Iltalehti: Naisjärjestö: Kunniamurhia tehdään myös Suomessa

Iltalehti/STT: Naisjärjestö: Kunniamurhia tehdään myös Suomessa 28.7.2010

Ruotsin kunniaväkivalta räjähti käsiin, Suomen tilanne parempi

Kaleva, pääkirjoitus: Murha on aina kunniaton 29.7.2010

Suomessa ei virallisesti ole tapahtunut yhtään niin sanottua kunniamurhaa. Todellisuudessa veriteoilta ei kuitenkaan ole vältytty, Monika-naiset liitto ry:stä kerrotaan.

- On vaikeaa sanoa paljonko kunniamurhia on tehty, mutta kyllä niitä on tapahtunut. Tapausten luokittelu on vaikeaa, sanoo liiton koordinaattori Natalie Gerbert.

Gerbertin mukaan tekijänä hänen tietoonsa tulleissa tapauksissa on ollut surmatun naisen lähisukulainen tai entinen puoliso. Surmat ovat sattuneet pääkaupunkiseudulla, ja maahanmuuttajataustaiset uhrit ovat olleet täysi-ikäisiä, yhtä mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta.

- Kolme-neljä vuotta sitten pääkaupunkiseudulla sattui tapaus, jossa oli syytä epäillä, että nuoren tytön itsemurha ei oikeasti ollutkaan itsemurha. Asiaa on kuitenkin vaikea todistaa.

Kuollut tyttö oli alaikäinen, kertoo Gerbert.

"Parvekeitsemurhat" ovat herättäneet runsaasti keskustelua Ruotsissa. Maan poliisi on tutkinut useita alaikäisten maahanmuuttajatyttöjen putoamisia parvekkeilta.

Uhkailua, painostusta ja väkivaltaa

Poliisi luokittelee surmatyöt murhiksi tai tapoiksi. Jos teon motiivina ovat kunniaan liittyvät syyt, voitaisiin Gerbertin mukaan puhua myös kunniamurhasta. Tapauksia ei ole kuitenkaan tilastoitu mitenkään.

Kunniaan liittyvä väkivalta tarkoittaa ihmisen fyysistä tai psyykkistä painostusta tilanteessa, jossa häntä epäillään yhteisön siveysperiaatteiden loukkaamisesta.

Rikoskomisario Juha Juurinen Itä-Uudenmaan poliisista kertoo, että kunniaväkivallaksi voidaan laskea esimerkiksi laittomat uhkaukset, joita poliisi tutkii jonkin verran.

- Tälläkin hetkellä täällä poliisilaitoksella kuulustellaan yhtä asianomistajaa. Eronnut ulkomaalaistaustainen nainen on löytänyt uuden miehen. Nyt naisen entinen puoliso on uhkaillut ja käynyt käsiksi. Tässä voisi olla piirteitä kunniaväkivallasta, Juurinen pohtii.

Juurisen mukaan tapaus on hyvin tyypillinen. Rajuun kunniasyistä tehtyyn väkivaltaan hän on itse törmännyt harvemmin.

- On todella vaikeaa arvioida, onko kunniaväkivalta lisääntynyt vai ei, sillä tapauksista ei ole tilastotietoa. Asian tutkiminen vaatisi aikaa ja tupakkaa.

Lainsäädäntö ei tunne kunniamurhaa

Natalie Gerbertin mielestä poliisi on herännyt asiaan melko myöhään.

- Julkisuudessa näistä asioista voitaisiin puhua enemmän, jos suomalainen lainsäädännöstä edes löytyisi termi "kunniamurha". Tieto kulkee medialle poliisin kautta, ja poliisi oli pitkään sitä mieltä, että Suomessa ei ylipäänsä ole kunniaväkivaltaa.

Gerbert vertaa tilannetta ihmiskauppakysymykseen.

- Vuosikausia Suomea pidettiin ainoastaan ihmiskaupan läpikulkumaa. Tälläkin hetkellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että lähes kaikki Suomen ihmiskauppatapaukset liittyvät työperäiseen ihmiskauppaan.

Gerbert harmittelee myös sitä, että lainsäädäntö puhuu vain parituksesta, vaikka monissa paritustapauksissa on hänen mielestään kyse puhtaasta ihmiskaupasta.

Monika-naiset on eri etnisiin ryhmiin kuuluvien naisjärjestöjen kattojärjestö. Sen palveluihin kuuluu muun muassa ympäri vuorokauden päivystävä puhelin väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille.


---

Ruotsin kunniaväkivalta räjähti käsiin, Suomen tilanne parempi

Mannerheimin lastensuojeluliiton kunniaväkivallan ennaltaehkäisyyn keskittynyt kolmivuotinen Amoral-hanke päättyi kesäkuun lopulla. Mitä jäi käteen?

- Teimme yhteistyötä Ruotsin ja Hollannin kanssa. Suomessa tilanne on sikäli hyvä, että ennaltaehkäisyyn on ryhdytty jo ennen kuin kunniaväkivalta on alkanut lisääntyä voimakkaasti. Ruotsissahan ilmiö räjähti yhtäkkiä käsiin, kertoo liiton Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Pia Metsähuone.

Metsähuone on itse koulutukseltaan sosiaalityöntekijä.

- Nykyään sosiaalityöntekijät tunnistavat kunniaväkivallan yhä paremmin. Kun itse työskentelin lastensuojelussa kymmenen vuotta sitten, asiasta ei puhuttu lainkaan. Jälkeenpäin olen tajunnut, että kohtasimme tuolloin useita kunniaväkivaltatapauksia, mutta kukaan ei tunnistanut, mistä oli kyse.

Käytännön ennaltaehkäisytoimista Metsähuone pitää tärkeimpänä maahanmuuttajayhteisön kanssa työskentelemistä sekä naisten ja tyttöjen oikeuksista puhumista. Liitto on muun muassa järjestänyt erilaisia keskustelutilaisuuksia maahanmuuttajille.

Metsähuoneen mukaan suomalaisviranomaiset eivät ylhäältä päin voi määrätä maahanmuuttajayhteisöjä luopumaan haitallisista tavoistaan, vaan muutosta täytyy saada aikaan yhteisöissä sisältäpäin.

- Olemme puhuneet väkivallattomasta vanhemmuudesta. Vanhempia mietityttää usein, että jos väkivaltaa ja kontrollointia ei saa käyttää, niin mitä sitten?

Kunniaan liittyvä väkivallan uhreiksi joutuvat useimmiten naiset ja tytöt, mutta toisinaan myös pojat, Metsähuone kertoo.

_____________________________________________

Kaleva, pääkirjoitus: Murha on aina kunniaton

Niin sanotun kunniaväkivallan ilmaantuminen Suomeen ei ole yllätys. Ilmiön vahvistumista on voinut odottaa sitä mukaa kuin erilaisista kulttuuritaustoista saapuneiden ihmisten määrä on meillä kasvanut. Silti monikulttuurisen järjestön, Monika-naisten, keskiviikkona esittämä väite Suomessa tehdyistä kunniamurhista säpsäytti.

Virallinen totuus on tähän asti ollut, ettei kunniamurhia ole tehty Suomessa. Poliisin tietojen mukaan niitä ei edelleenkään olisi tapahtunut. Voi kuitenkin olettaa, että Monika-naisten tieto pitää kutinsa. Järjestön edustajilla on suorat kontaktit maahanmuuttajaryhmiin ja myös kotien suljettujen ovien taakse.

Järjestön tietojen uskottavuutta lisää sekin, että se pystyi antamaan tapauksista tarkempiakin tietoja: Tapahtuneet kunniamurhat ovat sattuneet pääkaupunkiseudulla, maahanmuuttajataustaiset uhrit ovat olleet täysi-ikäisiä, ja tekijänä on ollut surmatun naisen lähisukulainen tai entinen puoliso. Näiden tapausten lisäksi järjestö pitää mahdollisena, että muutama vuosi sitten sattunut alaikäisen tytön itsemurha oli todellisuudessa kunniamurha.

Nyt tietoon tulleet tapaukset voi suhteuttaa muuhun suomalaiseen väkivaltaan. Tammi-kesäkuun aikana meillä tilastoitiin 56 tappoa, surmaa tai murhaa.

Voitaisiin todeta, ettei muutama kunniamurha ei noita tilastoja suuremmin heilauta. Yhtä lailla voi sanoa, ettei surullisen suomalaisperinteen päälle enää tarvita uutta väkivallan lajia.

Ikävä totuus tosin on, että tuo väkivallan muoto on jo saapunut Suomeen. Helsinkiläisen maahanmuuttajanaisten tukikeskuksen tietoon väkivaltatapauksia on tullut vuosittain puolensataa. Varmaa kuitenkin on, ettei moni väkivallanteko tule koskaan viranomaisten tietoon. Oulussakin maahanmuuttajien kanssa työskentelevät tietävät tapauksia, joissa ovat heiluneet nyrkit ja kepit.

Yhden määritelmän mukaan kunniaväkivalta on fyysistä tai psyykkistä painostusta tilanteessa, jossa henkilöä epäillään loukanneen yhteisön siveysperiaatteita. Kunniaväkivallalla pyritään turvaamaan suvun tai perheen arvovalta. Väkivalta kohdistuu useimmiten naisiin, joiden parisuhteiden katsotaan uhkaavan yhteisön kunniaa.

Yhtä hyvin tekoja voidaan kutsua häpeäväkivallaksi, mutta ei siksi, että uhrit olisivat saattaneet sukunsa häpeään vaan siksi, että nämä väkivallanteot ovat poikkeuksellisen vastenmielisiä ja häpeällisiä.

Ilmiön torjumiseksi maahanmuuttajia tulisi rohkaista kertomaan tapauksista. Tukea voivat antaa heidän omat järjestönsä ja suomalaisviranomaiset. Hanke kunniaväkivaltaa vastaan on jo menossa ainakin Mannerheimin Lastensuojeluliitolla.

Viranomaisten ja esimerkiksi terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön pitäisi nykyistä herkemmin pystyä havaitsemaan kunniaväkivallan merkit. Tähän pääsemiseksi olisi tärkeää, että poliisilla olisi tiiviit yhteydet maahanmuuttajien yhteisöihin. Viranomaisten ei pidä pelkästään odottaa, että joku väkivallan uhri tulee tekemään henkensä kaupalla rikosilmoitusta.