Kaleva: Kesäkolumni: Suomen kovat haasteet

Kaleva: Jyrki Iivonen: Kesäkolumni: Suomen kovat haasteet 30.7.2010

Suomi on tulossa murroskohtaan, joka on vaikeampi kuin yksikään aikaisempi sitten toisen maailmansodan. Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan päättyminen olivat toki merkittäviä tapahtumia, mutta silloin Suomessa oli kyse myönteisestä sopeutumisesta, uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Tulevina vuosina haasteemme ovat toisenlaisia.

Suomessa sodan jälkeen syntynyt suuri ikäluokka (1945-1949 syntyneet) jää eläkkeelle muutaman seuraavan vuoden aikana. Tuloksena on huoltosuhteen raju muuttuminen: entistä pienempi osa väestöstä kustantaa eläkkeet ja vanhenevan väestön hoitamisen. Varsinkin terveydenhoitokulujen odotetaan kasvavan huomattavasti. Tässä tilanteessa kysymys on, mistä rahat tähän saadaan.

Suomea on pitkään piinannut suhteellisen korkea työttömyys. 1990-luvun alun kaltainen suurtyöttömyys on onneksi jäänyt lyhytaikaiseksi ilmiöksi, mutta 10 prosentin taso on ollut normaali jo pitkään. Nyt tilanne on muuttumassa. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä tulemme tilanteeseen, jossa työpaikkojen sijasta pulaa on työntekijöistä.

Vuosikymmeniä työttömyydestä kärsinyt Suomi tarvitsee kipeästi uutta työvoimaa. Omasta maasta sitä ei löydy. Ainoa mahdollisuus on siksi hankkia sitä muualta, maamme rajojen ulkopuolelta. Pidimmepä siitä tai emme, on Suomen pakko lisätä työperäistä maahanmuuttoa.

Siinä onnistuminen edellyttää, että suhtautumisemme maahanmuuttajiin muuttuu. Kyse ei ole enää siitä, vievätkö he työpaikkamme, vaan siitä, että he osaltaan ovat kustantamassa kallista sosiaaliturvaamme ja terveydenhuoltoamme.

Sopeutumista vaaditaan kaikilla yhteiskuntasektoreilla. On tärkeää, että koulutustasomme säilyy korkeana, koska me pystymme kilpailemaan parhaiten tiedoilla ja taidoilla. Peruskoulun lisäksi tulee panostaa ammatilliseen ja akateemiseen koulutukseen. Vaikka suomalaista peruskoulua pidetään maailman parhaana, on menestyksemme yliopistojen keskinäisessä kansainvälisessä vertailussa yhä vaatimaton.

Suomen maatalous on sekin uusien haasteiden edessä. Kaupan esteiden poistuttua kilpailu on lisääntynyt myös tällä alueella. Siksi meidän tulisi löytää maataloudessa omat vahvuutemme. Luonnonmukainen viljely voisi olla yksi vaihtoehto, jota onkin ryhdytty tutkimaan kiitettävästi. Puhdas suomalainen luonto ja sen tarpeisiin sopeutettu elinkeinotoiminta voisivat olla merkittävä valtti maailmalla.

Energiapoliittinen ratkaisu on jo tehty, kun eduskunta hyväksyi kahden uuden ydinvoimalan rakentamisen. Suomessa täytyy olla jatkossakin vahva perusteollisuus, jota ei ilman turvattua energiansaantia voi pyörittää. Perusteollisuuden tarpeiden ja kansalaisten luontotarpeiden yhteensovittaminen voi olla vaikeaa, mutta vain sen kautta on mahdollista rakentaa Suomelle kestävä tulevaisuus.

Kun yhteiskunnassa rakenteet muuttuvat, eivät ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikkakaan voi jäädä ennalleen. Kansainvälinen yhteisö on kylmän sodan päättymisen jälkeen siirtynyt uuteen yhteistyön vaiheeseen. Niin mahdollisuudet kuin uhkat ovat entistä enemmän yhteisiä. Suomi ajaa parhaiten etujaan olemalla mukana erilaisten kansainvälisten järjestöjen toiminnassa, unohtamatta rakentavan naapuri- ja lähialuepolitiikan merkitystä. Eristäytymällä emme voita mitään.

Entä kansallinen puolustus? Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen ovat jatkossakin oloihimme parhaiten sopiva ratkaisu. Myös yleistä asevelvollisuutta on kehitettävä muuttuvia olosuhteita vastaavaksi.

Tällä vuosikymmenellä jouduttaneen tekemään kipeitä ratkaisuja, jotka voivat tuntua vanhoista periaatteista luopumiselta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kansallisen puolustuksen on omalta osaltaan pystyttävä mukauttamaan toimintansa uudenlaisia valmiuksia edellyttäviin rakenteisiin.

Kirjoittaja on valtio-opin dosentti ja puolustusministeriön viestintäjohtaja.


Jyrki Iivonen