YLE: Turvapaikkaa odottavan aika on pitkä

YLE Etelä-Karjala: Turvapaikkaa odottavan aika on pitkä 21.7.2011
YLE Areena (video, 2 min)

Turvapaikanhakijat haluaisivat syrjäisistä vastaanottokeskuksista ihmisten ilmoille. Esimerkiksi Lappeenrannan Joutsenon vastaanottokeskuksen 350 asukasta ovat kaukana asutuksesta ja kaupunkien palveluista.

Vuonna 2010 Suomeen tuli 4018 turvapaikanhakijaa. Heistä yksi on Afganistanilainen Khan Mohammad Romal.

Romal saapui Suomeen päivälleen vuosi sitten. Matka kulki Pakistanin, Kazakstanin ja Venäjän kautta ja päättyi lopulta Joutsenon vastaanottokeskukseen.

- Silloin en tosin edes tiennyt, onko Suomi Eurooppaa vai ei, Romal kertoo nyt.

Joutsenon vastaanottokeskusta ollaan siirtämässä uuteen osoitteeseen, joka ei vielä ole tiedossa. Romal ei kuitenkaan juuri välitä, mitä keskukselle tapahtuu. Mielessä on isompia huolia, päällimmäisenä mahdollinen käännytys takaisin Afganistaniin.

Sinne 20-vuotiaalla Romalilla ei omien sanojensa mukaan ole enää asiaa.

- Isäni oli velkaa suuren määrän rahaa. Hän ei voinut maksaa, joten nyt minäkin olen vaarassa. Jos palaan Afganistaniin, vihamieheni tappavat minut. Jos pakenen heitä, Talibanit tappavat minut, hän sanoo lakonisesti.

Huonoja uutisia

Isäänsä Romal ei ole nähnyt kolmeen vuoteen. Romal itse uskoo tämän jo kuolleen. Loput perheestä asuvat Pakistanissa, Peshawarissa ja odottavat vauraaseen Suomeen selvinneeltä perheen vanhimmalta pojalta hyviä uutisia.

Niitä Romalilla ei ole kertoa. Maahanmuuttovirasto hylkäsi turvapaikkahakemuksen muutama viikko sitten.

- He sanoivat, että minun pitäisi todistaa tarinani virallisella paperilla. Miten minä voisin sellaista esittää? Pitäisikö minun mennä takaisin maahani, Romal ihmettelee.

Romal valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, jonka päätöstä hän odottaa mahdollisesti vuoden verran. Torstaina Romal siirrettiin Turun vastaanottokeskukseen, jonne hänen tilanteessaan olevat siirretään.

Vuosien odotus

Joutsenon vastaanottokeskuksesta Romalilla ei ole pahaa sanottavaa. Olot eivät ole kummoiset, mutta luonnollisesti paremmat kuin sekasortoisessa kotimaassa.

Turvapaikan hakuprosessin hitaus on kuitenkin tuntunut raskaalta.

- Kun tulin Suomeen, olin vahva. Odotus ja kielteinen päätös kuitenkin mursivat henkeni, jopa niin, että ajattelin itsemurhaa. En ymmärrä, miksi ihmiset joutuvat odottamaan vuosia vastaanottokeskuksissa. Uskon, että odotus lisää pakolaisten sosiaalisia ongelmia ja rikoksia, Romal aprikoi.

Syrjäinen sijainti ongelmana

Joutsenon vastaanottokeskuksesta on esimerkiksi Imatran keskustaan yli 7 kilometriä. Bussi vie asukkaat kaksi kertaa kuukaudessa ruokaostoksille. Vaihtoehtona on lainata kaverilta pyörää, tai kävellä.

Romal itse haluaisi lähemmäs kaupungin palveluja ja suomalaisia.

- Lähellä kaupunkia olevat vastaanottokeskukset ovat parempia kuin ne, jotka ovat kaukana. Jos olemme suomalaisten läheisyydessä, voimme oppia Suomen kieltä ja kulttuuria päivittäin, Romal pohtii.

Kaupungilla kävellessään Romal ja muut turvapaikanhakijat kuulevat joskus huutelua.

- Juopuneilta kuulee nimittelyä, mutta suurin osa suomalaisista on mukavia. Monet tosin pelkäävät pakolaisia, koska eivät tunne heitä.

Joutsenon turvapaikanhakijat saavat sosiaalitukea 292 euroa kuukaudessa, jolla katetaan ruoka, vaatteet ja muut henkilökohtaiset menot. Romal ei itse ymmärrä puhetta, jossa kaikki pakolaiset leimataan tuen hyväksikäyttäjiksi.

- Minä maksoin 1200 euroa päästäkseni tänne, En tullut elämään sosiaalituella, vaan opiskelemaan ja tekemään työtä. Uskon, että minulla on mahdollisuus jäädä. Tämä maa tarvitsee nuorta sukupolvea työtä tekemään.