Yle: Some kuohuu raiskauskohun vuoksi – ei näy rikosilmoituksissa

Yle: Some kuohuu raiskauskohun vuoksi – ei näy rikosilmoituksissa 18.3.2015
Yle: Sari Helin: Hys, hys, antaa poikien raiskata
Metro: Kolumni: Näin syntyy stereotypia
Ilta-Sanomat: Tapanilan raiskaus: tilastoja, tulkintoja ja yksi viisas nainen
Svenska Yle: Somalierna i Finland chockade över gruppvåldtäkt

Sosiaalisessa mediassa kuohuu Tapanilan viimeviikkoisen ryhmäraiskauksen takia. Toistaiseksi poliisille ei kuitenkaan ole tullut normaalia enempää rikosilmoituksia esimerkiksi rasistisista rikoksista.

Poliisi seuraa nettikirjoittelua tarkasti Tapanilan viimeviikkoisen raiskaustapauksen jäljiltä.

Keskusrikospoliisista kerrotaan, että sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan tapauksen johdosta uhkaavia viestejä. Poliisin mukaan kirjoitteluun puututaan myös tarvittaessa.

Tapanilassa sattuneesta ryhmäraiskauksesta epäillään nuoria somalipoikia.

Osa somalitaustaisista on ollut huolissaan, että somaliyhteisöön on kohdistunut sen vuoksi aiempaa enemmän rasismia.

Toistaiseksi poliisille ei kuitenkaan ole tullut normaalia enempää rikosilmoituksia esimerkiksi rasistisista rikoksista. Helsingin poliisin rikoskonstaapeli Petri Jehkonen kertoo kuitenkin, että sähköisesti tehdyt rikosilmoitukset tulevat heille käsittelyyn parin päivän viiveellä.


_________________________________________

Yle: Sari Helin: Hys, hys, antaa poikien raiskata

Viittä somalialaistaustaista nuorta epäillään Helsingissä viikko sitten tapahtuneesta joukkoraiskauksesta. On kaikkien osapuolten etu, että tästä naiseen kohdistuvasta väkivaltaisesta rikostavasta nostetaan ajoissa kissa pöydälle. Tapauksen tutkinta on kuitenkin vielä kesken, ja tekijät ovat kiistäneet teot.

Useamman tekijän yhtäaikaa tekemää raiskausta eli ryhmä- tai joukkoraiskausta ei ole helppo löytää suomalaisista rikostilastoista. Päivän mittaisen soittokierroksen jälkeen yksi tilasto kuitenkin löytyy ja sen mukaan vuosina 2006-2009 tuomioon asti päätyneistä raiskauksista 15,7 prosenttia oli joukkoraiskauksia (oikeusministeriön selvitys). Mitään tietoa joukkoraiskausten määrien nykykehityksestä ei ole saatavilla.

Joukkoraiskaukset ovat viime aikoina tulleet tutuiksi meille lähinnä uutisjutuista, joiden äärellä olemme päässeet päivittelemään tyttöjen ja naisten heikkoa asemaa Intian kaltaisissa maissa.

Ruotsissa joukkoraiskausten trendi on ollut selvästi kasvava. Vuodesta 1995 vuoteen 2006 usean tekijän raiskaukset kasvoivat 116:sta 553:een.

Samaan aikaan Ruotsi pitää myös kyseenalaista kunniaa Euroopan raiskaustilastojen kärkimaana. Tilastojen yhteydessä huomautetaan yleensä, että naisten kynnys ilmoittaa rikos on myös madaltunut.

Suomessa elää oikeuspoliittisen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajaryhmiä, joiden riski tehdä omaisuus- tai väkivaltarikos on selvästi kantaväestöä suurempi. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä eikä valtaosa maahanmuuttajista syyllisty minkäänlaisiin rikoksiin. Korkein raiskausrikollisuustaso oli Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä, 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.

On kaikkien osapuolten etu, että maahanmuuttaja omaksuu uuden kotimaansa tavat ja vaatii lapsiltaan niiden tapojen oppimista. Naisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on yksi tärkeä osa pohjoismaalaista elämäntapaa. Vaikka naisen koskemattomuus ei toki tyystin toteudu kantasuomalaisissakaan piireissä, ei se ole peruste sille, että maahanmuuttajaryhmät voivat toimia samoin tai ikävämmin. Myöskään uskonto ei voi olla oikeutus naisen huonoon kohteluun.

Samalla tavalla maahanmuuttajan on opittava, että tytön sukupuolielinten silpominen on rikos.

Jos maahanmuuttajan kotoutuminen epäonnistuu näiltä tai muilta osin, se on koko yhteiskunnalle pahaksi. Ja se on pahaksi myös maahanmuuttajayhteisölle, jonka jäsenistä iso osa tekee kolmea työtä vuorotta eikä missään tapauksessa riskeeraisi taivaanrannassa häämöttävää Suomen kansalaisuuttaan edes kävelemällä päin punaisia.

Somalialaistaustaisten nuorten miesten tekemäksi epäilty joukkoraiskaus ei parane hyssyttelyllä. Epäiltyä tekoa ei pidä laimentaa ”maahanmuuttajarauhan” nimissä, kuten ei pidä hyväksyä rasismiakaan tämän asian ympärillä. Somalialaisyhteisön olisi oman, muiden maahanmuuttajien ja tilanteen rauhoittumisen kannalta viisasta tulla esiin ja asettua puolustamaan naisen oikeutta omaan tahtoonsa.

Raiskauksessa tekijöiden lukumäärällä on merkitys uhrin kokeman kärsimyksen kannalta. Teon loukkaavuus ja häpeän tunteen määrä on sitä suurempi, mitä useampi tekijä osallistuu rikoksen tekemiseen.

Jokainen raiskauksen uhri kokee vakavan psyykkisen trauman, eikä traumaa voi lakaista maton alle edes rasismin tai rasistiksi leimautumisen pelossa.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja


__________________________________________

Metro: Kolumni: Näin syntyy stereotypia

En tunne yhtään somalia. Koska ihmisryhmistä on tapana muodostaa stereotyyppisiä käsityksiä hyvin heppoisin perustein, minäkin aion tehdä niin. Perustan käsitykseni niihin kahteen kohtaamiseen, joita minulla on somalien kanssa ollut.

Ensimmäinen sattui lähiön fudiskentällä keväällä MM-95. Somali pyysi kohteliaasti päästä mukaan peliin. Hän oli minuakin huonompi jalkapalloilija, eikä paljon jutellut, mutta pelasi reilusti. Somalit ovat siis kohteliaita, reiluja, hiljaisia, mutta huonoja futareita.

Millaisen stereotypian tämä satunnainen kohtaaminen synnyttää kantasuomalaisista? Meitä oli viisi hiukan hukassa olevaa parikymppistä miestä. Parissa oli ainesta ammattiurheilijaksi, toisessa jopa kansainväliselle tasolle. Tuen puutteessa molempien mieli kuitenkin murtui. Toinen ajautui sivuraiteelle ja toinen hautausmaalle. Kolmas on nykyään Business Development Manager. Se, jonka ennuste oli kaikkein huonoin sai jollain konstilla elämänsä järjestykseen. Ymmärtääkseni hänellä menee tosi hyvin.

Kantasuomalaiset ovat siis kyvykkäitä, mutta taipuvaisia masennukseen. Siksi he tarvitsevat paljon rakkautta, tukea ja välittämistä erityisesti aikuisuuden kynnyksellä.

Toinen kohtaamiseni somalin kanssa oli toissapäivänä stand up -klubilla. Siellä esiintyi monta lahjakasta koomikkoa, mutta parikymppinen somali oli heistä kaikkein hauskin. Hän vaikutti myös huomattavasti kypsemmältä ja fiksummalta kuin minä vuonna 1995. Työkokemusta hänellä on noin kymmenen kertaa enemmän kuin minulla silloin.

Somalit ovat siis itseironisia, ikäisekseen kypsiä, fiksuja, ahkeria ja ihan älyttömän hauskoja. Kun tapaat somalin, pyydä häntä kertomaan vitsi. Stereotypiaani perustuen lupaan, ettet pety.

Se, mitä Tapanilassa viime viikolla tapahtui on raukkamaista, törkeää ja täysin käsittämätöntä. Olen todella vihainen ja todella surullinen uhrin puolesta. Teosta voi kuitenkin syyttää vain niitä, jotka sen tekivät.

Janne Metso

________________________________________________

Ilta-Sanomat: Tapanilan raiskaus: tilastoja, tulkintoja ja yksi viisas nainen

On ihan järkevää alkaa miettiä, miksi raiskausten määrä on ulkomaalaisten osalta suhteellisesti korkeampi ja erityisesti sitä, miten tilannetta voisi parantaa, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.

Tapanilan raiskaus on herättänyt Suomessa vilkkaan keskustelun. Itse rikos on karmea: viittä nuorta miestä epäillään yhden nuoren naisen joukkoraiskauksesta. Näin julmasta rikoksesta puhuttaisiin Suomessa muutenkin, mutta nyt nettikeskustelua on kuumentanut se, että rikoksesta epäillyt ovat somalialaistaustaisia.

Keskustelu tapauksen ympärillä on tiivistynyt oikeastaan kahden kysymyksen ympärille:

1. Saako rikoksentekijöiden etnisestä taustasta julkisesti koskaan kertoa mitään?

2. Onko etnisellä taustalla raiskauksissa mitään merkitystä?

Ensimmäiseen kysymykseen on tässä tapauksessa helppo vastata: silloin kun poliisi etsii poikkeuksellisen rikoksen silminnäkijöitä – kuten Tapanilassa – ja julkaisee myös tietoja epäillyistä, olisi sangen outoa, jos näitä tietoja mediassa sensuroitaisiin. Yhteiskunnan etu on, että kaikki vakavat rikokset pyritään selvittämään ja tekijät saadaan tuomittua.

Siksi mediakin julkaisee välillä tietoja rikoksen tekijöiden etnisestä taustasta, vaikka tarpeetonta leimaamista on tietenkin vältettävä. Kun esimerkiksi Oulun kirvessurmaajaa vielä etsittiin, olisi ollut suorastaan vastuutonta jättää tiedottamatta surmaajan tuntomerkeistä. Jos vapaana kulkee kaksi ihmistä tappanut mies kirveen kanssa, jo kansalaisten turvallisuuden kannalta tuntomerkkien – joihin ihonvärikin kuuluu – kertominen on olennaista.

Toinen kysymys onkin sitten hankalampi. Lähtökohtaisesti nimittäin kukin vastaa rikoksistaan itse.

Raiskaus on raiskaajan rikos ja oikeuden eteen kuuluu raiskaaja itse. Ei vastuuta voi ulkoistaa jollekin ryhmälle, saati koko maalle, jossa rikos on tapahtunut. Vaikka sellaisiakin selitysehdotuksia on tässä Tapanilan tapauksessa kuultu.

Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni – joka väittää ajavansa naisten oikeuksia – on tuohtunut siitä, että Tapanilan epäillyistä tekijöistä keskustellaan ja heitä syyllistetään nyt niin paljon. Jollain mielenkiintoisella logiikalla Tapanilan raiskaus on nimittäin Naisasialiitto Unionin mielestä oikeastaan koko suomalaisen yhteiskunnan vika: ”Raiskaus on todellakin kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö. Sellaisena se juontaa perinteiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan, jollainen Suomikin vielä on”. Kannanotto löytyy Unionin Facebook-sivuilta.

Unionin erikoisen kannanoton taustalla on todennäköisesti sinänsä vilpitön huoli rasismista. On tietysti päivänselvää, että Tapanilan kaltainen tapaus toimii polttomoottorina myös rasisteille. Sen näkee, kun vilkaisee mitä tahansa sosiaalista mediaa. Mutta toisaalta on myös päivänselvää, että salailu ja selittely vasta sitä rasismia lisäävätkin – koska nykyaikana mitään ei voi salata. Jos viranomaiset, media ja etujärjestöt järjestelmällisesti peittelevät aina tekijöiden taustoja, syntyy helposti kuva jostakin salaliitosta ja jopa rikosten vähättelystä. Ja on kauhistuttavaa, jos raiskausta rikoksena vähätellään.

Ja tässä palataankin nyt sitten siihen kysymykseen numero 2: onko etnisellä taustalla raiskauksissa minkäänlaista merkitystä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan näin nimittäin on: ulkomaalaistaustaisten miesten tekemien raiskausten osuus on suhteessa moninkertainen kantasuomalaisiin miehiin nähden. Eri maanosista tulleiden maahanmuuttajien välillä on myös isoja eroja, mikä käy ilmi tutkimustuloksista.

Tämä nyt vain sattuu olemaan tosiasia. Kokonaan toinen juttu on se, miten näihin faktoihin tulisi suhtautua. Viime päivien keskustelun perusteella tapoja näkyy olevan kolme:

1. Leikitään, ettei oikeasti näin ole

2. Aletaan syrjiä kaikkia ulkomaalaisia

3. Mietitään, mitä voitaisiin tehdä

Suhtautumistapaa numero 1 ovat edustaneet useammatkin kommentoijat, mikä on todella loukkaavaa uhria kohtaan. Tähän suhtautumistapaan kuuluu vimmattu tosiasioiden hämärtäminen ja sitä on edustanut muun muassa Naisasialiitto Unioni. Unioni tosin myöntää pitkin hampain, että raiskauksissa ”väestömäärään nähden ulkomaalaistaustaisten osuus suhteessa väestöön on suurempi kuin Suomessa syntyneiden”.

Mutta sitten tulevatkin selitykset, joiden mukaan oikeasti kuitenkaan ei ole näin. Unioni väheksyy julkisesti tutkijaa, jonka mukaan osalla ulkomaalaistaustaisista raiskaajista on eri näkemys naisten asemasta. Sen sijaan järjestö asettuu ymmärtämään toista tutkijaa, jonka mukaan ”suomalaisten väestömäärään nähden vähäisempi edustus voi hyvin todennäköisesti johtua siitä, että kun suuri osa kantasuomalaisten tekemistä raiskauksista tapahtuu lähisuhteissa ja sisätiloissa, niin niistä ei tehdä ilmoitusta yhtä herkästi”.

Tuota, anteeksi mitä? Tekevätkö ulkomaalaistaustaisten miesten puolisot sitten ilmoituksia kotiraiskauksista todella herkästi ja ne kaikki päätyvät tilastoihin? Mihinköhän dataan tämä logiikka pohjautuu? Vai ajatellaanko Naisasialiitto Unionissa kenties niin, että vain kantasuomalaiset miehet raiskaavat kotona, kun sen sijaan ulkomaalaistaustaiset miehet raiskaavat ainoastaan kadulla – eivät koskaan sisätiloissa?

Jos Naisasialiitto Unionin väki ummistaa tarkoituksellisesti silmänsä, on olemassa myös toinen ääripää: ne, jotka näkevät mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Suhtautumistapaa numero 2 edustavat sellaiset ääliöt, joiden mielestä tilasto todistaa, että joka ainut tummaihoinen kadulla kävelevä mies on potentiaalinen raiskaaja. Näille ääliöille tilasto tarkoittaa lupaa käyttäytyä itse moukkamaisesti, mikä on mielenkiintoinen logiikka sinänsä.

Kuten Suomessa asuva amerikkalainen Michael Barry kirjoitti: ”Joka kerta kun joku idiootti tekee jotain tällaista, kunnollisten, työssä käyvien ja veroja maksavien maahanmuuttajien ja pakolaisten on vaikeampaa elää normaalia elämää.” Näiden ääliöiden käytös on väärin kaikkia kunnon kansalaisia kohtaan: sekä kunnollisia maahanmuuttajia että niitä kunnollisia kantasuomalaisia, joiden mielestä Barryn mainitsemat asialliset maahanmuuttajat ovat hyvä juttu. Muistetaan nyt, että enemmistö maahanmuuttajista on kunnon ihmisiä, ei rikollisia – ihan kuin enemmistö kantasuomalaisistakin.

On kuitenkin myös kolmas tapa suhtautua faktoihin: ei liioitella, mutta ei myöskään suljeta silmiä, vaan nostetaan vain kissa pöydälle ja puhutaan suoraan. Ongelmat kun eivät yleensä katoa siten, että tungetaan pää kaulaa myöten hiekkaan ja leikitään, ettei kuulla eikä nähdä mitään. Jos mikä tahansa ryhmä on missä tahansa rikostyypissä suhteellisesti ottaen yliedustettuna, totta kai siitä tulee voida käydä asiallista yhteiskunnallista keskustelua.

Siksi onkin ihan järkevää alkaa miettiä, miksi raiskausten määrä on ulkomaalaisten osalta suhteellisesti korkeampi ja erityisesti sitä, miten tilannetta voisi parantaa. Tätä kantaa edustaa 26-vuotias somalinainen Ujani Ahmed, joka astui rohkeasti julkisuuteen Helsingin Sanomissa. Hän toteaa, että somaliyhteisön on korkea aika ottaa vastuu harteilleen ja miettiä, miten väkivaltaa voisi ennaltaehkäistä. Hän myös vaatii somaliyhteisöä tuomitsemaan väkivallan julkisesti ja irtisanoutumaan siitä.

– Tarkoitus olisi, että ihmiset tuomitsisivat kaiken väkivallan julkisesti ääneen. Vaikka puhunkin videolla somalina, niin toivon että tähän osallistuisi mahdollisimman moni ihminen taustasta tai kansallisuudesta riippumatta, Ahmed kertoo.

Ahmedin mukaan ongelmasta puhuminen ja sen tiedostaminen on hyvä alku. Viisas nainen. Sellaisia Suomi tarvitsee lisää. Sillä raiskaus – olipa tekijä kuka tahansa – on erittäin vastenmielinen rikos.

Ulla Appelsin