Osmo Soininvaara: Poliittisesta terrorismista ja aatesuuntien syyllisyydestä

Osmo Soininvaara: Poliittisesta terrorismista ja aatesuuntien syyllisyydestä 27.7.2011

Moni loukkaantui, kun kirjoitin, että Norjan ampuja oli perusnorjalainen, paikallinen ”hommafoorumilainen”. Moni luki sen syytöksenä hommalaisia kohtaan, mutta ei sitä sellaiseksi ollut tarkoitettu, kuten ei norjalaisia kohtaan sitäkään, että hän oli norjalainen tai ev.lut. kirkkoa kohtaan sitä, että hän sanoi puolustavansa kristillisiä arvoja. Koska minulle on selvää, ettei mikään poliittinen aatesuunta voi olla vastuussa sen nimissä toimivista sekopäistä, en tullut edes ajatelleeksi, että asia voitaisiin tulkita syytökseksi. On kuitenkin maininnan arvoinen asia, mitä aatesuuntaan terroristi uskoo edistävänsä.

Moni asiaan perehtynyt osaa sanoa asian tarkemmin, mutta minun amatöörin mielessäni Terrori-iskun tai yhteiskunnallisesti suuntautuneen väkivallan uhka liittyy seuraaviin tahoihin:

1) Separatistiset liikkeet
2) Äärivasemmisto/anarkismi
3) Äärioikeisto
4) Uskonkiihkoilijat, joista viime aikoina erityisesti ovat olleet esillä islamistit, mutta jokseenkin kaikilla uskontokunnilla on tässä omat syntinsä, jopa hinduilla.
5) Konkurssin tehneet yrittäjät tai muuten viranomaisiin ja maailman henkilökohtaisella tasolla katkeroituneet
6) Aina muodissa oleva poliittinen suuntaus

Suomessa viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana – jos kansalaissodan aikaiset tapahtumat unohdetaan – organisoituun poliittiseen väkivaltaan ovat turvautuneet separatistit ja äärioikeisto. Äärivasemmistollakin on ollut joitain pienempiä yritelmiä kansalaissodan ulkopuolellakin. Separatistit ovat siinä mielessä mielenkiintoista joukkoa, että epäonnistuessaan he ovat hylkiöitä (Baskit/ETA) mutta itsenäisyyden toteutuessa sankareita. Eugen Schaumanilla on oikein muistolaatta valtioneuvoston portaikossa.

Terroristi on aina vinksahtanut. Norjassa puhumme yksittäisestä vinksahtaneesta, punaisen armeijakunnan piirissä vinksahdus tapahtui kollektiivisesti toinen toistaan yllyttäen. Minun käsitykseni mukaan tämä kollektiivisen vinksahduksen mekanismi muistuttaa uskonnollisen hurmosliikkeen dynamiikkaa. Sitä vähemmän vinksahdusta tarvitaan, mitä voimakkaampi tuki toiminnalle on yleisen mielipiteen keskuudessa.

Usein poliittisen terrorin taustalla vääryydeksi koettu asia, joka objektiivisesti ottaen todella on vääryys. Jos meistä oli oikein, että runsas sata vuotta sitten helsinkiläiset lukiolaiset murhasivat venäläisiä virkamiehiä, mikä me olemme sanomaan, ettei kurdeilla ole oikeutta itsenäisyyteen? Äärioikeiston väkivaltaan liittyy usein alemman keskiluokan aseman heikentyminen.

Koijärvi-liikkeen aikana kolin voimakkaasti, kuinka helppoa liikkeen olisi ollut liukua yhteiskunnan vastaiseksi ja siirtyä yhä äärimmäisempiin keinoihin. Onneksi tiedostimme vinksahtamisen uhan ja käytimme paljon aikaa sen torjumiseen.

Kahdeksankymmentäluvulla, kun vihreät olivat emotionaalisella tasolla aallon harjalla, liikkeen ympärille kertyi myös jonkin verran kajahtanutta väkeä. Olin silloin huolissani siitä, että näihin hulluihin ennen kaikkea väärin ymmärrettyyn linkolalaiseen syväekologisuuteen yhdistettynä liittyi väkivallan uhka – ja niin oltiin myös suojelupoliisissa. Kerran minulle jopa soitti ”mies Kirkkonummelta”, joka kertoi, että hänellä on kotonaan sata kiloa dynamiittia ja tiedusteli, tietäisinkö jotain hyviä, luonnonsuojelua edistäviä kohteita sille. Epäilen kyllä vahvasti, että soittaja oli suojelupoliisista. On kaukaa haettu, mutta ei tyystin vailla perusteita sanoa, että riski toteutui Jokelassa.

En ollut odottanut ulkomaalaisvastaisuuteen liittyvää terroria, mutta jälkiviisaasti ajatellen sen ei olisi pitänyt yllättää. Pelkästään se ryöppy sairasmielisiä kirjoituksia, joka tälle blogille tulee aina, kun mainitaan sana maahanmuutto, osoittaa, että nyt on ulkomaalaisvastaisuuden vuoro saada riesakseen kaiken maailman hullut. Koska noita palstoja lukevien joukossa on mielenterveydeltään vinksahtaneita, kirjoittajien pitäisi vähän ajatella vastuutaan. Vihapuheiden tarkoituksen on kiihottaa ihmisiä vihaan. Joidenkin kohdalla se voi johtaa ikäviin tuloksiin. Nyt kun riski tiedetään, kirjoittajien vastuu on ilmeisempi.

On selvä, että suomenkielisellä hommafoorumilla ei ole mitään osuutta tapahtuneeseen, sen englannin ja norjankielisillä voi ollakin. Vaikka en pidä Jussi Halla-ahon tavasta kirjoittaa, pidän aivan asiattomana uutisointia siitä, että Breivikin tekeleessä mainittiin myös Jussi Halla-aho. Tällainen uutisointi on jopa vaarallista, sillä on sitä hulluja rintamalinjan toisellakin puolella.

En kannata netin sensurointia. Sen sijaan lehtien nettipalstat voisivat rajata kielenkäyttöä, ei asiasisältöä. Jos asiaa ei voi sanoa sivistynein sanakääntein ilman solvaavia ilmaisuja, ei ehkä asiasisältöä olekaan. Jos Hommafoorumi haluaa muodostua varteenotettavan keskustelun paikaksi, sieltä pitäisi karsia pois tarkoituksellisen halventaviksi tarkoitetut ilmaisut alkaen rauhanuskonnosta, rikastuttajista ja moniosaajista. Siis jos.

Asiallista kieltä voisivat kyllä käyttää myös maahanmuuton puolustajat. Minusta heidän käyttämänsä kukkaiskieli on ollut asioista kiinnostuneita loukkaavaa, koska eiväthän ne peiteilmaisut tarkoita mitään. Ihmisillä on kuitenkin oikeus saada vastaus kysymyksiinsä. Maahanmuuton vastustajat eivät ole ainoita, jotka tahallaan sotkevat työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton. Työperäinen vahvistaa Suomen taloutta, humanitaarinen maksaa, mutta se on meidän kansallinen velvollisuutemme niin kuin kehitysapukin. Onko sitä niin vaikea sanoa?