Yle: Monikulttuurisia suomalaisurheilijoita on kohdeltu kaltoin - monella valmentajalla on ollut vaikeuksia tunnistaa rasismi

Yle: Monikulttuurisia suomalaisurheilijoita on kohdeltu kaltoin - monella valmentajalla on ollut vaikeuksia tunnistaa rasismi 21.3.2015
Yle: Sosiaalisessa mediassa rasismia ja syrjintää – "Seuraukset voivat olla ikäviä"

Monikulttuuriset suomalaisurheilijat ovat kokeneet rasismia urheilutoiminnassa, kertoo Nuorisotutkimusverkoston tutkija Helena Huhta.

Nuorisotutkimusverkostossa toteutetussa tutkimushankkeessa tutkittiin huippu-urheilijoiden elämänkulkuja. Vuonna 2012 haastatelluista urheilijoista kaksikymmentä oli taustaltaan monikulttuurista.

Monikulttuurisista 15-36-vuotiaista huipputason urheilijoista puolet kertoi kokeneensa itseensä kohdistuvaa rasismia urheilussa. Haastatelluista naisia oli 5 ja miehiä 15.

- Yleisempiä rasismikokemukset olivat tummaihoisten kohdalla, mutta kaikki tummaihoisetkaan eivät olleet kokeneet itseensä kohdistuvaa rasismia. Naisilla rasismikokemukset olivat vähäisempiä kuin miehillä, ja rasismia esiintyi sekä nuoremmissa että vanhemmissa ikäluokissa. Ikä ei vaikuttanutkaan rasismiin, Helena Huhta sanoo.

Tosin Huhta muistuttaa, että kyseessä ei ollut tilastollinen tutkimus.

Hänen mukaansa urheilijat kokivat rasismia useammin harrastusvaiheen alussa lapsuusvuosina tai alemmilla sarjatasoilla, ei niinkään enää huippu-urheilussa.

- Kaikki rasismitapaukset olivat tapahtuneet joukkue-urheilussa. Yleisemmin rasistisesti oli käyttäytynyt vastapelaaja, mutta myös yleisön ja valmentajien suunnalta oli koettu rasismia.

Huhta kertoo, että rasismia esiintyi tyypillisesti vierasotteluissa.

- Omissa joukkueissa rasismikokemukset olivat paljon harvinaisempia.

Pelaajaa lyötiin vatsaan kättelytilanteessa

Rasismi on esiintynyt loukkaavana ja nöyryyttävänä huutona ja nimittelynä.

- Yksi urheilija kertoi, että alemmilla sarjatasoilla häntä saatettiin lyödä vatsaan kättelytilanteessa. Jotkut urheilijat pohtivat oliko sattumaa, että vaihtopenkki oli usein täynnä monikulttuurisia nuoria. He pohtivat, olivatko saaneet yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittyä ja näyttää kykynsä, Huhta sanoo.

Hänen mukaansa osa urheilijoista on ottanut rasismin varsinkin juniorivuosina raskaasti, ja osa oli joutunut selviytymään rasismista ilman valmentajien puuttumista.

- Myöhemmin tilanne oli parantunut, ja heidän mukaansa nykyään valmentajat vaativat vähintäänkin rangaistusta vastapuolen rasismista. Haastattelujen pohjalta kuitenkin vaikuttaa siltä, että monilla valmentajilla on ollut vaikeuksia tunnistaa rasismi tai heiltä on puuttunut keinoja puuttua siihen.

Huhta kertoo, että urheilijat ovatkin saaneet apua rasismin käsittelyyn lähinnä omilta perheiltään eli vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan sekä joukkuekavereiltaan ja joissain tapauksissa näiden vanhemmilta.

- Haluan painottaa sitä, että rasismi ei ole monikulttuurisen lapsen tai nuoren ongelma vaan koko joukkueen, seuran ja lajiliiton ongelma. Kaikilla urheiluliikkeeseen kuuluvilla onkin velvollisuus puuttua siihen, Huhta sanoo.

Hänen mukaansa yksi suomalainen huippu-urheilija oli päätynyt vaihtamaan lajia, kun ei enää jaksanut jatkuvaa rasismia.

Juhlittuna suomalaisena oleminen on tuntunut ristiriitaiselta

Huhta kertoo, että monelle monikulttuuriselle urheilijalle maajoukkueeseen valitseminen ja Suomen edustaminen on ollut tosi voimakas ja merkityksellinen asia.

- Moni on kokenut ylpeyttä siitä, että on saanut edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa ja esimerkiksi laulaa Maamme-laulua samassa rivissä muiden suomalaisurheilijoiden kanssa.

Haastatteluissa tuli kuitenkin myös ilmi, että juhlittuna suomalaisena oleminen on voinut tuntua ristiriitaiselta, kun suomalaisuus on toisissa tilanteissa kyseenalaistettu esimerkiksi rasismilla ja ulos sulkemisella.

Urheilijoiden huippulajeja ovat olleet jalkapallo, jääkiekko, nyrkkeily, tanssi, parkour, koripallo, salibandy, amerikkalainen jalkapallo ja aitajuoksu.

He ovat voittaneet muun muassa arvokisamitaleita ja Suomen mestaruuksia, tehneet Suomen ennätyksiä, edustaneet Suomen maajoukkuetta ja pelanneet ammattilaisina niin ulkomailla kuin kotimaassa.

- Heille monille urheilu on tarjonnut paikan, jossa monikulttuurisuus on kääntynyt myönteiseksi ominaisuudeksi. Samalla kun monikulttuurisuus voi tehdä nuoresta haavoittuvan jollakin toisella elämän osa-alueella, siitä voi olla jopa hyötyä urheilussa. Esimerkiksi muista poikkeava ruumis voi olla urheilussa ihailtu ja jopa kadehdittu, Huhta sanoo.


______________________________________________

Yle: Sosiaalisessa mediassa rasismia ja syrjintää – "Seuraukset voivat olla ikäviä"

Jos maahanmuuttajataustainen urheilija tuo Suomelle menestystä, tutkijan mukaan tämän maahanmuuttajatausta unohdetaan sosiaalisessa mediassa. Silloin puhutaan suomalaisesta urheilijasta ja meidän urheilijasta.

Sosiaalisessa mediassa pahin uhka suomalaisille maahanmuuttajataustaisille urheilijoille on vihapuheen lisääntyminen. Tätä mieltä on ammattiurheilijoiden sosiaalisen median käyttöä tarkastellut digitaalisen kulttuurin tutkija, Turun yliopistonlehtori Riikka Turtiainen.

- Sosiaalinen media ei sinänsä ole uhka, vaan uhkana ovat ihmiset sosiaalisen median käyttäjinä, joilla käyttäytymissäännöt unohtuvat ja kommunikointi on vihapuhekeskeistä. He levittävät ja vahvistavat stereotypioita, ja esimerkit lähtevät kiertämään verkossa ja niistä tehdään yleistyksiä, Turtiainen sanoo.

Hänen mukaansa sosiaalinen media valitettavasti tarjoaakin välineen maahanmuuttajastereotypioiden vahvistamiselle ja kierrättämiselle.

- Sanomalle voi saada nopeasti paljon julkisuutta, mutta sitä ei voi laittaa sosiaalisen median syyksi vaan ihmisten, jotka haluavat saada tietynlaista sanomaansa sosiaalisessa mediassa läpi, Turtiainen toteaa.

Hän miettii sitä, siirtyykö vihapuheen kaltainen aggressiivinen kommunikointi sosiaalisesta mediasta kasvokkain tapahtuvaan kommunikointiin netin ulkopuolella.

- En mene suoraan väittämään, että näin on, mutta sitä pitää ehdottomasti tutkia. Jos se on samanlaista kuin sosiaalisessa mediassa, seuraukset voivat olla ikäviä.

Urheilutapahtumat ovat kuohuttaneet sosiaalisessa mediassa

Nykyään maahanmuuttajat joutuvat silloin tällöin rasismin uhreiksi myös sosiaalisessa mediassa.

- Sen taustalla saattaa olla kiivastuminen jostakin asiasta. Voi olla, että henkilökohtaista solvausta ei edes ole tarkoitettu rasistiseksi kommentiksi, Turtiainen kertoo.

Hän ottaa esimerkin futsalottelusta parin vuoden takaa.

- Ottelun tuomari oli maahanmuuttajataustainen, ja toinen joukkue koki saaneensa tuomarin taholta vääränlaista kohtelua. He kävivät keskustelua julkisesti omilla statuksillaan Facebookissa, ja se äityi kommentoinniksi, joka voidaan katsoa rasistiseksi, Turtiainen muistelee.

Tuorein erikoinen tapaus on tältä vuodelta. Muun muassa Turun Sanomat uutisoi tammikuussa, että futsalin ykkösdivisioonan ottelussa turkulainen kotijoukkue FC Persia marssi kesken Pori-ottelun pukuhuoneeseen ja lopetti ottelun.

Iranilaisista koostuva joukkue koki joutuneensa tuomarien taholta syrjityksi etnisen taustansa vuoksi, mitä puitiin myös seuran Facebook-sivuilla.

Palloliitto sulki myöhemmin joukkueen sarjasta, koska se keskeytti pelin ja mitään näyttöä erotuomareiden puolueellisuudesta ei ollut.

Urheilijoita leimataan sosiaalisessa mediassa

Jos maahanmuuttajataustainen urheilija tuo Suomelle menestystä, Turtiaisen mukaan tämän maahanmuuttajatausta unohdetaan sosiaalisessa mediassa.

- Silloin puhutaan suomalaisesta urheilijasta ja meidän urheilijasta. Sellaistakin on ollut havaittavissa, että jos tapahtuu tunteenpurkauksia ja rikkeitä pelikentällä, sosiaalisessa mediassa aletaan pohtia, jotta kantasuomalaiset eivät olisi tehneet näin. Tällaisia stereotypioita siis uusinnetaan ja vahvistetaan sosiaalisessakin mediassa, Turtiainen toistaa.

Hänen mukaansa sosiaalisessa mediassa tapahtuu myös leimaamista suomalaisia urheilijoita kohtaan.

- Jos urheilijan isoäiti on aikanaan muuttanut Suomeen, mutta urheilija on itse täysin Suomessa syntynyt, hän saattaa silti olla edelleen ihmisten mielissä maahanmuuttaja. Tällaista käsitteiden väärinkäyttöä onkin sosiaalisessa mediassa. Ei ajatella sitä, että nämä ovat täysin Suomessa kasvaneita. Mutta kun he eivät ole ulkonäöltään kantasuomalaisten näköisiä, he saavat maahanmuuttajaurheilijan statuksen.

Turtiainen sanoo, että ihanteellinen tilanne olisi se, että puhuttaisiin vain urheilijoista, eikä sillä olisi mitään merkitystä, onko maahanmuuttajatausta vai ei.

- Nyt sosiaalisessa mediassa pohditaan joskus, pärjäisikö Suomi ilman maahanmuuttajaurheilijoita esimerkiksi jalkapalloilussa.

Banaanikampanja herätti urheilevan maailman rasismia vastaan

Turtiainen muistuttaa, että kansainvälisessä jalkapalloilussa solvauksia on tapahtunut myös Twitterin välityksellä.

- Niissä urheilija on esittänyt vastapuolen urheilijalle kommentin liittyen ihonväriin, mistä Kansainvälinen jalkapalloliitto on pyrkinyt nopeasti jakamaan rangaistuksia.

Tunteet kävivät kuumina myös vuosi siten keväällä, kun Barcelonan Dani Alvesia joutui rasistisen käyttäytymisen kohteeksi ottelussa Villarrealia vastaan. Kun brasilialaistähti oli antamassa kulmapotkua, häntä heitettiin banaaneilla. Sitten hän teki poikkeuksellista: nosti banaanin maasta ja söi sen.

Tämän jälkeen jalkapallotähdet ja poliitikot ympäri maailmaa osoittivat sosiaalisessa mediassa tukea brassitähdelle syömällä banaaneja ja vetoamalla tasa-arvon puolesta.

- Kun kampanja oli urheilijalähtöinen ja jalkapallotähdet masinoivat sitä, sillä oli paljon vaikutusta ja tempaisi koko urheiluyleisön mukaan.

Turtiainen sanookin, että sosiaalinen media on väline paitsi uudentyyppiselle rasismille myös väline rasismia vastaan.

- Toivoisin, että urheilusta kiinnostuneet ihmiset kunnioittaisivat urheilijoita, vaikka he olisivat maahanmuuttajataustaisia. Arvioisin, että arvoiltaan maahanmuuttokriittiset nostavat sosiaalisessa mediassa kriittistä näkökantaa. Voi olla, että silloin on missiona tuoda esiin enemmän omaa maahanmuuttokriittisyysideologiaa kuin edes puhua urheilusta.