HS: Rasismitutkija kaipaa rohkeutta

Helsingin Sanomat: Rasismitutkija kaipaa rohkeutta 23.7.2010

Mitä tutkijat ja kansalaisjärjestöt voisivat oppia Ranskasta? Tämä oli yksi lähtökohta, kun rasismi- ja nuorisotutkija Leena Suurpää viime kesänä saapui vuodeksi Pariisiin.

"Yllätyin kuinka monipuolinen kansalaisjärjestökenttä Ranskassa on. Myös kirjo on suuri: on taiteilijoita, tutkijoita, juristeja. Sekä keskiluokkaisia että työläistaustaisia on aktiivisesti mukana", Suurpää summaa pariisilaiskahvilassa.

Suomessa monikulttuurisuusjärjestöjä hallitsevat hyvin koulutetut naiset.

"Suomessa syrjinnänvastainen toiminta on näkökulmaltaan helposti sosiaalityöllistä: pyritään auttamaan ja tukemaan ihmisiä", tutkija sanoo.

"Ranskassa on toinen näkökulma: taistellaan oikeuksien puolesta. Mukana on enemmän ihmisiä, joita rasismi on henkilökohtaisesti koskettanut, kuten maahanmuuttajia tai maahanmuuton perillisiä, kuten Ranskassa sanotaan."

Suurpää puhuu usein samassa kappaleessa kansalaisjärjestöaktiiveista ja tutkijoista. Ranskassa kategoriat ovatkin lähempänä toisiaan.

"Kantaaottavuus kuuluu tutkijan rooliin. Suomessa kantaaottavuus herättää yhä epäilyjä jopa tutkijayhteisön sisällä. Kysytään, onko tutkimus neutraalia ja kaikkien tieteen sääntöjen mukaista."

Suomessa puhuttiin keväällä maahanmuuttotutkijoiden kohtaamasta uhasta.

Entä Ranskassa?

"Jotkut vastasivat, että tulee vihaista sähköpostia. Suurin osa vakuutti, ettei arvostelu ole henkilökohtaista eikä kenenkään haastateltavani perhettä ollut uhattu."

Ranskassa kansalaisjärjestökenttää leimaa myös epäluulo virkavaltaa kohtaan.

Konflikteja ei karteta kuten Suomessa.

"Osa haastateltavistani sanoi, että uhkailu kuuluu poliittiseen taisteluun. Osa sanoi jopa, että se mobilisoi, kannustaa kansalaistoimintaan."

Järjestökentän laajuuskin helpottaa. Syrjinnän vastustaminen ei henkilöidy samoin kuin Suomessa. Suomessakin tulisi laajentaa toimintatapoja ja aktivistien kirjoa.

"On syytä miettiä, pitäisikö meidän tapamme järjestäytyä rekisteröityihin yhdistyksiin joissa kaikki ensin maksavat jäsenmaksun, purkaa. Mukaan voisi tulla epämuodollisemmin ja vähemmän sitovasti."

Pitäisi saada aikaan myönteinen kierre: Ranskassa maahanmuuttajia rohkaisee se, että merkittävien järjestöjen johtopaikoilla on paljon muitakin kuin valkoisia kantaranskalaisia.

Suomalaistutkija korostaa, ettei hän halua syyttää, vaan kannustaa suomalaisia toimijoita suurempaan rohkeuteen ottaa kantaa epäkohtiin.

Suurpää muistuttaa, että aktiivisuus kertoo Ranskassa myös siitä, että ongelmat ovat räikeämpiä kuin Suomessa.

"Pariisin lähiöiden kaltaista eriarvoisuuden kiteytymää ei Suomessa edes ole", hän vertaa.

"Kun ranskalaisiksi itsensä kokevat värilliset eivät saa töitä huolimatta kielitaidosta koulutuksesta ja Ranskan kansalaisuudesta, turhautuminen on niin valtavaa että se mobilisoi toimintaan."

Suurpään mukaan suomalainen kulttuuri on joustavampi muovautumaan monikulttuuriseksi kuin ranskalainen. Esimerkiksi musliminaisten huivi ei ole muodostunut Suomessa kiistakapulaksi.

"Ranskan republikaaninen perinne on tiukka. Se ei ole tunnistanut erilaisia yhteisöjä tai eroja ihmisten taustassa. Myös monet vakavat ongelmat kuten siirtomaahistoria, on pitkään onnistuttu kieltämään."

KUKA?

Leena Suurpää

Syntynyt 1970.

Väitteli monikulttuurisuuskysymyksistä Helsingin yliopistossa 2002.

Siirtyy Nuorisotutkimusverkostossa tutkijasta tutkimusjohtajaksi elokuussa.

Sisko Johanna toimi aiemmin vähemmistövaltuutettuna.

On toiminut tutkijana monikulttuurisuus- ja nuorisotutkimuksessa.

Harrastaa kävelyä ja musiikkia keskiaikaisesta kuorolaulusta suomalaiseen nykykansanmusiikkiin.