Osmo Soininvaara: Mitä voimme tehdä vai voimmeko mitään?

Osmo Soininvaara: Mitä voimme tehdä vai voimmeko mitään? 25.7.2011

Verkkouutiset: Soininvaara: Ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta Breivikistä ei olisi tullut massamurhaajaa

Kun perjantain järkytyksestä alkaa pikkuhiljaa palata työkykyiseksi, on katsottava, mitä Oslon kammottavista tapahtumista opimme. On paljon tärkeämpää etsiä syitä kuin syyllisiä.

On tunnetasolla aivan eri asia, jos viattomat ihmiset kuolevat tarkoituksellisen väkivallan uhreina kuin jos he kuolisivat onnettomuudessa. Vanhempien ja meidän kaikkien olisi ollut helpompi hyväksyä, jos sata demarinuorta olisi ollut tilauskoneella matkalla demarileirille Itävaltaan ja kone olisi syöksynyt matkalla maahan. Yhtä kuolleita he silti olisivat olleet. Nuori elämä olisi päättynyt ennenaikaisesti.

Tavallaan mielenvikaisen uhriksi joutuminen on kuitenkin huonona tuurina verrattavissa onnettomuuteen. Kirvesmurhaaja Helsingin metrossa ei juuri poikkea liikenneonnettomuudesta. Joka tapauksessa yksittäinen mielenvikainen on kuitenkin lievempi vaihtoehto, kuin suunniteltu järjestäytynyt terrori. Moni huokaisi helpotuksesta, kun totuus paljastuikin tällaiseksi.

Koska tämä on poliittinen blogi, en ryhdy enempää erittelemään henkilökohtaisia tuntojani, vaan keskityn siihen, mitä voimme tehdä, jotta sama ei toistuisi.
Suojelupoliisin edustaja sanoi, ettei yksittäisen henkilön tekemisiä voi juuri estää. Tietysti voi, mutta sen hintana olisi raju puuttuminen kansalaisvapauksiin. Kun kansalaisvapauksia ja turvallisuutta punnitaan toisiaan vasten, on oikein katsoa, miten sama on ratkaistu muiden riskien suhteen.

Euroopan liikenteessä kuolee päivittäin yhtä paljon ihmisiä kuin Norja verilöylyissä kuoli. Tämä riskitaso on hyväksytty. Melko vähäisin puuttumisin autoilijoiden vapauksiin voitaisiin säästää joka kuukausi yhtä paljon ihmishenkiä kuin Norjassa meneteltiin. Sellaiset puuttumiset kansalaisvapauksiin, joita suojautuminen yksittäisiltä mielenvikaisilta edellyttäisi, olisivat aivan toista suuruusluokkaa.

En ryhdy kinaamaan mielisairauden määritelmästä asiantuntijoiden kanssa, mutta kansankielellä päässä on kyllä viirannut. Mielenterveysongelmaisia on maailmassa paljon ja tulee aina olemaan, eikä heitä kaikkia voi panna telkien taakse. Kuvitelma, että lääkäri voisi tunnistaa riskitapaukset, on utooppinen. Siinä on kyse päättäjien käsienpesusta. Eikä sellaista sosiaalivaltiota ole kenenkään kuvitelmissa, jossa ammattiauttajat pystyisivät tunnistamaan kaikki ongelmissa olevat ja auttamaan heitä tehokkaasti.

Suojelupoliisin edustaja taitaa olla oikeassa.

Tai ainakin melkein oikeassa. Aselakeja kannattaisi harkita ainakin Norjassa, mutta kyllä myös Suomessa. Lehtitietojen mukaan ampujalla oli luvallinen rynnäkkökivääri! Konetuliaseita ei pitäisi olla kenelläkään. Ymmärtääkseni Suomessa ei sellaisiin voi saada lupaa, mutta voin olla väärässä. Aselait eivät tähän asti ole olleet erityisen kiinnostukseni kohteena. (Nyt pitänee opetella, koska ne kuuluvat hallintovaliokunnan toimialueeseen.)

Minusta pitäisi harkita myös itse lataavien aseiden kieltoa. Ilman sellaista massamurha olisi paljon vaikeampi, koska laukausten välillä ampuja on aseeton. Tämä rajoittaa jonkin verran ampumaharrastusta, mutta ei paljon.

Entä mikä on vihakirjoitusten osuus?

Mietitäänpä vähän, mitä tarkoitetaan sanalla syy.

Olettakaamme, että juuri kun henkilö on lähdössä töistä kotiin, puhelin soi ja viivyttää lähtöä kolmella minuutilla. Sen jälkeen henkilö lähtee autolla kotiinsa, törmää risteyksessä rekkaan ja kuolee. Emme tavallisesti sano, että tuo puhelu aiheutti kuoleman, koska se ei ex ante lisännyt mitenkään onnettomuuden todennäköisyyttä. Mutta ilman tuota puhelua hän tuskin olisi ollut siinä risteyksessä samanaikaisesti sen rekan kanssa.

Vähintäänkin tässä puhelinsoittomielessä ulkomaalaispolitiikkaan liittyvä vihakirjoittelu on aiheuttanut verilöylyn. Ehkä sairas mieli olisi löytänyt jonkin toisen purkautumistien, mutta olisiko kohteeksi valikoitunut demarinuorten leiri? Kaikki sairaat mielet eivät päädy massamurhaajiksi. Siksi pidän todennäköisenä, että ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta hänestä ei olisi tullut massamurhaajaa.

Erityisen kummallista on, että ne, joiden mielestä vihapuheilla ei voi olla mitään vaikutusta mielenvikaisiin tekoihin, ovat kuitenkin niin huolestuneita moskeijoiden vihapuheista.

Pitäisikö nettiä alkaa sensuroida? En usko, että se on mahdollista enkä edes usko, että yrityksetkään siihen suuntaan toimisivat oikein päin puheena olevan riskin kannalta. Aivan muista syistä – vaikkapa kaupallisista – lehtien nettipalstojen moderoijat voisivat nostaa rimaa ja merkittävät mielipidevaikuttajat voisivat katsoa, mitä kirjoittavat.

Netissä käytävä maahanmuuttokeskustelu on rasittavaa. Tällä blogilla ei juuri tarvitse kommentteja sensuroida (tieto sensuurista näyttää toimivan ennaltaehkäisevästi) mutta kun mainitaan sana maahanmuuttaja tai Halla-aho, aivan sairasta tekstiä tulee roppakaupalla. Maahanmuuttoteema näyttää imevän sairaita mieliä kuin kärpäspaperi. Juuri siksi minäkin välttelen aihetta.

Maahanmuuttokeskustelua ei pidä silti yrittääkään rajata. Ongelmana ei ole, että maahanmuutosta keskustellaan julkisuudessa liian paljon vaan siitä keskustellaan liian vähän. Onhan se koko Eurooppaa koskevista haasteista merkittävin ja vaikein – vaikein siinä tarkoituksessa, että se vaatii päättäjiltä taitoa, ei vaikein merkityksessä vaikeasti haavoittunut. Paljon on esimerkkejä epäonnistumisista.

Vastuuntuntoiset päättäjät kyllä keskustelat maahanmuuttoon liittyvistä asioista paljon, mutta sisäisesti julkisuudessa suojattuna. Näin julkisuuden keskustelu on annettu kaiken maailman pigmenttikriittisten mellastuskentäksi. Vihakirjoitusten tehoa vähentäisi, jos ulkomaalaispolitiikasta käytäisiin julkisuudessa myös asiallista, analyyttista ja ongelmia kaihtamatonta keskustelua.

_______________________________________________

Verkkouutiset: Soininvaara: Ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta Breivikistä ei olisi tullut massamurhaajaa

Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara pohtii blogissaan Norjan verilöylyn syitä.

- On katsottava, mitä Oslon kammottavista tapahtumista opimme. On paljon tärkeämpää etsiä syitä kuin syyllisiä.

- En ryhdy kinaamaan mielisairauden määritelmästä asiantuntijoiden kanssa, mutta kansankielellä päässä on kyllä viirannut. Mielenterveysongelmaisia on maailmassa paljon ja tulee aina olemaan, eikä heitä kaikkia voi panna telkien taakse, Soininvaara kirjoittaa.

Aselait syyniin

Soininvaaran mielestä aselakeja olisi jälleen syytä tarkastella niin Norjassa kuin Suomessakin. Aselait kuuluvat hallintovaliokunnan toimialueeseen, ja Soininvaara on valiokunnan jäsen.

- Lehtitietojen mukaan ampujalla oli luvallinen rynnäkkökivääri! Konetuliaseita ei pitäisi olla kenelläkään. Ymmärtääkseni Suomessa ei sellaisiin voi saada lupaa. Minusta pitäisi harkita myös itse lataavien aseiden kieltoa. Ilman sellaista massamurha olisi paljon vaikeampi, koska laukausten välillä ampuja on aseeton. Tämä rajoittaa jonkin verran ampumaharrastusta, mutta ei paljon, Soininvaara kirjoittaa.

Soininvaara arvostelee lisäksi kovin sanoin suomalaista maahanmuutto- ja ulkomaalaiskeskustelua.

- Netissä käytävä maahanmuuttokeskustelu on rasittavaa. Kun mainitaan sana maahanmuuttaja tai Halla-aho, aivan sairasta tekstiä tulee roppakaupalla. Maahanmuuttoteema näyttää imevän sairaita mieliä kuin kärpäspaperi, Soininvaara kirjoittaa oman bloginsa kommentoinnista.

- Pitäisikö nettiä alkaa sensuroida? En usko, että se on mahdollista enkä edes usko, että yrityksetkään siihen suuntaan toimisivat oikein päin puheena olevan riskin kannalta. Aivan muista syistä – vaikkapa kaupallisista – lehtien nettipalstojen moderoijat voisivat nostaa rimaa ja merkittävät mielipidevaikuttajat voisivat katsoa, mitä kirjoittavat, Soininvaara kirjoittaa.

”Maahanmuutosta keskustellaan liian vähän”

Soininvaara katsoo, ettei maahanmuuttokeskustelua pidä kuitenkaan rajata.

- Ongelmana ei ole, että maahanmuutosta keskustellaan julkisuudessa liian paljon vaan siitä keskustellaan liian vähän. Onhan se koko Eurooppaa koskevista haasteista merkittävin ja vaikein. Vihakirjoitusten tehoa vähentäisi, jos ulkomaalaispolitiikasta käytäisiin julkisuudessa myös asiallista, analyyttista ja ongelmia kaihtamatonta keskustelua.

Soininvaara katsoo vihakirjoittelun olleen ainakin välillisesti syynä Norjan tapahtumiin.

- Ehkä sairas mieli olisi löytänyt jonkin toisen purkautumistien, mutta olisiko kohteeksi valikoitunut demarinuorten leiri? Kaikki sairaat mielet eivät päädy massamurhaajiksi. Siksi pidän todennäköisenä, että ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta hänestä ei olisi tullut massamurhaajaa.

- Erityisen kummallista on, että ne, joiden mielestä vihapuheilla ei voi olla mitään vaikutusta mielenvikaisiin tekoihin, ovat kuitenkin niin huolestuneita moskeijoiden vihapuheista, Soininvaara kirjoittaa.