YLE Uutiset: Rakennusalan valvonta ontuu pahasti 17.5.2010
Ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöä rakennuksilla valvotaan erittäin pienillä resursseilla, joten kiinnijäämisriski on pieni. Pieniä ovat myös rangaistukset.
Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) on vakuutellut, että ulkomaisen halpatyövoiman käyttöön rakennusalalla puututaan muun muassa tilaajavastuulain avulla. Uudehkon lain ideana on, että kukin yritys on vastuussa alihankkijansa taustojen selvittämisestä.
Tilaajavastuulain valvonnasta koko maassa vastaa entinen Uudenmaan työsuojelupiiri, nykyinen Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelu. Johtajan mukaan tilanne ei ole järin ruusuinen.
- Meillä on koko maata varten 12 tarkastajaa, valvottavana kaikki Suomen sopimukset ja muutkin alat kuin rakennusala. Kyllä kiinnijäämisriski on erittäin pieni, se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, kuvailee johtaja Kaarina Myyri-Partanen.
Vastuu ei mene pääurakoitsijalle asti
Ongelmien löytäminen ei sinänsä ole vaikeaa. Vaikka kohteet valitaan melko satunnaisesti, puutteita löytyy 60 prosentissa sopimussuhteista. Se, että tarkastus osuisi juuri omalle kohdalle, on kuitenkin yrittäjän näkökulmasta epätodennäköistä.
Jos käry käy, siitä voi vakavuudesta riippuen saada laiminlyöntimaksun. Sen suuruus on korkeintaan 15 000 euroa.
- Ei järin suuri pelote, jos miettii tätä kiinnijäämisriskiä, sanoo Kaarina Myyri-Partanen.
Koko tilaajavastuulain toimivuus on kyseenalaista, koska jokainen yritys on vastuussa vain omista sopimuskumppaneistaan. Aliurakointiketjun yläpäässä oleva pääurakoitsija ei ole vastuussa, jos monta porrasta alempaa löytyy ongelmia. Se saa siis rauhassa olla tietämätön.
Yrityksillä ei myöskään ole velvollisuutta selvittää, pitävätkö alihankkijan toimittamat selvitykset paikkansa.
Työehtojen noudattamista on vaikea valvoa
Itse työehtojen noudattamista valvovat ulkomaisen työvoiman osalta lähinnä ulkomaalaistarkastajat, jotka hekin työskentelevät työsuojelun alaisuudessa. Sama kuvio toistuu: pienet resurssit, pieni kiinnijäämisriski, pienet rangaistukset.
- Suurin ongelma on, että ulkomailta tullut työntekijä on yleensä hyvin tyytyväinen palkkaansa, vaikka se rikkoisi räikeästi suomalaisia työehtoja, Kaarina Myyri-Partanen sanoo.
Jos työntekijä on hiljaa, tarkastajan on hyvin hankala selvittää totuutta papereista. Työsopimuksessa voi esimerkiksi lukea asianmukainen palkkasumma, mutta työnantaja tulee todellisuudessa pankkiautomaatille mukaan.
Jos väärinkäytöksiä kuitenkin pystytään havaitsemaan, rikosnimike on työsyrjintä. Maksimirangaistus siitä on vain kuusi kuukautta vankeutta, vanhentumisaika kaksi vuotta.
Kaarina Myyri-Partanen valittelee, että näin pienet rikokset jäävät usein syrjään, kun poliisi ja syyttäjä joutuvat resurssipulassaan priorisoimaan juttuja.
Eläketiedot piilossa viranomaisilta
Rakennusalaa valvoo myös verottaja. Kirjanpitorikoksesta tai velallisen epärehellisyydestä maksimirangaistukset ovatkin jo kovempia. Silti myös verovirastoista valitetaan, että pieneen kiinnijäämisriskiin ja tutkinnan vaikeuteen nähden rangaistukset ovat liian löysiä.
Työsuojeluviranomaiset ja verottaja saivat viime syksynä oikeuden vaihtaa tietoja, pitkän odotuksen jälkeen. Esimerkiksi yhteistarkastukset työmaille alkavat näinä päivinä.
Toiveissa olisi, että valvovat viranomaiset pääsisivät käsiksi vielä eläkeyhtiöiden tietoihin. Se vaatisi lainmuutoksen.
- Rekisterien ristiinajoilla ja muilla vastaavilla voitaisiin tehdä paljon. Mitään viitteitä tämän toteutumisesta ei kuitenkaan ole, Kaarina Myyri-Partanen sanoo.
Aseeksi julkisuus
Koska rangaistukset ja kiinnijäämisriski ovat pieniä, työsuojeluviranomaiset ovat pohtineet muita pelotteita. He aikovat tästedes kertoa ulkomaista työvoimaa väärinkäyttävistä yrityksistä julkisuuteen, nimillä.
Hallituksen esityksessä uudeksi ulkomaalaislaiksi mainitaan useaan otteeseen, että työehtojen valvonnan tarve lisääntyy, ja sille pitää taata riittävät resurssit.
- Mitään ei minun tietääkseni olla tekemässä, Kaarina Myyri-Partanen ihmettelee.