo vahvasti siihen että kotoutuminen tapahtuu työnteon kautta.
– Se on oikea tie. Kuten pojatkin sanoivat, jokainen ihminen joka istuu vastaanottokeskuksessa metsän keskellä ilman mahdollisuutta tehdä duunia, tulee sairaaksi.
Turvapaikanhakijoilla ei kuitenkaan ole automaattista oikeutta työntekoon kuin vasta tietyn määräajan jälkeen. Heille ei myönnetä todistuksia työnteko-oikeudesta mikä vaikeuttaa heidän palkkaamistaan. Osmania kismittää, että turvapaikanhakijoilla menee työmahdollisuuksia sivu suun. Sen sijaan he istuvat vastaanottokeskuksissa toimettomina.
– Ihmisiä istutetaan ja siitä maksetaan. Se on väärin.