HS: Hirvittävä teko, mutta . . .

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Hirvittävä teko, mutta . . . 29.7.2011

Perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari löytää syitä Norjan verilöylyyn ja tappaja Anders Breivikin toimintaan. Hirvisaari kirjoittaa ajatuksistaan Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla 24. 7. aloittamassaan keskustelussa.

"Teko on hirveä ja tuomitsen sen täysin, mutta en oikeastaan ihmettele sitä, että se tapahtui juuri Oslossa. Siellä näet viime vuosien aikana KAIKKI (100 %) useisiin kymmeniin hyökkäysraiskauksiin syyllistyneet ovat olleet länsimaiden ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia/-ulkomaalaisia."

"Tapahtuman voi hyvin arvella olevan osaltaan seurausta väärän maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista vakavista lieveilmiöistä. Se ei tietenkään kokonaan selitä verilöylyä, mutta uskon sen olevan vahvasti osasyyllinen. Tyypillä kilahti, kun tuli mitta täyteen."

Hirvisaaren näkemyksessä on sellaista, joka muistuttaa Breivikin omia perusteluja teolleen. Hirvisaaren mukaan "olisi välttämätöntä vihdoin jo myöntää länsimaiden valitseman monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistuminen".

Breivikin esikuva, bloggarinimimerkki Fjordman, kertoo puolestaan norjalaisen nettilehden VG:n sivustolla, että "on uskomatonta syyttää islam-kriitikoita yhteydestä väkivaltaiseen psykopaattiin, jollainen Utøyan ampujan on täytynyt olla ampuessaan omiaan, ei-muslimeja" (IS 26. 7.).

Maahanmuuttoa arvostelevien logiikka on toisinaan joustava.

Kun äärioikeistoa ihannoiva ja monikulttuurisuutta vihaava norjalainen tekee surmatyön, se on yksittäisen mielipuolen teko, josta hänen ihannoimansa aatemaailma ei ole millään tavalla vastuussa. Teossa näyttää silti olevan jotain ymmärrettävää. Se on tavalla tai toisella ahdistetun ja ärsytetyn ihmisen teko.

Hirvisaari avaa teksissään ajattelutavan logiikkaa puhumalla välillisistä ja välittömistä syistä.

"Arvelen maahanmuuttopolitiikan olevan välillinen pääsyy. Välitön pääsyy löytynee kirjaimellisesti tekijän pääkopasta."

Kun islamisti tekee terrori-iskun, monikulttuurisuutta vastustavat näkevät helposti, että surmatyön tekijän ihannoima aatemaailma on vastuussa teosta eikä tällaista surmatyötä voida selittää minkään ulkopuolisen paineen laukaisemana. Tilille on siis pantava sekä ihminen että hänen ihannoimansa aatemaailma.