Aamulehti: Ei tehrä tästä ny numeroo

Aamulehti/Veikko Vuorikoski: Ei tehrä tästä ny numeroo 28.7.2010

Tampereen liikennelaitoksen bussit ovat oivallisia paikkoja tarkkailla inhimillisen elämän ulottuvuuksia. Mutta siellä voi tehdä myös yhteiskunnallisia havaintoja.

Käyttämääni bussiin nousee usein myös maahanmuuttajia, jotka on helppo tunnistaa sellaisiksi vaatetuksen ja/tai ihonvärin perusteella.

Olen pannut merkille, että he ovat yleensä melko hiljaista ja varovaista väkeä suhteessa niin sanottuun kantaväestöön.

Mieluiten he jäävät omiin oloihinsa ja siirtyvät silmiinpistävän usein istumaan bussin takaosaan, aivan kuten mustien piti aikoinaan tehdä Yhdysvaltain syvässä etelässä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että maahanmuuttajien käytös noudattaa tamperelaisille tuttua ohjetta: Ei tehrä tästä ny numeroo.

Siinä mielessä he ovat omaksuneet heille tuputetun tavan, maassa maan tavalla, mikä voi olla nykyisessä ilmapiirissä viisasta varovaisuutta.

Maahanmuuttajat ovat Suomen yhteiskunnallisen keskustelun - jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa - kuuma peruna. Tunteet käyvät kuumana niissäkin piireissä, joiden pitäisi pystyä säilyttämään viileä suhtautumisensa kesähelteelläkin.

Suomeen on syntynyt tai synnytetty kuppikuntia, jotka tietoisesti lietsovat epäluuloja maahanmuuttajia kohtaan.

Heitä syytetään tai ainakin epäillään milloin leivän viemisestä suomalaisten työttömien suusta, milloin oikeista rötöksistä. Jopa Särkänniemestä hetkeksi kadonneen Nasu-vuohen varkautta on sälytetty heidän syykseen.

On todennäköistä, että maahanmuuttajien joukossa on samanlainen kirjo ihmisiä kuin kantaväestössäkin: on hyviä, on pahoja ja siltä väliltä. Se ei silti oikeuta epäilemään heitä kaikkia.

Suomessa elää vahvana impivaaralainen henki, jonka yksi ominaispiirre on kaiken ulkopuolisen epäileminen. Sen perusteella on helppo lietsoa muukalaisvastaisuutta ja kerätä sen avulla poliittisia pisteitä.

Kun jokin poliittinen ryhmä näyttää saavuttavan lisää kannatusta, niin muutkin pyrkivät heti saaliinjaolle.

Se on saanut aikaan luotaantyöntävän näytelmän, jossa poliitikot kilpailevat siitä, kuka pystyy mielistelemään parhaiten tätä epäluuloisten joukkoa esiintymättä silti suoranaisena rasistina.

Se on johtanut monenkirjavien kiertoilmaisujen kehittelemiseen ja surkuhupaisiin kiistoihin siitä, mitä ne oikeasti tarkoittavat.

Olen jo jonkin aikaa odottanut, koska joku muukalaisvastaisuudella ratsastava sanoo, ettei enhän minä maahanmuuttajia vihaa, vaan minun tuttavieni joukossa on useita ulkomaalaisia. Tuttavuus taitaa vain usein olla aika etäistä ja yksipuolista.

Jos Suomessa ei olisi yhtään maahanmuuttajaa, niin bussihavainnotkin voisivat jäädä vähiin. Monasti myös kuljettaja on maahanmuuttaja, joka tekee sitä työtä, joka ei tahdo kantaväestölle enää kelvata.