Demari: Hullu halusi huomiota

Demari, päätoimittajalta: Hullu halusi huomiota 29.7.2011

Norjanhullu jäi maahanmuuttajaisänsä hylkäämäksi samoihin aikoihin kun oppi kävelemään. Lapsena hän menetti yhteyden myös sisarpuoleensa, joka niinikään ryhtyi maahanmuuttajaksi. Niinpä hän asusteli vanhan äitinsä helmoissa vielä 32-vuotiaana. Yritystoiminnassaan hän oli joutunut konkurssiin, ja oli vuokrannut vanhan maatilan vain voidakseen ostaa lannoitteita pommin raaka-aineeksi.

Norjanhullulla ei ollut vaimoa, seurustelusuhdetta eikä siten lapsiakaan. Läheisin ihmissuhde taisi olla omaan äitiin, jolta saamaansa kasvatusta norjanhullu syyttää "manifestissaan" siitä, että hänestä on tullut liian naismainen. Se on aika vahva viite latenttiin homoseksuaalisuuteen ja kertoo joka tapauksessa jonkinlaisesta omaan seksuaali-identiteettiin liittyvästä kriisistä.

Heikkona yksilönä norjanhullu ei ole saanut kriisiään käsiteltyä, eikä ole hakenut siihen ulkopuolista apua, vaan on yrittänyt tukahduttaa ongelmansa kehittämällä hyvin voimakkaan korvaavan ajatusrakennelman, jonka avulla määritellä itseään ja syyllistää muut.

Lopulta reppana joutui kokonaan kehittämänsä ajatusrakennelman valtaan, siis psykoosiin, ja murhasi ja haavoitti viikko sitten pitkälti toista sataa norjalaista. Suurin osa uhreista on lapsia, ja haavoittuneista moni on vammautunut loppuiäkseen. Joukkomurha on herättänyt maailmanlaajuista kammoksuntaa, ja jättää pysyvän jäljen norjalaiseen yhteiskuntaan.

Tämä faktapuoli on aika kaukana siitä kiiltävien haarniskojen ritarimaailmasta, jolla norjanhullu kuvitti manifestinsa, ja tuhansien ihailemasta vapauden esitaistelijasta, jollaiseksi hän siinä ennustaa kaltaistensa päätyvän.

***

Norjanhullun lailla vinksahtaneiden ajatusrakennelmissa keskeisenä tavoitteena on julkisuuden, siis huomion, saaminen. Mitä useamman tappaa, sitä suuremman huomion saa. Se on mielipuolen, henkisesti kehittymättömän yksilön tapa huutaa "kato mua isi!". Tässä tapauksessa isin kommentti joukkomurhan jälkeen oli, että pojan olisi pitänyt tappaa itsensä.

Historiasta tiedämme, että maahanmuuttaja Adolf Hitler olisi todennäköisesti jäänyt ohimeneväksi paikallistason ilmiöksi, yhdeksi monista 1920-luvun Saksassa kansalaisia kiihottaneeksi höyrypääksi, ellei olisi ollut mukana amatöörimäisessä ja melkein spontaanissa vallankaappauksen yrityksessä. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Hitler pääsi esittämään ajatuksiaan valtakunnallisessakin mediassa, sai siis huomiota osakseen.

Siksi en tässä kirjoituksessa mainitse norjanhullun nimeä. Hän ei ole sitä ansainnut, eikä nimellä ole merkitystä. Tällaisten hullujen yhtenä pontimena on tehdä itsestään kuolemattomia julkisuuden kautta. Sepustuksessaan norjanhullu myöntää tämän avoimesti ja antaa toivomilleen seuraajille ohjeita, miten oikeudenkäyntejä kannattaa hyödyntää propagandan levittämisessä.

Siksi on hyvä, että Norjassa on päätetty pitää tämän hullun oikeudenkäynti suljettuna.

Muutama vuosi sitten, suomalaisissa kouluissa tapahtuneiden joukkomurhien jälkeen, Päätoimittajien yhdistys järjesti yhdessä aikakauslehtien päätoimittajayhdistyksen kanssa seminaarin kouluampumisten käsittelystä mediassa.

Esitin siellä, että eri tiedotusvälineiden päätoimittajat voisivat vaikkapa yhteisellä julistuksella ilmoittaa, että eivät julkaise välineissään joukkomurhaajien "testamentteja" eikä "manifesteja". Jos linja olisi yleisesti tiedossa, olisi hulluilla yksi kiihoke vähemmän.

Esitykseni ei saanut minkäänlaista vastakaikua. Suoralta kädeltä arveltiin, ettei ainakaan iltapäivälehtien päätoimittajia saataisi hankkeeseen mukaan, ja ettei sellaisella julkilausumalla voisi velvoittaa itsenäisiä lehtiä tai muita välineitä.

Ei julistus tietenkään velvoittaisikaan muita kuin niitä, jotka sen allekirjoittaisivat. Voi olla, että silloisen seminaarin loppuluolella oli laiha osanotto, varsinkin sanomalehtien päätoimittajien osalta, eikä asiaa ehditty riittävästi pohtia. Hyvä aika uudelle pohdinnalle on nyt.

***

Norjanhullun 1500-sivuiseksi mainittu manifesti on minun koneellani yli 1800 sivua pitkä, mikä johtunee tekstinkäsittelyohjelman versiosta. Onneksi se on niin pitkä, ettei sitä voi perinteisissä tiedotusvälineissä julkaista.

Kuka tahansa normaali ihminen pitää norjanhullun kirjallisesti esittämää ajatusrakennelmaa sairaana ja kammottavana. Mutta jos esimerkiksi Suomen kokoisen maan väestöstä promillen tuhannesosakin pitää hullun ajatuksia jotenkin innoittavina, omien sairaiden maailmankuviensa rakennusmateriaalina, on seurauksena lisää joukkomurhia.

Sillä silmällä hullunkin ajatuksiin kannattaa tietysti perehtyä, että voi arvioida, millaisista lähteistä sairaat ajatukset kumpuavat, mikä niitä on ruokkinut ja voimistanut. Siitä voi olla apua tällaisten rikosten ennaltaehkäisyssä.

Norjanhullun julistus on eräänlainen terroristin ohjekirja. Siinä on ohjeita terrori-iskujen valmisteluun ja toteutukseen alkaen toiminnan salassapidosta, varusteiden ja aseiden hankinnasta sekä pommien rakentamisesta. Biologisten ja kemiallisten aseiden rakentaminen siinä todetaan helpommaksi kuin perinteisten paineaaltopommien, ja pienten ydinräjähteiden käyttöäkin pohditaan sivutolkulla. Euroopan eri maista listataan kohteita, joihin iskeminen aiheuttaisi mahdollisimman suurta tuhoa.

Norjanhullu pitää itseään jonkinlaisen ritarikunnan perustajana, ristiretkeläisten työn jatkajana. Hän luettelee yksityiskohtaisesti, minkälaisia kunniamerkkejä ritarikunnalla pitäisi olla, ja miten järjestetään tilaisuuksia, joissa niitä jaetaan.

***

Poliittisessa mielikuvitusrakennelmassaan norjanhullu määrittelee paitsi itseään, myös muita. Hän vastustaa islamia, maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta.

On helppo nähdä, mistä suunnasta hullu on tällaisia ideoita saanut ja niille vahvistusta hakenut. Samanlaista vihapuhetta on internet täynnä, ja samanlaisia ajatuksia esittävät jopa poliitikot.

"Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti." Tuo sitaatti ei ole norjanhullun fantasiaa, vaan kirjoitusvirheineen tarkka kopio nykyisen Suomen eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan, kansanedustaja Jussi Halla-ahon tekstistä viiden vuoden takaa. Norjan joukkomurhan jälkeen Halla-aho on ilmoittanut, ettei kadu mitään kirjoittamaansa.

Samalla tavalla kuin pitää kieltää norjanhullun määritelmä itsestään, täytyy huomata, etteivät sen paremmin oikeita ole hänen määritelmänsä muistakaan. Demarinuoret eivät ole marxisteja Norjassakaan, eikä maahanmuutto ole erityisen merkityksellinen poliittinen kysymys missään Pohjoismaassa, varsinkaan Suomessa.

Suomeen on maahanmuuttoa niin vähän, että jos olisimme suurkaupunki – siis tuollainen Pietarin kokoinen – tilanne huomattaisiin pian epäterveeksi.

Toki maahanmuutto ja siihen liittyvät asiat ovat sinänsä tärkeitä Suomessakin, samalla tavalla kuin omaishoitajien asema, verotuksen oikeudenmukaisuus tai liikenneinvestoinnit, mutta ei se kymmenen tärkeimmän teeman joukkoon mahdu. Jaottelusta riippuen ei välttämättä sadankaan.

Siksi norjanhullun tekojen takia huomiota ei pidä kiinnittää siihen, mitä rikollinen kuvitteli teoillaan vastustavansa, vaan siihen, miten samanlaisia rikoksia voidaan jatkossa estää.

Hullujen ei pidä antaa määritellä poliittista agendaa.

Se tietysti edellyttää, että yhä useampi alkaa ottaa vastuuta teoistaan ja muistakin ihmisistä. Norjassa demarinuoriin tulvii jo uusia jäseniä, joissa tragedia on herättänyt halun toimia ja vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Oheinen ruusu, joka on kansainvälinen sosialidemokratian symboli, on tarkoitettu paitsi heille, myös kaikille norjalaisille. Erityisesti se on tarkoitettu veritekojen uhreille, jotka melkein kaikki olivat sosialidemokraatteja.

Juha Peltonen