Etelä-Suomen Sanomat: SPR toivoo kunnille rohkeutta pakolaisten vastaanottoon

Etelä-Suomen Sanomat: SPR toivoo kunnille rohkeutta pakolaisten vastaanottoon 1.5.2010

Suomalaiset muuttavat ulkomaille ja ulkomaalaiset muuttavat Suomeen. Tämä on normaalia arkipäivää meille hämäläisillekin. Sen vuoksi realistisinta on pohtia yhdessä, miten uudet tulijat löytävät kantasuomalaiset asumalla, tekemällä työtä ja harrastamalla yhdessä.

Punainen Risti on huolissaan siitä, että pakolaisille ei riitä kuntapaikkoja. Jopa hätätapauksina Suomeen hyväksytyt kiintiöpakolaiset ovat joutuneet odottamaan Suomeen pääsyä, kun vastaanottavia kuntia ei löydy. Vastaanottokeskuksissa asuu tällä hetkellä noin 500 myönteisen oleskeluluvan saanutta ihmistä odottamassa pääsyä elämässään eteenpäin.

Maahanmuuttoviraston ennusteiden mukaan määrä voi lähikuukausina kasvaa jopa tuhanteen. Tällöin esimerkiksi suomen kielen opiskeluun ei ole riittäviä resursseja ja näin kouluttautuminen ja työhön siirtyminen lykkääntyvät.

Muuttoihin ja uusiin oloihin asettumisessa on aina omat haasteensa ja hankauksensa alkuvaiheessa. Turvapaikanhakijoiden ongelmat ovat erityislaatuisia. Tärkeää on ymmärtää, että monien turvapaikanhakijoiden kokemukset ovat traumaattisia. Koetut asiat kuten fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta, omaisten menettäminen ja kaikenlainen epävarmuus vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.

Aikaa myöten kuitenkin sekä vastaanottava yhteisö että tulija löytävät yhteisen sävelen. Siihen voivat vaikuttaa niin kunnat, valtio, järjestöt kuin yksittäiset ihmisetkin.

Kunnat päättävät itse pakolaisten vastaanotosta. Punainen Risti toivoo, että kuntien poliittiset päättäjät malttavat perehtyä faktoihin eivätkä eksy liian usein vihaa uhkuville nettisivuille. Kansainvälistyminen on lähes joka kunnan ja maakunnan strategiaan kirjattu tavoite. Kunnan monikulttuuristuminen toteutuu hyvin pakolaisten vastaanoton myötä.

Hyvän esimerkin antaa pirkanmaalainen Punkalaitumen kunta. Se on vastaanottanut kiintiöpakolaisia ja halunnut edistää ulkomaalaisen työvoiman pääsyä kuntaan. Kaikki tämä liittyy kunnanvaltuuston vahvistamaan kansainvälistymisen linjaukseen. Kunnassa toimii myös Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin ylläpitämä vastaanottokeskus. Punaisen Ristin Hämeen piirin ylläpitämiä keskuksia on Hämeenlinnan Lammilla ja Ruovedellä.

Kunnat puhuvat taloudellisesta taakasta. Valtio korvaa kuntien pakolaisten vastaanottoon liittyviä kuluja usean vuoden ajalta. Punaisen Ristin mielestä valtion tulisi korottaa näitä korvauksia ja rohkaista kuntia. Jos asenne on kohdallaan, kunnissa löytyy osaajia ja tekijöitä ja vastaanotto voi saada aikaan aivan uudenlaista luovaa toimintaa.

Kunnissa eivät suinkaan toimi vain työtekijät ja päättäjät. Kansalaisjärjestöjen tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä sekä keskenään että viranomaisten kanssa maahanmuuttajien kotoutumisen helpottamiseksi. Järjestöjen ei tarvitse olla monikulttuurisuuden superosaajia, vaan niiden kannattaa keskittyä siihen, minkä ne muutenkin hallitsevat. Maahanmuuttajat eivät kotoudu pelkästään virallisten ”kuivien” ohjelmien kautta, vaan he kotoutuvat parhaiten harja tai kauha kädessä, hikisissä jalkapallotreeneissä, musisoiden, kädentaitoja opiskellen tai vaikkapa rannalla leirinuotiolla makkaraa paistaen.

Osallistumisen mahdollisuudet ja vastaanottava ilmapiiri lisäävät halua ja kykyä kotoutua. Kyräilevä ja torjuva ilmapiiri erottaa ihmisiä toisistaan ja luo tilaa epäluuloille puolin ja toisin.

Punainen Risti on valmis tukemaan kuntia pakolaisten vastaanotossa. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi alkuvaiheen käytännöllisissä asioissa liittyen muuttoon ja arjen järjestämiseen. Ystävätoiminta auttaa uusia tulijoita saamaan kontakteja ja tutustumaan paikkakuntaan.

Tärkeää on myös huolehtia oikean tiedon jakamisesta kuntalaisille. Näissä ja monissa muissa tehtävissä Punainen Risti ja useat muut järjestöt voivat tuoda oman paikallisen osaamisensa ja taitonsa vastaanoton tueksi.

Kunnat päättävät itse pakolaisten vastaanotosta.

SILJA VILMI
Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin toiminnanjohtaja.