Kaleva: Rasismi, viha ja media

Kaleva: Elina Moustgaard: Rasismi, viha ja media 11.7.2010

Suomalaisessa mediassa on käynnissä outo ja ristiriitainen vihakampanja maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Samalla kun maahanmuuttajien profiilia yritetään nostaa, suomalaisia miehiä parjataan tarkoituksella. Miksi? Yleensä jos halutaan lisätä yhteisymmärrystä, nostetaan osapuolten positiivisia ominaisuuksia esille eikä päinvastoin.

Minkälaisen viestin tämä antaa niille uudisasukkaille, jotka tulevat miesten ylivaltaa korostavista kulttuureista? Monet tulevat kieli- ja lukutaidottomina, mutta oppivat heti, että suomalainen mies on väkivaltainen ja muukalaisvihamielinen juoppo. Ja kun naisetkin harrastavat vapaata seksiä, ei ole ihme, että muslimiäitien on ylivoimaista antaa lastensa kotoutua "juoppojen" ja "hutsujen" kulttuuriin.

Uskallan väittää, että median propaganda on pitkälle vastuussa uudisasukkaiden ennakkoluuloista suomalaisia ja suomalaista tapakulttuuria kohtaan.

Mikäli haluamme säilyttää hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan kansainvälisessä Suomessa ja auttaa samalla hädänalaisia, päättäjien pitää olla tarkkana kuinka paljon Suomeen muuttaa ihmisiä, joiden kotouttaminen vaatii erityistoimenpiteitä ilman, että kotoutettava edes haluaa kotoutua. Huonosti kotoutuneita, parikymmentä vuotta kieltä omaksumatta Suomessa asuneita ja paikallista kulttuuria vieroksuvia on toistaiseksi vähän, mutta määrä kasvaa samassa suhteessa humanitäärisen maahanmuuton ja perheenyhdistämisten kanssa.

Tarvitaan radikaalia ja ratkaisuhakuista lähestymistapaa kotoutumisen onnistumiseksi, ongelmien peittelyn sijaan. Viestimet voisivat aloittaa suomalaisen miehen maineen palauttamisella ja lopettaa vihan ja rasismin lietsomisen. Väkivallasta ja alkoholiongelmista voi puhua asiallisesti leimaamatta kokonaista sukupuolta. Siirtolaisetkin kotiutuvat paremmin, kun ei tarvitse pelätä milloin se suomalainen juntti hyppää mora kourassa puun takaa viattoman mustan lapsen kimppuun.

Neuvostoliitosta muuttaneena voin kertoa kotoutumisympäristöstäni sen verran, että koulumatkalla suomalaiset lapset heittelivät kivillä ja haukkuivat ryssäksi, jopa aikuiset sylkivät päin. Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa taistolaisten lapset kiusasivat ja haukkuivat neuvostomaan petturiksi. Jotkut Venäjän vallankumousta paenneet emigranttiopettajat ottivat silmätikuksi, koska edustin heille kommunistia. Se oli kiusaamista ja opettajien taholta syrjintää. Tänä päivänä se olisi rasismia.

Jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti vihasivat sitä mitä edustin. Vihaa on ihmisolennosta vaikea kitkeä, se pitää voida kanavoida eikä kriminalisoida. Sillä puhe on se rauhanomaisin voimakkaiden tunteiden kanava. Vihapuhe voi inspiroida väkivaltaan, mutta puhumattomuus vielä enemmän.

Punaiset ovat vihertyneet ja vihreät punertuneet, mutta monet ideologiset tosikot jaksavat olla niin vimmatun tosissaan. Kuten taistolaiset nuoruudessani olivat. Se oli herkkähipiäistä porukkaa, joka ei ymmärtänyt huumoria eikä osannut nauraa itselleen. Suosittelen lämpimästi kaikille ääri-ihmisille väristä, vakaumuksesta ja uskonnosta riippumatta hieman huumoria elämään. Mallina voisi olla ystäväni Amadu, joka juoksenteli pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja Suomen kansalaisuuden saatuaan ja huuteli onnessaan vastaantulijoille: "Hei, mä olen nyt neekeriporo".

Rasismipuheista päästään, kun politiikkaa aletaan tehdä kaikkien Suomessa asuvien ihmisten hyväksi väristä tai uskonnosta riippumatta. Jos kansa niin tahtoo. Jos ei, pitää kestää huumorilla. Pilkkahuumoria rakastavilta tanskalaisilta voi ottaa opiksi: "Jos et osaa nauraa itsellesi, muut nauravat sinulle".

Kirjoittaja on muuttanut Suomeen 1964 Donin Rostovista. Hän on luomuviljelijä ja luomutuotteiden tunnettavuuden esitaistelija.