Ville Hoikkala: Kuka hyötyy maahanmuuttokriittisyydestä?

Ville Hoikkala: Kuka hyötyy maahanmuuttokriittisyydestä? 2.8.2010

Kysymys siitä, kuinka suuri on humanitäärisen maahanmuuton todellinen nettokustannus tai nettohyöty läntisen Euroopan maille pitkällä aikavälillä, on kansantaloustieteellisen keskustelun aihe. Varmaa vastausta tai eksakteja lukuja ei tiedä kukaan. Aluksi täytyisi päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, mitkä tulo- ja menoerät voidaan katsoa maahanmuutosta aiheutuviksi.

Jos Eurooppa lopettaisi täysin humanitäärisen maahanmuuton tai jos ehtoja kiristettäisiin yhtä tiukaksi kuin esimerkiksi Nuivassa vaalimanifestissa on ehdotettu, tilanteesta hyötyisivät eniten ne hirmuhallitsijat, joiden sortoa Eurooppaan paetaan. Jos maahanmuuttokriittiset puolueet pärjäävät Euroopan vaaleissa ja heidän vaatimuksiinsa suostutaan, se olisi onnenpotku esimerkiksi Iranin, Libyan, Syyrian ja Sudanin johtajille. Silloin heidän valtansa omassa maassaan olisi lähes täydellinen, koska takaa-ajetuilla oppositiojohtajilla, kaikkensa menettäneillä korruption uhreilla ja vainotuilla vähemmistöillä ei olisi enää paikkaa minne mennä.

Ei siis ole mikään yllätys, että itävaltalaisessa lehdessä on esitetty epäilys, jonka mukaan Libya on rahoittanut maan Vapauspuolueen vaalikamppailuja Liechtensteinissa toimivien tilien kautta. Vapauspuolueen karismaattinen johtaja oli Jörg Haider (1950-2008), ja puolueen keskeinen poliittinen teema oli maahanmuuttokriittisyys. Haiderin tiedetään vierailleen Libyassa usein ja olleen Muammar al-Gaddafin ja Irakin johtajan Saddam Husseinin kanssa henkilökohtaiseti tekemisissä.

Ketään ei pidä julistaa syylliseksi ennen kuin asia on perusteellisesti tutkittu ja lainvoimaisesti tuomittu. Tämä koskee sekä Itävallan että Suomen maahanmuuttokriittisiä liikkeitä.

Puolueita vertailevan äänestäjän on kuitenkin muistettava, että aukoton vaalirahoituksen selvittäminen on täysin mahdotonta. Suuri osa vaalimainonnasta tapahtuu internetissä, ja monet suomenkieliset suositut www-sivut ovat ulkomaalaisilla palvelimilla. On mahdotonta selvittää, mitä kautta on rahoitettu suomalaisten ehdokkaiden mainokset ulkomailta käsin toimivilla suomalaisilla sivuilla. Vaalikampanjointiin liittyy muutenkin ilmiöitä, joissa liikkuu rahaa ilman, että sitä vastaan kirjoitetaan kuittia. Usein herää epäilys, että monien ehdokkaiden saama palstatila ja muu näkyvyys tietyissä lehdissä sekä viihdeohjelmissa on suoraan verrannollinen heidän taustavaikuttajiensa varallisuuteen. Tästä syystä suhtaudun itse huvittuneesti ja kyynisesti viime vuosina velloneeseen kohuun siitä, että ehdokkaiden taustavaikuttajat olisi saatettava julkisuuteen. Tehtävä olisi täysin mahdoton ja ajatuskin on utopiaa.

Kun kriittinen ja ajatteleva äänestäjä näkee maahanmuuttokriittisen mainoksen, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, kenen etua se lopulta palvelee. Mitäs jos mainoksen taustalla olisikin Iranin tai Libyan johtajat, joita huolestuttaa se että maan toisinajattelijat pääsevät pakenemaan Suomeen?

Korostan vielä, että ketään ei pidä julistaa vieraan vallan agentiksi, ellei asiasta ole pätevää näyttöä. Kaikki ehdokkaat eivät silti välttämättä ole niin isänmaalisia kuin miltä heidän vaalijulisteensa näyttävät.