Helsingin Sanomat: Sisäpolitiikka estää järjen käytön

Helsingin Sanomat: Sisäpolitiikka estää järjen käytön 8.1.2016

Eurooppaan tuli viime vuonna Välimeren yli miljoona turvapaikanhakijaa. Sitä, joko tulijamäärässä nähtiin huippu, on mahdoton arvioida. Syyriassa ja Lähi-idässä mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että turvaa hakevien paine kohti Eurooppaa hellittäisi. Ennusteissa tälle vuodelle puhutaan 1,5 miljoonasta turvapaikanhakijasta.

On selvää, että turvapaikkapolitiikka pysyy yhä EU:n suurimpana päänvaivana. Turvapaikkapolitiikka on myös yhä kaikille jäsenmaille erittäin vaikeaa, sillä siinä sekoittuvat perinpohjaisesti sisä- ja ulkopoliittiset edut, toiveet ja tavoitteet.

Alkuvuoden EU-maat voivat vielä keskittyä käytäntöön: on oman maan turvapaikkatilanne ja sitten se, että saadaan käytäntöön jo tehdyt EU-tason esitykset ja päätökset turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista, tulijoiden rekisteröinnistä, turvallisista lähtömaista, palautuksista ja ulkorajavalvonnasta sekä yhteistyöstä Turkin kanssa.

Maaliskuussa edessä on iso poliittinen haaste. Komissio antaa tuolloin uuden lakiesityspaketin EU:n yhtenäisestä ja kaikkia jäsenmaita velvoittavasta turvapaikkajärjestelmästä.

Uudistus on jatkoa jo tehdyille Dublin-järjestelmän kriisipäivityksille – ja poliittisesti hyvin haastava, myös Suomelle. Vaikka poliittinen vastustus on ollut suurta, tulossa on mitä todennäköisimmin ehdotus pysyvästä järjestelmästä, jossa turvapaikanhakijoita jaetaan nykyistä tasaisemmin kaikkien jäsenmaiden kesken.

Viime kesän ja syksyn aikana kävi selväksi, ettei EU:n yhteistä turvapaikkapolitiikkaa linjaavaa Dublin-järjestelmä toimi. Sitä ei ole luotu vastaamaan miljoonan tulijan kansainvaellukseen. EU-komissio on yrittänyt uudistaa järjestelmää lennossa, mutta se on ollut vaikeaa. Vapaa liikkuvuus ja Schengen-järjestelmä ovat olleet kovilla, ja vääntö turvapaikkapolitiikasta on repinyt EU-maita aivan uudella tavalla.

Vaikka EU-maat saivat sovittua kahteen eri otteeseen tilapäisistä hätätila- ja kriisimekanismeista, joilla oli tarkoitus siirtää turvapaikanhakijoita Italiasta ja Kreikasta muihin jäsenmaihin, päätöksiä ei ole saatu toteutettua käytännössä. Tarkoituksena on ollut siirtää 160 000 turvapaikanhakijaa, mutta siirtoja on tehty vasta 272, niistä 111 Suomeen. Taakanjaoksi tätä ei voi kutsua.

Kun EU:n yhteinen järjestelmä ei ole toiminut, maat ovat tehneet omat ratkaisunsa. Rajatarkastukset ovat seurausta siitä, että EU-maat eivät pysty jakamaan eivätkä halua jakaa vapaaehtoisesti sitä kuormitusta, jonka Eurooppaan eri reittejä tulevat turvapaikanhakijat aiheuttavat muutamille pakolaisten pääkohdemaille: Saksalle, Itävallalle, Ruotsille, Suomelle, Norjalle sekä myös Belgialle ja EU:n uudelle puheenjohtajamaalle Hollannille. Viimeksi porttinsa sulkivat Ruotsi ja Tanska.

Esimerkiksi Saksalle tilanne on tukala. Vaikka maa on hyvin vahvasti puolustanut Schengen-järjestelmää ja kantanut vastuuta, sisäpoliittinen paine sysätä vastuuta muille kasvaa nopeasti. Painetta eivät helpota uudenvuodenyön tapahtumat Kölnissä.

Suomi on hankalassa tilanteessa. Sisäpoliittisista syistä Suomi ei pysty ajamaan EU:ssa itselleen edullisinta turvapaikkapolitiikkaa.

Hallitusohjelmaan kirjattiin perussuomalaisten vaatimuksesta, että turvapaikanhakijoiden siirtojen on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja järjestelmän on oltava väliaikainen. Vaikka hallitus on joustanut kirjauksesta, se on vastassa koko ajan.

Pitämällä kiinni hallitusohjelman linjasta Suomi pitää kiinni turvapaikkajärjestelmästä, joka ei Suomen mielestä toimi. Hallitus takertuu vapaaehtoisuuden vaatimukseen, vaikka Suomi on niitä maita, joiden taakkaa pitäisi jakaa myös muille EU-maille.