Wille Rydman: Pelko vaarantaa avoimen yhteiskunnan

Wille Rydman: Pelko vaarantaa avoimen yhteiskunnan 28.7.2011

Norjan pommi-iskun ja ampumajoukkomurhan toteuttanut Anders Behring Breivik ilmoitti manifestissaan, ettei eurooppalainen demokratia toimi. Hänelle vapaa yhteiskuntajärjestys ja länsimainen liberaali demokratia ovat ainoastaan kulttuurimarxismin oireita, joilta tulee hävittää pohja terrorilla ja uusien terrori-iskujen provosoimisella.

Demokratian, vapaan yhteiskuntajärjestyksen ja marxilaisuuden yhteydestä Breivik on tietysti aivan väärässä. Kommunismin isä Karl Marx halusi tuhota läntisen vapauden yhtä kiihkeästi kuin Breivik ja korvata sen työväenluokan diktatuurilla. Keinojen suhteenkin Marx oli samoilla linjoilla: tarvittiin väkivaltaista vallankumousta, ei lakiin perustuvaa demokraattista järjestystä.

Mutta tavoitteidensa toteuttamisen suhteen Breivik näyttäisi olevan onnistumassa kohtalaisen hyvin. Eurooppa on edelleen shokissa Norjan tapahtumien johdosta, mutta jo useiden päivien ajan Norjan tapahtumien varjolla on hyökätty monelta taholta yhteiskunnallisen vapauden kimppuun – juuri kuten Breivik toivoi. Vapauden puolustajat ovat olleet harvassa.

Ensiksi hyökättiin sanan-, mielipiteen- ja järjestäytymisvapauden kimppuun. Alettiin vaatia väärien mielipiteiden sensuroimista netistä, koska ne voivat kiihottaa hulluja tekemään hirmutekoja. Jopa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri vaati sananvapauden rajoittamista. Lisäksi vaadittiin väärää mieltä olevien poliittisten ryhmien järjestäytymisvapauteen puuttumista ja jopa tällaisten ryhmien ”lopettamista”. Tämän jälkeen alettiin vaatia jälleen kerran aselakien kiristämistä, kiinnittämättä huomiota siihen, että Norjan poikkeuksellisen tiukatkaan aselait eivät estäneet Breivikin hirmutekoa. Ja koska Breivikin pommi oli tehty lannoitteista, alettiin lopulta huutaa myös lannoitteiden myynnin rajoittamisen perään.

Siltä osin kuin Breivikin oli tarkoitus romuttaa vapaan yhteiskuntajärjestyksen perusteita, näyttäisi hän olevan pääsemässä tavoitteisiinsa.

Jotta yhteiskunta voisi olla avoin ja vapaa, se edellyttää yhteiskunnan jäseninä olevien yksilöiden välistä keskinäistä luottamusta. Luotamme siihen, että voimme yksilöinä vapaasti tehdä toistemme kanssa sopimuksia ja käydä kauppaa. Luotamme siihen, että riitatilanteessa lakiin perustuva yhteiskuntajärjestys turvaa oikeutemme. Luotamme siihen, etteivät vastaantulijat kadulla ole vihollisia, joita vastaan meidän täytyisi jatkuvasti puolustautua.

Tätä avoimen, vapaan yhteiskunnan edellytyksenä ja selkärankana olevaa luottamuksen tunnetta voidaan murtaa monella eri tavalla. Tämä on ollut myös yksi tärkeimmistä syistä, miksi olen suhtautunut kriittisesti liian nopeatahtiseen maahanmuuttoon ja ennen kaikkea monikulttuurisuuden asettamiseen yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi. Jos väki ei puhu samaa kieltä, noudata samoja sääntöjä ja koe kuuluvansa yhteen, horjuu myöskin keskinäinen luottamus, vapaan yhteiskunnan edellytys. Silloin eri etniskulttuuriset ryhmät kääntyvät herkästi sisäänpäin ja lakkaavat kommunikoimasta toisten ryhmien kanssa.

Mutta yhteiskunnan etniskulttuurinen hajoaminen on vain yksi tekijä muiden joukossa, joka voi murtaa keskinäisen luottamuksen tunnetta. Vielä nopeammin ja tehokkaammin sitä voidaan murtaa ääriryhmien verisen terrorin kautta. Tähän Breivik pyrki. Mikäli yksilöt todella alkavat suojautua toisiaan vastaan tekemällä yhä tiukempia rajoituksia omaan henkilökohtaiseen vapauteensa, sitä paremmin Breivik onnistui tavoitteessaan.

Olen itse useaan otteeseen saarnannut länsimaisten arvojen ja oikeusjärjestyksen paremmuutta muihin tunnettuihin oikeus- ja arvojärjestelmiin nähden. Olen edelleen prikulleen samaa mieltä. Länsimainen edustuksellinen demokratia, vapaa markkinatalous ja laajat yksilönvapaudet ovat edelleen paras yhteiskunnallinen järjestelmä, jonka ihmiskunta tuntee. Uskon sillä olevan myös universaalia arvoa.

Myös Breivik väitti taistelevansa länsimaisuuden puolesta. Tämä osoittaa, ettei Breivik ollut millään tavalla sisäistänyt länsimaisuuden sisältöä. Breivik kuvitteli maailman nyrkkeilykehäksi, jossa länsimaiden yhtenä kamppailun osapuolena tulee olla vetämässä vastapuolta lättyyn niin lujaa kuin vain ikinä osaavat. Jos vastapuoli taistelee terrori-iskuin, niin Breivikin mielestä niihin tuli vastata myös terrorilla.

Vaikuttaisi siltä, että Breivikille länsimaisuudella ei ollut mitään universalistista arvoa. Hänelle se oli vain heimoaate muiden joukossa, joka kutsui tappelemaan muita heimoja vastaan – ja ensisijaisesti oman heimon ”pettureita” vastaan.

Aidot länsimaiset arvot – demokratia, ihmisoikeudet, yksilönvapaudet, vapaa markkinatalous, rationaalinen ajattelu, sivistys – eivät kuitenkaan ole heimoaatteita. Ne osoittavat paremmuutensa kaikkinaisiin väkivaltaisiin heimoaatteisiin nähden juuri siksi, että niillä on universalistista arvoa sekä moraalisesti että utilitaristisesti.

Länsimaisuuden puolesta ei voi taistella terrorin asein menettämättä koko länsimaisuuden ideaa ja sivistyksemme perustavimpia kulmakiviä. Jos pyrimme voittamaan itämaisen despotismin taistelemalla sitä vastaan läntisellä despotismilla, varmistamme vain sen, että despotismi todella voittaa vapauden. Mikään etniskulttuurinen ulkomuoto ei sitä oikeuta eikä pyhitä.

Breivik oli itse pahin vihollinen kaikelle sille, minkä puolesta hän väitti taistelevansa. Hänen ajatusmaailmansa on samanlaista alhaista jihadismia kuin Lähi-idän terroriliikkeetkin, eikä näennäisen länsimainen pintakuorrutus sitä muuksi muuta.

Nyt on tärkeintä se, että emme anna periksi vapauden vihollisille. Kun vapaan ja avoimen yhteiskunnan edellytys on luottamus, on luottamusta murentava terrori tehokkaimpia keinoja hyökätä myös itseään vapautta vastaan. Nyt jos koskaan on tärkeää, että emme anna periksi peloillemme. Emme saa sortua vaatimaan uusia kieltoja ja rajoituksia vapauteemme – päinvastoin, nyt tarvitaan yhteiskunnallisen vapauden rohkeaa puolustamista kaikenlaisia väkivaltaan tähtääviä ääriliikkeitä vastaan.