HS-raati: Maahanmuutto ei ole talouskysymys

Helsingin Sanomat 18.3.2010
HS-raati: Maahanmuutto ei ole talouskysymys
HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko oikein säädellä maahanmuuttoa Suomen taloustilanteen perusteella?

Maahanmuuton säätely Suomen taloustilanteen perusteella ei ole oikeaa politiikkaa, sanoo 72 prosenttia HS-raadin vastaajista. Talouteen perustuvaa maahanmuuton säätelyä kannattaa 18 prosenttia vastaajista.

Viime päivinä käytyyn maahanmuuttokeskusteluun liittyvän kysymyksen johdannossa muistutettiin maahanmuuton eri lajeista, mutta vain harvat vastaajat erottelivat suhtautumistaan esimerkiksi työperäisen maahanmuuton ja pakolaisuuden välillä. Taloutta pidettiin yleensä maahanmuuttokeskusteluun sopimattomana argumenttina.

Suomen pitää tehdä omat ratkaisunsa maahanmuuttokysymyksissä eettisin ja yhteiskunnallisin perustein, vaatii professori Jaakko Hämeen-Anttila.

"Samoin on syytä harkita myös sitä, mikä vaikutus maahanmuutolla on lähtömaiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen."

Talouden lyhyen aikavälin heilahtelut ovat heikko perusta kaukonäköiselle päätöksenteolle, pohdiskelee kirjailija Kaari Utrio. Hänen mielestään poliitikkojen pitää katsoa tulevaisuuteen nykyisten sukupolvien yli.

"Suomen nykyiset talousvaikeudet ovat suhteessa pieniä ja pian väistyviä, eikä niiden takia saisi lakata olemasta inhimillisiä", tuumii historiantutkija Markku Ruotsila.

Monien taloustieteilijöiden mukaan maahanmuuton tekeminen vaikeammaksi laman aikana vain pahentaa ja pidentää talouden laskua, huomauttaa päätoimittaja Alexis Kouros. Hän uskoo, että talous säätelee maahanmuuttoa automaattisesti.

"Ylipäätään on kyseenalaista, pitääkö maahanmuuttoa säännellä", esittää toimittaja Katja Boxberg.

Suhtautuminen maahanmuuttajiin voi ratkaista koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suunnan, varoittaa tutkimusprofessori Heikki Hiilamo.

"Jos maahanmuuttajien syrjintä hyväksytään, samaan joukkoon liitetään yhä myös Suomessa syntyneet köyhät ja syrjäytetyt. Yhteiskunta jakautuu meikäläisiin ja muukalaisiin ja muuttuu lopulta eriskunnaksi."

Olisiko Karjalan evakoilta pitänyt evätä pääsy läntiseen Suomeen sodan aiheuttaman vaikean taloustilanteen vuoksi, kysyy suomentaja Jukka Mallinen.

"Jos Yhdysvalloissa ja Ruotsissa olisi säädelty maahanmuuttoa taloudellisin perustein, suomalaisten maastamuutto näyttäisi aika erilaiselta kuin nyt", väittää mediatutkija Juha Herkman.

Kaikilla Suomeen pyrkijöillä pitäisi olla EU-kansalaisen oikeudet, mutta vain ne, ehdottaa tietokirjailija Osmo Soininvaara.

"Maahan saa tulla töihin, jos pystyy elättämään itsensä ja perheensä työllä, mutta sosiaaliturvan piiriin pääsee vasta, kun on ollut riittävän kauan ansiotyössä."

Tärkeintä olisi valvoa, että ulkomaisen työvoiman palkkaus vastaa kotimaista tasoa ja ettei ulkomainen työvoima synnytä työn polkumyyntiä, toteaa tutkija Anu Kantola.

Taloustilanne vaikuttaa väistämättä sekä työvoiman tarpeeseen että Suomen kykyyn ottaa vastaan "humanitaarisia" pakolaisia, joilla ei ole perusteita poliittisen turvapaikan saantiin, aprikoi toimittaja Iivi Anna Masso.

Yksistä maahanmuuttajista koituu lähinnä taloudellista hyötyä, toisista taas aiheutuu kustannuksia, laskee kielentutkija Janne Saarikivi.

"Normaalisti eteenpäin katsova maa pyrkii kai houkuttelemaan lähinnä ensimmäiseen ryhmään kuuluvia."

Talouden realiteetit pitää ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa, linjaa kirjailija Arno Kotro.

"Esimerkiksi työttömyyden kehitystä ja työvoiman todellista kysyntää on arvioitava rehellisesti. Se on niin maan kuin maahanmuuttajankin etu."

Jokainen meistä lukitsee kotinsa oven, sanoo kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen.

"Kaikki kodittomat kadunkulkijat ja työttömät eivät ole tervetulleita asumaan kotiimme, vaikka sosiaalinen omatuntomme olisi kuinka kehittynyt. Myös eläimet puolustavat reviiriään."


HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

_________________________

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko oikein säädellä maahanmuuttoa Suomen taloustilanteen perusteella?

Viime aikoina on keskusteltu paljon maahanmuutosta ja sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maanantaina julkaistiin Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämä tutkimus, joka paljasti suomalaisten asenteiden maahanmuuttoa kohtaan muuttuneen aiempaa kielteisemmiksi. Tutkimuksen mukaan 59 prosenttia suomalaisista ei haluaisi nyt ottaa lisää maahanmuuttajia, kun tammikuussa 2007 vastaavassa kyselyissä tätä mieltä oli ollut 36 prosenttia vastaajista. Maahanmuuton lisäämistä kannattavien määrä on supistunut kolmen vuoden takaisesta 20 prosenttiyksiköllä, 56 prosentista 36 prosenttiin.

Asenteissa on nähtävissä selvä käänne, sillä parin edellisen vuosikymmenen aikana asenteet olivat muuttuneet myönteisemmiksi. Merkittävimpänä syynä nyt näkyvään muutokseen asiantuntijat pitävät talouden taantumaa, joka muokkasi asenteita samansuuntaisesti myös edellisen laman aikana.

HS-gallupissa kysyttiin myös, tulisiko nykyisestä työlupaharkinnasta luopua ja saattaa kaikki ulkomaalaiset työnhaussa samalle viivalle suomalaisten kanssa. Nykyisen lainsäädännön mukaan Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden kansalaisten pitää yleensä hakea viranomaisilta työlupaa, mikäli he aikovat tehdä Suomessa ansiotyötä.

Työlupaharkinnasta luopumista vastusti 54 prosenttia ja kannatti 39 prosenttia vastaajissa. Edelliseen, vuosi sitten tehtyyn galluptutkimukseen verrattuna vastustajien määrä oli kasvanut ja kannattajien määrä vähentynyt viidellä prosenttiyksiköllä.

Ilman galluptutkimuksiakin on nähtävissä, että maahanmuuttokriittiset äänet ovat voimistuneet julkisessa keskustelussa. Voimissaan on tosin myös maahanmuuttoa puoltavien joukko, joka arvostelee maahanmuuttokriitikoiden näkemyksiä yksipuolisiksi, vääristeleviksi tai jopa rasistisiksi.

Maahanmuuttokeskustelussa sekoittuvat helposti työperäinen maahanmuutto, erilaisten syiden aiheuttama pakolaisuus ja perheiden yhdistämiseen tai parisuhteisiin liittyvät syyt pyrkiä Suomeen. Kaikkiin maahanmuuton lajeihin on kuitenkin kohdistettu arvostelua, jossa vieroksutaan ulkopuolisia kulttuurivaikutteita ja/tai nähdään maahanmuuttajat uhkana Suomessa entuudestaan asuvien taloudellisille eduille. Rinnakkain elää kaksi taloudellista uhkakuvaa: yhtäältä maahanmuuttajien pelätään vievän suomalaisilta työpaikkoja ja palkkatuloja, toisaalta heidän uskotaan jäävän työelämän ulkopuolelle ja käyttävän liiallisesti hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa.

Talouden nykyiseen ahdinkoon ja työllisyystilanteeseen liittyvät argumentit korostuvat myös suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien maahanmuuttoa koskevissa lausunnoissa. Muutaman vuoden takaiset puheet Suomea uhkaavasta työvoimapulasta ovat jääneet taka-alalle. Monet niistäkin, jotka puhuvat maahanmuuton lisäämisen puolesta, ovat sanoneet pitävänsä työllisyyden parantumista tai taloustilanteeseen kytkeytyvää "tasapainoista yhteiskuntakehitystä" maahanmuuttajien määrän selvän korottamisen edellytyksenä.

Vuonna 2009 Suomeen muutti ulkomailta 26 000 ihmistä. Heistä 15 000 tuli Euroopan unionin ulkopuolelta ja sai oleskeluluvan muun kuin kansainvälisen suojelun perusteella – esimerkiksi työn, opiskelun tai avioliiton nojalla. 1300 ihmistä sai myönteisen turvapaikkapäätöksen ja 843 pakolaisaseman, joukossa 727 kiintiöpakolaista.

Viikon kysymys:

Onko oikein säädellä maahanmuuttoa Suomen taloustilanteen perusteella?

KYLLÄ

Ami Hasan:

EU:n perusperiaatteisiin kuuluu työvoiman vapaa liikkuvuus jäsenmaiden välillä, sillehän emme mahda mitään. Samalla tavalla Suomen kansalaiset voivat hakeutua töihin muihin EU-maihin. Reilu peli.

Muista maista tulevat tarvitsevat Suomessa työluvan, ihan niin kuin suomalaiset mennessään näihin maihin. Työlupien määrää voi ja kannattaa säädellä maan edun ja globaalin kilpailukyvyn mukaisesti, sen kait pitäisi olla tärkein kriteeri.

Kansallisvaltiona Suomen tehtävä on ennen kaikkea ajaa meidän suomalaisten etua ja hyvinvointia, joskus siihen tarvitaan ulkolaista työvoimaa. Joskus taas ei.

Matti Kalliokoski:

Kun oikealla tavalla käyttää yleistäviä käsitteitä, niin kyllä.

Merkittävä osa maahanmuutosta johtuu avioliitoista. Tätä muutto-oikeutta ei saa perustella kansantalouden muutoksilla.

Suojelun tarpeesta johtuva maahanmuutto perustuu siihen, että olemme maailman hyväosaisia. Yksittäiset suhdannekäänteet eivät muuta tätä asetelmaa.

Työperusteinen maahanmuutto on sitten enemmän talouden tarpeista johtuvaa. Siinäkään ei kannata muuttaa linjaa yhden tai kahden vuoden näkymien perusteella. Perusratkaisussa pitää olla vuosikymmenten näkökulma.

Vaikka julkinen keskustelu usein unohtaa asian, työperusteinen maahanmuutto ohjaa Suomen taloutta tasapainoisempaan suuntaan, kunhan kokonaisuus hoidetaan viisaasti. Siksi on oikein säädellä maahanmuuttoa talouden pitkän aikavälin näkymien perusteella.

Iivi Anna Masso:

Ei niinkään oikein kuin välttämätöntä. Työvoiman tarve riippuu talouden suhdanteista, se on itsestään selvää. Taloustilanne vaikuttaa väistämättä myös maan kykyyn ottaa vastaan ja elättää sellaisia niin sanotusti humanitaarisia pakolaisia, joilla ei ole varsinaisia perusteita poliittisen turvapaikan saantiin ja jotka hyvin todennäköisesti eivät koskaan työllisty. Yleisen sekasorron tai köyhyyden takia kärsivien ihmisten auttamiseksi on tehokkaampia keinoja, jolloin samoilla resursseilla pystyttäisiin auttamaan huomattavasti useampia ihmisiä.

Todellisten (poliittisten tai muista syistä vainottujen) pakolaisten auttamisesta ei pitäisi tinkiä taloustilanteen takia – heitä on maahanmuuttajien joukossa Suomessa kuitenkin suhteellisen vähän. Suhdanteet eivät myöskään ole peruste syrjiä maassa jo asuvia ulkomaalaistaustaisia suomalaisia entistäkin enemmän.

Suomi on asennetasolla vierasvihamielinen maa joka tapauksessa, maahanmuuttajataustaisella ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla työnhakutilanteissa syntyperäisten suomalaisten kanssa, kielitaidosta ja koulutustasosta riippumatta. En suosittelisi kenellekään tänne tuloa, jos muita vaihtoehtoja on.

Yleistävät ja merkityksettömät käsitteet "maahanmuuttokriittinen" ja "maahanmuuttomyönteinen" eivät helpota keskustelua vaikkapa syrjinnästä tai sosiaalivaltion mahdollisuuksien rajoista. Nykymaailmassa rajojen ylitystä ei voi käsitellä niin mustavalkoisin termein.

Janne Saarikivi:

Selvä on, että maahanmuuttoa tulee jotenkin säädellä. Eräs säätelyn perusteista voi ilman muuta olla vastaanottavan maan taloustilanne.

Yksistä maahanmuuttajista koituu lähinnä taloudellista hyötyä, toisista taas aiheutuu kustannuksia. Normaalisti eteenpäin katsova maa pyrkii kai houkuttelemaan lähinnä ensimmäiseen ryhmään kuuluvia.

Toisaalta kansainvälinen talouslama panee ihmisiä liikkeelle ja näistä migraatioista syntyy seuraavan globaalin jaon ja kasvun siemeniä.

Jos maahanmuuton vastustajien sekavia ja aggressiivisia argumentteja purkaa, keskeiseksi jää ajatus, että valtio voi osoittaa suvereniteettiaan noudattamalla omanlaistaan politiikkaa tässäkin suhteessa. Tämä on totta. En ole kuitenkaan heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että etnisesti homogeeninen Suomi on briljantti asuinpaikka, enkä siitäkään että Euroopan ja Amerikan monietniset suurkaupungit ovat anarkian ja murheen laaksoja.

Martti Koskenniemi:

Siis periaatteessa ja yhtenä käytettävistä kriteereistä.

Mutta tämä koskee vain normaalia maahanmuuttoa eikä voi toimia kuin suuntaa antavasti. Humanitaariset pakolais- tai hätätapaukset on käsiteltävä erikseen.

Mutta on myös opittava siihen, ettei Suomi voi tulevaisuudessa vapaasti ja vain suomalaisten etua ajatellen säädellä maahanmuuttoa.

Juha Kuisma:

Kysymys on kuitenkin sen verran ovelasti asetettu, että perusteluni on toinen kuin kysymyksessä luultavasti tarkoitetaan.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa kahdesta syystä. Ensinnäkin: Ikärakenteen ja heikkenevän huoltosuhteen takia maassa tarvitaan joka vuosi lisää väkeä.

Ja toinen syy on, että kun on työtä, kotoutuminen kulttuuriin onnistuu.

Maahanmuuttajakriittisyys ei johdu pelkästään taantumasta. Se on laajemmalti osa monimutkaistuvan kulttuurin aiheuttamaa ahdistusta. Ilmiö on klassista projisiota, jossa on kaipuuta selkeään ja yksinkertaiseen maailmaan.

Media saisi myös katsoa itseensä. Miten se käsittelee maahanmuuttoon liittyviä ongelmia rehellisesti?

On olemassa joku kulttuurinen ja sosiaalinen optimi sille, kuinka monta maahanmuuttajaa joku maa pystyy inlemmaamaan väestöönsä. Se on tosin vielä kaukana. Mutta sellainen on.

Kaarina Kaikkonen:

Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen meistä lukitsee kotinsa oven. Kaikki kodittomat kadunkulkijat ja työttömät eivät ole tervetulleita asumaan kotiimme, vaikka sosiaalinen omatuntomme olisi kuinka kehittynyt. Myös eläimet puolustavat reviiriään.

Kotimaa on laajentunut koti, ja myös sen ovia tulee tarpeen mukaan vartioida. On parasta tukea köyhiä maita järjestämään ihmisille työtä kotimaassaan, jotta ihmiset voisivat asua omien sukulaistensa ja kulttuurinsa piirissä. Myös Pohjois-Suomea tulee tukea, jotta ihmiset voisivat tehdä työtä kotiseudullaan eikä työttömien tarvitsisi muuttaa etelään.

Olisi kiinnostavaa tietää miten toiset maat toimivat maahan- ja maassamuuttajien suhteen. Esimerkiksi Suomen tyyppinen Norja tukee pohjoisempana asumista hyvin monella sektorilla kulttuuri- ja elinkeinoelämä mukaan lukien.

Kanada taas hyväksyy vain rikkaat ja ammattitaitoiset maahanmuuttajat jotka osaavat maan kieltä. Siellä jokaisen on tullessaan talletettava pankkiin huomattava summa.

Matti Wiberg:

Suvereeni valtio päättää maahanmuutosta omilla ehdoillaan. Suhteellisuudentaju pitäisi kuitenkin säilyttää. Suomessa asuvista ihmisistä vain noin 2,5 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Miksi Suomen poliittinen johto ei selvin sanoin tuomitse maassa rehottavaa muukalaisvihamielisyyttä ja ulkomaalaiskammoa sekä avointa rasismia?

Nämä tympeät asenteet eivät ilmene vain internetin aluskasvillisuudessa. Niistä ei sivistysvaltiossa pidä vaieta eikä niitä pidä sietää.

Kuvitellaanko meillä suurissa puolueissa todella, että vaalit voitetaan muukalaisvihaa lietsomalla? Tätä strategiaa oikeisto on yrittänyt niin Ranskassa kuin Tanskassa. Strategia ei ole toiminut maltillisen oikeiston voitoksi, vaan äärioikeiston eduksi.

Ben Zyskowicz:

Täysin virheellinen kysymys: tarkoitetaanko työperäistä maahanmuuttoa vai esimerkiksi pakolaisia. Työperäisen maahanmuuton kohdalla on oikein.

Nanna Susi:

Pitääkö suomalaisten olla paavillisempia kuin paavi? Suomalaiset ovat EU:n hikipinko-oppilaita. Lakeja voi muuttaa ja maalaisjärkeä voi käyttää.

Arno Kotro:

Kun kaikessa muussakin päätöksenteossa pitää ottaa taloudelliset realiteetit huomioon, miksei tässäkin? Esimerkiksi työttömyyden kehitystä ja työvoiman todellista kysyntää on arvioitava rehellisesti, se on niin maan kuin maahanmuuttajankin etu.

Työperäisen maahanmuuton mielekkyys on tietenkin kytköksissä työllisyyteen, joka taas riippuu talouden tilasta. Samalla pitää muistaa, että Suomi on taantuman köyhdyttämänäkin rikas, ja moraalinen velvollisuutemme on jakaa vastuu maailman hätää kärsivistä.

Viime aikoina on ollut kiusallista huomata, miten maahanmuuttokeskustelua leimaavat paitsi perinteinen aggressiivisuus myös muu epä-älyllisyys, aina ammattimaisia mielipidetutkimuksia myöten.

Mitä ihmettä esimerkiksi tarkoittaa Suomen Gallupin äskettäin esittämä ja runsasta keskustelua herättänyt kysymys "pitääkö Suomen ottaa lisää maahanmuuttajia?" Viittaako "ottaa" siihen, että kysymyksessä tarkoitetaan vain turvapaikanhakijoita? Toisaalta jos joku tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja vaatii pakolaiskiintiön leikkaamista puoleen, hänen tulisi vastata gallup-kysymykseen kyllä: hän haluaa Suomeen lisää maahanmuuttajia, mutta vähemmän kuin ennen. Ei-vastaus on siis järjetön (näin vastaava sulkisi maan rajat) ja tämän myötä koko kysymys.

Maahanmuuton lisääminen ja se, pitääkö ottaa lisää maahanmuuttajia, ovat kaksi eri asiaa, ja nämä näyttävät iloisesti sekoittuvan. Niin kävi myös Helsingin Sanomien artikkelissa 15.3.

Jotta järkevälle ja argumentoivalle keskustelulle tulisi edellytykset, ensin pitää määritellä, mitä tarkoitetaan maahanmuutolla ja sen lisäämisellä tai vähentämisellä. Holtittomat ja mahdollisesti tarkoitushakuiset gallupit epäselvine kysymyksineen eivät vie maahanmuuttopolitiikkaa eteenpäin.

Antti Arjava:

Taloustilanne ei vaikuta siihen, miten otamme vastaan pakolaisia ja niitä, joiden on todettu olevan suojelun tarpeessa.

Kiintiöpakolaiset ovat yleensäkin tehokkain tapa kantaa yhteisvastuutamme, koska sitä ei rasita sama järjestelmän väärinkäyttö kuin turvapaikanhakua. Perusteettomat hakemukset tuottavat todellisille avuntarvitsijoille erityisen paljon haittaa Suomessa, missä rehellisyyttä pidetään keskeisenä arvona. Koska 90 prosenttia maahanmuuttajista saapuu muun kuin suojelun tarpeen perusteella, esimerkiksi työvoimapulan takia, on luonnollista, että taloustilanne vaikuttaa asiaan, eikä sen pitäisi olla mikään ideologinen kysymys. On vaikea vaatia suomalaisia yrityksiä palkkaamaan lisää virolaisia tai venäläisiä työmiehiä, jos työtä ei ole.

Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaama tutkimus oli sikälikin vaikeatulkintainen, että vastaaja saattoi olettaa maahanmuuton lisäämisen tarkoittavan suurempia vuosittaisia määriä kuin nyt (ei sitä, otetaanko ensi vuonna vielä yksi pakolainen). En usko, että tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa suomalaisten kantojen "jyrkentyneen".

Nyt kannattaisi vähemmän kohdistaa energiaa siihen, mitä mieltä me suomalaiset olemme toisistamme ("rasisteista" ja "kukkahattutädeistä"), ja enemmän siihen miten voisimme edistää maahanmuuttajien hyvää sopeutumista yhteiskuntaan, mistä melkein kaikki ovat yhtä mieltä.

Kiba Lumberg:

Sen mukaisesti voisi tasapainotella, mitkä kantimet ja taloudelliset edellytykset maassa vallitsevat. Närää ja vastakkainasettelua tulee siitä, jos omassa maassa on kurjuutta ja työttömyyttä. Tehtaiden omistajat ja sijoittajat ovat tällä hetkellä jättäneet koko Suomenmaamme ajelehtimaan.

Kysymys on, mistä rahat. Mistä sitä rahaa tulisi, jos koko Eurooppa taistelee hiljaiselossa taantumuksen ja laman puristuksessa.

Nopeita ratkaisuja ei ole tiedossa. Ihana olisi sellainen tilanne, että voisi auttaa sitä osaa ihmisistä, joilla on kurjat olot. Tai niitä, jotka tulevat tänne paremman elintason puutteessa. Heitä voisi auttaa ja tukea omissa maissaan, auttaa koulutuksessa ja maansa kohentamisessa

Ja sitten kun Suomessakin menisi paremmin, tietysti voisi ottaa myös ihmisiä tänne niistä maista. Myöhemmin olosuhteet sallisivat ehkä isompia määriä pakolaisia.

Yhteentörmäykset tapakulttuurien ja uskontojen välillä aiheuttavat aika räjähdysherkkiä tilanteita. Herää kysymys, miksi he haluavat tulla tänne tai olla täällä, jos heillä ei ole aikomustakaan sopeutua Suomeen tai edes käsittää ihmisoikeuksia, mutta ovat silti vaatimassa tapakulttuurinsa kunnioittamista. Heidän mielestään meidän pitäisi sulkea silmämme myös siltä, miten he kohtelevat tyttölapsiaan, naisiaan ja vaimojaan.

Olisi tietysti ihanaa, että kaikki eläisivät sovussa keskenään. Mutta kyllä meillä tulee olemaan ongelmia niiden kanssa, jotka ovat olleet entisissä kotimaissaan ääri-islamin vaikutuksen piirissä. Ja sitten ovat ne suomalaiset naiset ja miehet, jotka alkavat käännynnäisiksi. Miten on heidän lastensa laita, kun heidät pakotetaan olemaan vanhoillisissa tapakulttuureissa erilaisin painostuskeinoin.

EI

Max Arhippainen:

Suomessa käyty keskustelu osoittaa, että maassa vallitsee samalla suuri itsekkyys ja huono historianmuisti. Suomalaisetkin ovat liikkuneet työn ja turvallisuuden perässä.

Lisäksi taloustilanne ohjaa muuttoliikkeitä kaikista säännöksistä riippumatta. Eihän kukaan muuta työn perään maahan, jos heille ei löydy työtä?

Jaakko Hämeen-Anttila:

Maahanmuuttokysymyksissä ratkaisut tulee tehdä eettisin ja yhteiskunnallisin perustein: mikä vaikutus maahanmuutolla on suomalaiseen yhteiskuntaan ja mikä on globaalin vastuunkantamisen velvoite. Samoin on syytä harkita myös sitä, mikä vaikutus maahanmuutolla on lähtömaiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Talouselämän suhdanneheilahtelut tai halu saada (halpaa) työvoimaa ovat toisarvoinen tekijä näiden rinnalla.

Juha Herkman:

Jos Yhdysvalloissa ja Ruotsissa olisi säädelty maahanmuuttoa taloudellisin perustein, suomalaisten maastamuutto näyttäisi aika erilaiselta kuin nyt.

Hannu Väisänen:

Taantuma ei ensinnäkään ole maahanmuuttajien vika vaan yleismaailmallinen lätäkkö!

Suomen on kerta kaikkiaan otettava osavastuunsa kansainvälisestä tilanteesta, jotta maahanmuuttoaalto jakautuisi tasaisemmin esimerkiksi EU:n sisällä. Nythän Ranska, Englanti ja Saksa ottavat asiasta suurimman vastuun, ja sen mukana vaikeudet.

Rasismi istuu sinne minne se istutetaan. Pienin peräkylä, jossa muukalaisista ei ole kuultukaan muuttuu rasistiseksi, kun joku osaa vetää oikeasta narusta.

Markku Ruotsila:

Ei kovinkaan kauan sitten suuret joukot suomalaisia olivat itse maahanmuuttajia – viimeksi Ruotsissa, ennen sitä Yhdysvalloissa.

Kumpaankin maahan paettiin kotimaan huonoa taloustilannetta – ja Yhdysvaltoihin myös täällä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vallinnutta poliittista sortoa. Kannattaisi muistaa oma menneisyys ja olla ymmärtäväisiä niitä kohtaan, joilla on nyt paljon vaikeammat oltavat omissa kotimaissaan kuin konsanaan oli näillä suomalaisilla.

Yhdysvalloissa suomalaiset maahanmuuttajat otettiin muinoin avosylin vastaan; eikö hyvinvoivalla nyky-Suomella ole nyt jonkinlainen eettinen velvollisuus tehdä vastapalveluksia niille, jotka menneiden suomalaissukupolvien tavoin etsivät ihmisarvoista elämää omien kärsivien maidensa ulkopuolelta?

Suomen nykyiset talousvaikeudet ovat suhteessa pieniä ja pian väistyviä, eikä niiden takia saisi lakata olemasta inhimillisiä.

Johannes Koroma:

Maahanmuuttoa käsitellään yhä mustavalkoisesti. Sen arvioinnin ja arvostelun pitäisi olla luonnollista sanavapauden käyttöä.

Epäkohdat ovat rajallisia, mutta todellisia. Eivät ne vaikenemalla poistu. Suomalaiset poliitikot ovat hymistelleet maahanmuuttoa vuosien ajan, luullen voivansa kasvattaa kansaa.

Kritiikin kasvu on ollut hyvin ennakoitavissa: ei niinkään työpaikkojen menettämisen pelossa, kuin ylimitoitetuksi koettujen sosiaalietuuksien vuoksi. Ne suomalaiset ovat kokeneet epäoikeudenmukaisina.

Vieläkään ei tunnusteta täysin, että merkittävä osa maahanmuutosta on etuusperäistä, Suomen runsasrahaisuus tunnetaan maailmalla, ja juuri se kasvattaa arvostelua samoin kuin periksianto "maassa maan tavalla" -ajattelusta.

Heikki Hiilamo:

Maahanmuuton sääntely taloustilanteen mukaan on tuomittu epäonnistumaan. Tulevia työvoiman tarpeita ei pystytä ennustamaan vaadittavalla tarkkuudella. Suhtautuminen maahanmuuttajiin voi ratkaista koko hyvinvointiyhteiskunnan suunnan. Jos maahanmuuttajien syrjintä hyväksytään, samaan joukkoon liitetään yhä myös Suomessa syntyneet köyhät ja syrjäytetyt. Yhteiskunta jakautuu meikäläisiin ja muukalaisiin ja muuttuu lopulta eriskunnaksi.

Sanna Kekäläinen:

Jos maahanmuuttaja on turvapaikanhakija – siitähän valtiolle on kuluja.

Velvoitteet perustuvat Geneven sopimukseen, jota tulee noudattaa muulloinkin kuin nousukausina.

Talouden ja maahanmuuton asenneilmapiirissä tunnistaa kaavan, jossa maahanmuuttaja on aina väärässä. Jos hän tulee toimeen omalla työllään, hän muka vie työpaikan kantaväestöön kuuluvalta. Jos hän ei tule toimeen omillaan, hän vie kantaväestöltä rahaa sosiaaliturvallaan.

Claes Andersson:

Kovemmat ja vihamielisemmät asenteet uussuomalaisia kohtaan eivät johdu niinkään nykyisestä talouslamasta, vaan koko ajan syvemmäksi menevästä yhteiskunnan kahtiajaosta. Kun 10–15 prosenttia kansalaisista elää köyhyydessä, ja köyhyys on jatkuvasti syventynyt – vaikka meillä on ollut parinkymmenen vuoden jatkuva talouskasvu – on eriarvoistumiskehitys tärkein syy uussuomalaisten ja muidenkin vähemmistöjen kohtaamiin vihamielisiin asenteisiin.

Kahtiajakautunut yhteiskunta on paha ja turvaton myös hyvin pärjäävälle väestölle.

Atso Almila:

Rikkaana maana velvollisuutemme maailman vähäosaisia ja lyötyjä kohtaan tulevat kasvamaan joka tapauksessa; jos toisin väittää, on omantunnon ongelmia, ehkä jopa ahneutta vaivanansa.

Todelliset maahanmuutto-ongelmat Suomessa alkavat vasta, kun ilmastonmuutos ajaa ratkaisevasti isommat joukot apua ja elintilaa meiltä hakemaan. Siinä eivät nettirasistien määkynät enää rajoja pitele.

Jukka Mallinen:

Kyse on perustavista arvoista ja vapauksista, joihin talouden pikku notkahdus ei saa vaikuttaa - eikä isokaan. . .

Olisiko evakot voitu olla päästämättä luovutetusta Karjalasta 1940 ja 1944 läntiseen Suomeen taloustilanteen perusteella, joka oli sodan seurauksena hyvin vaikea? Voitaisiinko perustuslain toimintaa ja sen tarjoamia vapauksia ja oikeuksia rajoittaa taloustilanteen perusteella?

Kokemus osoittaa, että tällaiset päätökset eivät riipu taloustilanteesta tai vauraudesta, vaan moraalista – joka näkyy olevan meillä yhä heikompi. Kiinnostavaa kyllä, tutkimusten mukaan juuri sosiaalidemokraattinen puolue ja perussuomalaiset, jotka melskaavat vähä-osaisten asialla, ovat itsekkäimpiä maahanmuuttajien suhteen. Työväenliikkeen perinteinen solidaarisuus on muuttunut pikkusieluiseksi "saavutetusta edusta ei luovuta"-itsekkyydeksi.

Työperäistä maahanmuuttoa on itse asiassa pakko lisätä taloustilanteen perusteella – toimivathan monet matalapalkka-alat jo nyt maahanmuuttajien varassa. Maamme laadullinen kehitys ja nykyaikaistuminen, henkinen ja sosiaalinen kilpailukyky vaativat maahanmuuton lisäämistä – monikulttuurisuudesta ja uusista kulttuurisista yhdistelmistä ja hybrideistä tulevat ne innovaatiot, joita ilman emme pysy globaalissa vauhdissa mukana.

Mitä tulee kiintiöpakolaisiin ja turvapaikan hakijoihin, niin vähäisiä ovat ne rahat, joita heihin kulutetaan. Näistäkin rovoista pihtaamalla säästetään Suomi moraalisesti köyhäksi, umpioituneeksi ja taantuvaksi Impivaaraksi.

Ne tahot, jotka ovat ottamassa pakolaisen suusta viimeisen leipäpalan, riistävät itse kestävän kehityksen Suomea, kansainvälisen yhteistyön aikuista osanottajaa.

Katja Boxberg:

Ylipäätään on kyseenalaista, pitääkö maahanmuuttoa säännellä. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Se on fakta, joka on syytä tunnustaa.

Pakolaiset ovat asia erikseen. Heitä otetaan Suomeen naurettavan vähän, ja se on kansainvälisen vastuun kantamista.

Mielestäni on tekopyhää esittää "maahanmuuttokritiikkiä" talousnäkymien synkentymiseen vedoten. Olen itse kirjoittanut maahanmuuttomyönteisesti jo vuosia ja palaute on aina ollut samanlaista: "painu sitten ulkomaille, kun kerran niitä niin puolustelet" ja/tai "olet ilmeisesti saanut mustaa miestä".

Suomessa elää muukalaisvihamielinen luusereiden joukko, joka toivoakseni ei ole kovin suuri, mutta äänekäs se kyllä on. Etenkin siksi suurtenkin puolueiden flirttailu maahanmuuton vastustajien kanssa on niin äärimmäisen vastenmielistä ja anteeksiantamatonta.

Johanna Korhonen:

Taloustilanteet tulevat ja menevät, ihmisten asuinpaikassa on kyse heidän elämästään.

Kaari Utrio:

Maahanmuuttokeskustelussa populistit sekoittavat lahjakkaasti puurot ja vellit, mikä lienee tarkoituskin, koskapopulismille yhteinen vihollinen on välttämätön.

Taloustilanteen muutaman vuodenheilahtelut ovat heikko perusta kaukonäköiselle poliittiselle päätöksenteolle, jonka pitää katsoa sukupolvien yli.

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Maahanmuutto on Suomen tulevaisuuden voimavara. Monet maat ja talousalueet suorastaan haalivat eri alojen ammattilaisia ja huippuosaajia. Miksei Pohjolakin?

Suomen täytyy kantaa velvollisuutensa erilaisten maahanmuuttoryhmien osalta ja samalla avata oikeasti ja aktiivisesti kansalliset ovensa kilpailulle.

Jani Leinonen:

Pahin suomalainen rasisti valitsee vieraista kulttuureista kerman päältä. Hän syö mielellään ovat pizzaa, kebabia ja blinejä mutta inhoaa italialaisia, muslimeja ja venäläisiä.

Afrikkalaisia hän kannustaa suosikkijoukkueensa parhaina maalintekijöinä mutta huutaa heille kadulla, ja kiinalaiset ovat kivoja kun tekevät halpoja puhelimia, mutta inhottavia kun suomalainen tehdas siirretään Kiinaan.

Suomen ulkomaalaisvastaiset puolueet ovat yhtä johdonmukaisia toimissaan.

Anu Kantola:

Taloudellinen suhdanne on huono peruste maahanmuuton kokonaisarvioinnille. On selvää, että Suomeen tulee ulkomaalaisia jatkuvasti esimerkiksi avioliiton kautta ja myös suomalaisia muuttaa samasta syystä ulkomaille. On myös taloudellisesti tärkeää, että täällä asuu myös muita kuin kantasuomalaisia, he auttavat osaltaan talouden ja kulttuurin kansainvälistymisessä.

Merkittävä osa maahanmuuttajista on lisäksi yrittäjiä, jotka luovat uusia työpaikkoja ja tuovat sitä kautta myös verotuloja valtiolle. Myös suomalaiset asuvat entistä enemmän ulkomailla ja ovat siellä kotimaisten yritysten palveluksessa: jos me emme halua maahanmuuttajia, olisi kai loogista että myöskään me emme lähde ulkomaille ja heidät pitäisi ilmeisesti kutsua takaisin kotiin. Varmasti silläkin olisi taloudelle ja suomalaisille yrityksille paljon kielteisiä seurauksia.

Ei ole tästä maailmasta ajatella, että kansainvälinen liikkuvuus pitäisi pysäyttää.

Tärkeintä olisi valvoa, että ulkomaisen työvoiman palkkaus vastaa kotimaista eikä ulkomainen työvoima synnytä työn polkumyyntiä.

Pakolaisten ottaminen, mitä Suomi tekee huomattavan maltillisesti, taas on humanitaarinen kysymys: maailmassa on hädänalaisia ihmisiä, joita omat hallitukset sortavat ja on epäinhimillistä lähteä siitä, että he eivät voi paeta mihinkään. Heidän määränsä on niin pieni, että he eivät heilauta Suomen valtion taloutta suuntaan eikä toiseen.

Osmo Soininvaara:

Humanitaarinen maahanmuutto ei ole talouskysymys.

Ongelmana on, että kun työperäinen maahanmuutto EU:n ulkopuolelta on vahvasti rajoitettua, muuttopaine purkautuu humanitaarisen väylän väärinkäyttönä.

Olisi paljon parempi, jos kaikilla maahan pyrkijöillä olisi EU-kansalaisen oikeudet mutta vain ne. Maahan saa tulla töihin, jos pystyy elättämään itsensä ja perheensä työllä, mutta sosiaaliturvan piiriin pääsee vasta, kun on ollut riittävän kauan ansiotyössä. Tällöin muutto köyhemmistä maista olisi terveemmällä pohjalla kuin nyt.

On hassua, että työhaluinen ei saa tulla tänne töihin, mutta hän pääsee tänne kyllä tulonsiirtojen varaan.

Annamari Vänskä:

Olen itsekin maahanmuuttaja ja pakolaisen lapsenlapsi.

"Maahanmuutto" ei ole mikään käsitteellinen monoliitti, syitä maasta- tai maahanmuuttoon on lukemattomia.

Kun puhutaan maahanmuutosta ja maahanmuuttajista yksikössä, unohtuu helposti, että syitä maahanmuuttoon on yhtä paljon kuin muuttajiakin. Yksikkömuotoisuus on omiaan tuottamaan mielikuvaa milloin minkäkin "suomalaiseksi" määritellyn asian uhanalaistumisesta maahanmuuton vääjäämättömänä seurauksena.

Käsitteestä "maahanmuuttokriittinen" puolestaan on tullut silkka eufemismi rasismille. Sitä käytetään kuten "kantasuomalaisen" käsitettä: rasistista kieltä ja ajattelua siistimään.

Viime viikolla poliitikot (ja suurin osa tämänkin raadin jäsenistä) ilkamoivat Himasen Kukoistuksen käsikirjoituksen äärellä. On jokseenkin paradoksaalista, että samaan aikaan kun hihkutaan markkinavetoiseen tietokoneslangiin naamioitujen latteuksien äärellä onnellisen Suomen rakentamisesta, samat poliitikot vetäytyvät vastuusta laittaa stop rasistiselle puheelle ja sen sijaan antavat sille luvan "maahanmuuttokriittisyyden" mandaatilla. Niinkö sitä kukoistusta rakennetaan?

Jos joku olisi keksinyt, että maahanmuutostakin pitää puhua himasmaisesti "Maahanmuutto 2.0":na, niin olisikohan ääni kellossa toinen?

Jarmo Papinniemi:

Moni tuntuu ajattelevan, että voimme ryhtyä humaaneiksi ja eettisiksi vasta sitten, kun "siihen on varaa". Ajatus on ahdasmielinen, väärämielinen, vastenmielinen.

A.W. Yrjänä:

Kansallisvaltio taloudellisena yksikkönä on vanhentunut romanttinen käsite, johon politiikan toimijat ja omatekoiset nationalistit tarttuvat omista syistään kuin hukkuvat ajopuuhun.

Ihmiset ovat liikkuneet tällä planeetalla vastustamattomasti jo kohta satatuhatta vuotta sinne, missä on rauhaa, ruokaa ja lämpöä.

Maahanmuuton tai maastapaon käsite perustuvat harhaan, että kansakunnat ovat yhtenäisiä monoliitteja, jotka ovat jatkuvassa talous- ja arvosodassa tuolla jossain vaanivaa pahaa maailmaa vastaan.

Seppo Lampela:

Kyse on meikkauksesta ja suurten massojen lepyttelystä.

Maahanmuuttajien käyttämät rahat ovat kärpäsen paska tässä puuseessä.

Minun mielestäni on mielenkiintoista, että taas kerran osoitellaan tahoa, jolla on kaikista vähiten tekemistä itse ongelmien kanssa.

Katja Tukiainen:

Pitäisikö suomalaisten muuttoa ulkomaille rajoittaa Suomen taloustilanteen perusteella?

Kalle Haatanen:

On houkuttavaa ja helppoa ajatella, että maahanmuuttoa olisi kiristettävä taloustilanteen mukaan.

On kuitenkin huomattava, että kriisi tai poikkeusolosuhteet on talouden normaalitila. Ankeassakin taloustilanteessa työnantajien intresseissä on luoda matalapalkka-ammattiryhmiä, noususuhdanteen aikana houkutella koulutettua työvoimaa.

Kapitalismi on aina kriisissä – vaikka en tarkoita sen olevan romahtamassa – ja siksi arvovalinnat eivät saa ohjautua sen mukaan.

Solidaarisuuden on synnyttävä muin keinoin kuin talouden uhkien ja mahdollisuuksien varassa. Ei ole realistista ajatella, että kyseinen solidaarisuus tarkoittaisi vain "alkuperäisiä'" kansalaisia.

Kari Uusikylä:

Ei Suomi vielä niin köyhä ole, mutta toki maahanmuuttoa on pakko aina säädellä jollain perusteella.

Maahanmuutolle pitäisi olla hyvin selvät ja oikeudenmukaiset kriteerit. Hädässä olevia pitää auttaa uuden elämän alkuun. Se uusi elämä ei saa kuitenkaan olla kadulla kerjäämistä tai ostoskeskuksissa seisoskelua, vaan tavallisen suomalaisen elämää oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Juha Sihvola:

Maahanmuuton säätely lyhyen aikavälin suhdanteiden perusteella on sekä väärin että typerää. Pitkällä aikavälillä maahanmuutto, jossa toki on monta ja monimutkaista ulottuvuutta, sekä rikastaa suomalaista kulttuuria että edistää aineellista hyvinvointia.

Maahanmuuton vastustuksen motiivit ovat suurelta osalta alhaisia.

Kuten kommunismissa, natsismissa ja muissa totalitaarisissa aatteissa, kysymys on laumaeläimen primitiivisestä heimohengestä, halusta löytää omalle kaunalle ja ahdistukselle helppoja kohteita, syntipukkeja ja hyviä vihollisia. Siten syntyvät rasistiset ennakkoluulot. Laman oloissa tällainen epäilemättä kärjistyy.

Oikea vastaus olisi eettinen kansalaiskasvatus kriittiseen ajatteluun, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen.

Hieman ymmärrettävämpää on pelko, että työnantajat käyttävät maahanmuuttajia palkkojen alentamiseen ja työehtojen huonontamiseen.

Vastaus tähän on työlainsäädännön kehittäminen ja valvonnan tehostaminen, ei esimerkiksi työlupaharkinnan soveltaminen.

Antti Alanen:

Monet suomalaiset ovat itsekin olleet maahanmuuttajia esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin, ja ilo on ollut molemminpuolinen.

Kansakunnan arvoa voidaan mitata sen vieraanvaraisuudella muita kohtaan, ajatteli jo Topelius. Sosiaaliturvan väärinkäyttöä voidaan estää.

Monikulttuurisissa kohtaamisissa pitää ylpeästi puolustaa suomalaisia perusarvoja päiväkodeista lähtien. Esimerkiksi tyttöjä syrjivään kohteluun ei pidä taipua. "Talo elää tavallaan".

Pauli Aalto-Setälä:

Ei, keskustelussa menevät sekaisin turvapaikanhakijat sekä Suomeen töihin ja opiskelemaan tulevat.

Pitäisikö viranomaisten estää avioliittoja tai sallia opiskeluoikeus vain suomalaisille? Minusta ei.

Vuonna 2009 Suomeen muutti ulkomailta 26 000 ihmistä. Heistä 15 000 sai oleskeluluvan esimerkiksi työn, opiskelun tai avioliiton nojalla.

Pitäisikö oleskelulupia myönnettäessä ottaa huomioon tähänastinen kokemus kunkin kansallisuuden sopeutumisesta ja työllistymisestä tähän maahan? Minusta pitäisi.

Estää rikollisten maahanmuutto ja puuttua nopeasti väärinkäytöksiin? Kyllä.

Vain 1300 ihmiselle myönnettiin viime vuonna turvapaikka. Se on niin pieni joukko, että Suomella on varaa ottaa kidutetut ja vainotut suojiinsa, on taloustilanteemme mikä tahansa.

Leena Lehtolainen:

Maahanmuuttajat – puhutaanpa sitten mistä kategoriasta heitä tahansa – eivät ole mikään marjametsä, jonne voi mennä poimimaan silloin kun huvittaa. Maahanmuuttajia ei pelkästään "oteta". Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ehkä otetaan, mutta esimerkiksi työvoimapula-aloilla saamme olla vain tyytyväisiä, jos niitä paikkaamaan saadaan muuttotyövoimaa. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita taas ei maahan päästetä ensisijaisesti työvoimareserviksi vaan humanitaarisista syistä.

Toivoisin maahanmuuttopolitiikasta paljon nykyistä moniäänisempää keskustelua, jossa koko käsitteen laajuus ja moniulotteisuus tuotaisiin esiin.

Raoul Grünstein:

Maahanmuuton perusteena tulee olla visio yhteisömme tulevaisuudesta ja sen asemasta kansainvälisessä yhteisössä. Vaihtuvien taloustilanteiden kytkeminen kansalle tarjottavien poliittisten linjausten perustaksi on opportunismia.

Unelmat ovat pelkoja vahvempi pohja tulevaisuutemme tiekartaksi.

Katariina Numminen:

Ei ole. Haloo.

Sitä paitsi taloudellinen tilanne ei ole todellisuudessa senkaltainen, etteikö meillä olisi varaa ottaa vastaan pakolaisia. Raha riittää yhteen ja toiseen, paljon turhempaankin juttuun. Kyse on valinnoista.

Pakolaisten vastaanottaminen on todellisuudessa vain pieni pieni kompensaatio globalisaation rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta, jota suomalaisetkin koko ajan aiheuttavat ja josta suomalaisetkin epäreilusti nauttivat. Esimerkiksi orjatyöllä tuotettujen tomaattien tai saastuttavan lentomatkailun muodossa. Ja sitä paitsi on oikein tarjota turvapaikka apua tarvitsevalle, niin kuuluu tehdä.

Työn, opiskelun tai rakkauden perässä tänne muuttaminen olisi syytä tehdä huomattavasti helpommaksi kuin mitä se nyt on. Pakolaisia olisi otettava enemmän.

Kersti Juva:

Suomi on maailmanmitassa hyvinvoiva valtio lamankin aikaan. On moraalisesti väärin sulkea rajat tarvitsijoilta, joita ei näillä näkymin ole mitenkään liiaksi asti.

Aika monta ihmistä saa Suomeen tulla ennen kuin tänne on muuttanut enemmän kuin täältä lähtenyt vuosien varrella esimerkiksi Amerikkaan ja Ruotsiin.

Jos joku pyrkii tänne yrmeään Kylmälään, hänellä on siihen kyllä ankarat syyt.

Minna Tawast:

Jos kysymyksessä tarkoitetaan nykyistä taloudellista tilannetta, ei ole oikein, mutta on kuviteltavissa sellainenkin taloudellinen tilanne, jossa asiaa pitäisi harkita. Vaikka pidän osaa maahanmuuttokriittisistä kommenteista selkeästi rasistisina, pidän myös avointa keskustelua maahanmuutosta ainoana oikeana tapana jatkaa suomalaisen asenteiden pöyhimistä ja tunnistamista. Tappouhkaukset tai solvaukset eivät ole avointa keskustelua, ne ovat keskustelun sensurointia. Suomalaispoliitikkojen hiljaisuus tässä asiassa on kansallinen häpeä.

Tämän vaikean kysymyksen tekee vieläkin hankalammaksi se, että maahanmuuttoa käsitellään tässäkin kyselyssä kokonaisuutena, mitä se ei ole.

Työperäisen maahanmuuton vaikeuttamisessa en näe mitään mieltä enkä ymmärrä, miten se parantaisi suomalaisten työnsaantia puhumattakaan siitä, että toivoisin suomalaisen yhteiskunnan jäävän omaksi suljetuksi nurkakseen Euroopan laidalle. Töihin lähdetään vain sellaiseen maahan, joka voi tarjota sen työn, jota etsii.

Mitä taas tulee pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, meillä on heitä runsas puolet Haminan kokoisen kaupungin asukasmäärästä.

Toistaiseksi emme voi sanoa olevamme suurenkaan invaasion kohteina.

Anja Snellman:

Viime aikoina on tässä onnettomassa ja tuon tuosta sivureiteille ajautuvassa "maahanmuuttokeskustelussa" perusteltu suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa työvoimatarpeella; muun muassa nopeasti eläköityvän väestön hoitotarpeella. Näitä asioita ei pitäisi sämplätä keskenään. Maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanottaminen ja turvapaikan myöntämisen kynnys ja perusteet ovat asioita, joissa on kysymys humanitäärisistä sopimuksista ja etiikasta. Erilaisista maahanmuuttoon, kotoutumiseen ja yleiseen sopeutumiseen liittyvistä ongelmista tulisi kyetä puhumaan erikseen.

Suomen kulloinenkin työvoiman tarve ei ole se muuttuja, jota vasten ongelmia tulisi tarkastella, varsinkin kun erilaiset työvoiman tarpeeseen liittyvät tulevaisuusennusteetkin vaihtelevat.

Risto Pelkonen:

Talo elää tavallaan, vieraat tulevat ajallaan, Maahan muuttava ryhmä ei ole yhtenäinen, sillä siihen kuuluu pakolaisia, turvapaikan hakijoita, sukulaisia, ja työhön pyrkiviä kansalaisia.

Suomi on osa suurta maailman kansaa eikä suljettu saareke, mutta hoitaa oman talonsa. Minkään ryhmän jäsenen vastaanotto ei voi riippua jatkuvasti muuttuvasta taloussuhdanteesta. Olennaista, että maahan muuttaja on hyvällä asialla.

Pekka Milonoff:

Äitini isoisä muutti 1900-luvun alussa perheineen Saksasta Suomeen Nokian kumitehtaalle, kun sen sortin osaamista tarvittiin. Isäni vanhemmat pakenivat Venäjän vallankumouksen jaloista Pietarista Helsinkiin, turvaan. Kiitos siitä.

Juuri nyt ei Suomessa ole töitä kaikille, mutta turvaa kai sentään on.

Leena-Maija Rossi:

Suomen taloustilanne ei ole riippuvainen maahanmuutosta. Maahanmuuttajia oli viime vuonna 0,5 prosenttia suhteessa maan väkilukuun, eli todella pieni määrä. Suomen taloustilanteeseen vaikuttavat globaalin talouden liikkeet sekä suomalaisten yritysten johdon ja poliittisten päättäjien toimet, ei maahanmuuton säätely.

Suomalaisuus on muotoutunut ja muotoutuu erilaisten kulttuurien kohtaamisessa ja hiertämisessäkin. Esimerkiksi historiallinen suomalainen Viipuri elää usein nostalgisissa muistelmissa nimenomaan monikulttuurisena, ei monokulttuurisena kaupunkina. Miksi monikulttuuriseen Helsinkiin tai Lieksaan ei suhtauduta yhtä innostuneesti?

Maahanmuutto on monimutkainen ja -muotoinen kysymys. Kotouttamisen käytäntöjä on varmasti syytä miettiä kriittisesti ja yrittää löytää entistä parempia ratkaisuja, jotta siirtolaisista voi tulla entistä sujuvammin uusia suomalaisia.

On melko ankeaa, että rasisminvastaisella viikolla on julkisuudessa noussut esiin nimen oman ennakkoluuloja –ei niinkään se seikka, että suomalaisia on monenlaisia ja että suomalaiseksi voi tulla, vaikka ei olisi täällä syntynyt tai etnisesti valkoisten suomalaisten jälkeläinen.

Pitäisi myös pitää esillä sitä, että rasististen mielipiteiden ilmaiseminen ei ole laillista eikä kuulu sananvapauden piiriin. Vastustan edelleen sitä, että sananvapauden nimissä pitäisi muka saada loukata ja herjata. Mikään maabrändäys ei auta, jos kansakunnasta tuottaa itsestään samalla kuvaa sulkeutuneena ja nettivihan voimin toimivana.

Antti Nylén:

Kaikkea kanssa. Onko upporikkaassa maassa "oikein" säätää kansainvälisen solidaarisuuden taso bruttokansantuotteen ja pörssikurssien perusteella?

Kuten tiedetään, koko tämä "keskustelu" on syntynyt reaktiona netissä rehottavaan uuteen "maahanmuuttokritiikkiin", joka on vain vanhanaikaista rasismia, puhtaaksi viljeltynä tosin.

Tämän huomaa sen pseudointellektuaalisesta sävystä. Uusi siisti rasismi ei ole solvaavaa eikä hyökkäävää. Maahanmuuttokriitikolla, kuten muillakin kriitikoilla, on istuva pikkutakki ja siisti yleisolemus. Hän "osaa kirjoittaa". Hän vain kirjoittaa nettiin eikä niinkään sanomalehtien kulttuurisivuille. Eikä hän kritisoi kulttuurin teoksia ja tuotteita vaan itse kulttuureita.

Uusi siisti rasisti ei nimittäin kiinnitä huomiota toisten ulkonäköön, vaan pelkästään heidän "kulttuuriinsa". "Mamu" on kuka tahansa, jolla on jokin muu "kulttuuri" kuin rasistilla itsellään.

Jos tätä vauhkoa keskustelua halutaan jatkaa, sitä ei pidä tehdä pikkutakkirasistien ehdoilla. Tämä ei tarkoita, että heidät pitäisi vaientaa tai unohtaa. Heille pitää päinvastoin antaa runsaasti arvokasta palstatilaa ja lähetysaikaa. Messieurs critiques tulee naarata netistä päivänvaloon, kutsua televisiostudioihin ja radio-ohjelmiin, heiltä pitää vaatia yliöitä ja kolumneja arvokkaille paikoille. Nythän noilla paikoilla kuuluu lähinnä vain vastapuolen ääni, ja silti se on merkillisesti rasistisen nettimölinän alistama ja varjostama.

Ennen kaikkea pikkutakkirasisteilta pitää vaatia selvitystä siitä, mitä "kulttuuri" heidän mielestään on. Heidän lempiaiheitaanhan on "monikulttuurisuuden" idean pilkkaaminen. Kuulemma "kulttuureita" ei voi panna samaan paikkaan paljon; ne eivät voi olla sekaisin niin kuin salaatin ainekset kulhossa. Eivät takuulla, mutta eivät ne myöskään irrallisina ja omissa kulhoissaan hiukkaakaan muistuta salaattiaineksia.

"Monikulttuurisuus ei toimi." Tämä on uuden rasismin opillinen tiivistys.

Tulee toimintahäiriöitä, "ongelmia", ja ongelmathan vaativat ratkaisua. Mutta nämä ongelmat pitäisi pikkutakkirasistien näkemyksen mukaan ratkaista jo ennen kuin niitä tulee. Valtionrajanylityskriitikko esiintyy kernaasti "järki käteen" -miehenä ja kaukaa viisaana pohdiskelijana, joka ei turhia hötkyile ja "puhuu asioista niiden oikeilla nimillä".

Nähdäkseni siis kulttuurin käsite on koko tämän möykän ytimessä.

Rasisti ajattelee, että kulttuuri on jokin köntti, ulkokasvain, selkäreppu tai laahus, joka roikkuu ihmisessä eikä irtoa tai muutu, kun ihmisen ympäristö vaihtuu. Muut sen sijaan eivät ole vielä kyenneet kertomaan rasisteille riittävän selvästi, että tämä käsitys – johon uusi rasismi yksinomaan perustuu – on hillittömän lapsellinen ja irvokkaan epätosi.

Yrjö Sotamaa:

Asenneilmaston koveneminen on maailmanlaajuinen "tauti". Avoimena yhteiskunta itseään markkinoiva Suomi menettää sisäistä ja ulkoista uskottavuuttaan.

Hyvinvointivaltion arvot näyttävät siirtyvän yhteisestä vastuusta ja hyvinvoinnista "minun hyvinvointini" suojelemiseen.

Nyt olisi hyvä paikka rohkealle poliittisille arvokeskustellulle. Sitä ei voi ulkoistaa filosofeille.

Ville Ranta:

Tämä on niin nolostuttavaa! Kakkosauto pitäisi perheelle saada ja lapsille telkkari lastenhuoneeseen, niin ei meillä ole varaa päästää tähän maahan ihmisiä, jotka elävät sodan, vainon tai nälän keskellä ja tarvitsevat paremman paikan elää.

Jos Euroopassa on mitään hyvää jäljellä niin sanotusti kristillisestä arvomaailmasta, niin se on humanitaarinen maahanmuutto. Kuka tässäkin maassa edes huomaisi makkarasiivun paksuuden lisääntymisen voileivällään, jos maahanpääsyä rajoitettaisiin taloudellisin perustein?

Suomalaisia on päästetty Ruotsiin ja Amerikkaan. Ja mitä kaikkea meille rahdataan pilkkahinnalla köyhistä maista? Ja niin edelleen.

Laura Kolbe:

Ei ole eikä voida säädellä. Suomalaista maahanmuuttokeskustelua leimaa epämiellyttävä kaksinaismoralismi. Täältä on lähtenyt kymmeniätuhansia maasta muuttajia hakemaan parempaa elämää muualta. Nälkää, hätää ja puutetta ja poliittista painetta on paettu Venäjälle, Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin.

Useimmat ulkosuomalaiset ovat kotoutuneet ongelmitta, tehneet työtä, perustaneet perheitä, asettuneet uuteen maahan – ainakin ajan kassa. Tiukassa taloustilanteessa vuosina 1944–1945 Suomi pystyi asettamaan aloilleen 400 000 karjalaista luottamalla talkoohenkeen, jolla jälleenrakennus väkevästi vietiin läpi.

Muutto maasta toiseen on asia, jota ei voida kahlita, säädellä tai padota niin kauan kun elämme länsimaisessa oikeusvaltiossa. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kohdella tänne saapuvia sivistyneesti ja ihmisarvon mukaisesti.

Maahanmuuttokeskustelussa tuntuu olevan mutakuonolisä; en ole huomannut, että ongelmalliseksi olisi koettu ruotsalaisten, saksalaisten tai esimerkiksi amerikkalaisten tänne tulo.

Meiltä puuttuu kolonialismin kokemus ja näkemys siitä, että ihmisiä ei erota toisistaan ihonväri tai etnisyys, vaan aivan muut seikat: sosiaalinen tausta, kokemus ja kulttuurinen pääoma. Tästä ymmärtämättömyydestä syntyvät useimmat hankaukset. Maahanmuuttajia kohdellaan kuin kauraa, näkemättä ihmisen taakse.

Petri Merenlahti:

Muun muassa juuri sen takia, että eri maahanmuuton lajit eivät menisi sekaisin, keskustelua ei varmaankaan pitäisi käydä niin yksinkertaistettujen kysymysten ympärillä kun tämä nyt raadille esitetty.

Muuten olen sitä mieltä, että on tärkeää, että erityisesti verkossa käytävän maahanmuuttokeskustelun aggressiiviseen luonteeseen on kiinnitetty huomiota. Aktiivinen ennakkoluulojen kylväminen ja vastustajien uhkaileminen hiljaisiksi on historiasta tuttu yhdistelmä, joka ennakoi pahaa. Sille ei saa antaa hiljaista hyväksyntää saati rohkaista sitä viemällä politiikkaa populistisempaan suuntaan.

Suojelun tarpeessa olevien ihmisten halventaminen ja uhkailu on erityisen raukkamaista ja suuri häpeä.

Alexis Kouros:

Monet taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että maahanmuuton kiristäminen laman aikana vain pahentaa ja pidentää talouden laskua. Talouden heilahtelut ovat ohimeneviä, mutta Suomen väestörakenne ei muutu sen mukaisesti. Työttömyys ja ammattikohtainen työvoimapula eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia.

Työttömiä voi olla paljonkin, mutta silti esimerkiksi samanaikaisesti voidaan sairaanhoitajia tuoda Suomeen Filippiineiltä asti. Talous itse sääntelee maahanmuuttoa automaattisesti; monet siirtyvät eteenpäin toiseen maahan tai palaavat takaisin kotimaahansa kuten käy ilmi esimerkiksi puolalaisten liikkeestä Britanniaan ja laman myötä takaisin Puolaan käy ilmi.

Silja Rantanen:

Olen viime viikkoina joutunut useita kertoja käyttämään taksia.

Taksinkuljettajat pääsevät kahdella lauseella lumiongelmista maahanmuuttajiin.

Lumitöitä ei kuulemma ole varaa hoitaa, kun rahat menevät maahanmuuttajien asuntoloiden vuokriin. Samalla logiikalla olisi syytettävä ilmastoamme siitä, että maahanmuuttajien asuttaminen tuottaa päänvaivaa.

Taloustilanteen ja maahanmuuton kytkeminen toisiinsa on huonoa ajattelua. Huono ajattelu ei voi johtaa oikeisiin tekoihin. Joskus toisiinsa kuulumattomien asioiden yhdistely on luovaa, mutta ei maahanmuuton ja talouden kohdalla. Jos samat kaksi yhteen kuulumatonta asiaa kerta toisensa jälkeen liitetään yhteen, se estää lähestymästä rinnastuksen osapuolia itsenäisesti.

Juha Vakkuri:

Vastaus on "ei", kun on kyseessä näin pienet tulijamäärät. Jos määrä moninkertaistuisi, tilanne olisi toinen, mutta perusperiaatteiden täytyy kestää taloudelliset heilahdukset, eli niitä ei voi rukata vuosittain.

Teivo Teivainen:

Vapaan liikkuvuuden tulisi olla kaikkien ihmisten perusoikeus. Toki melkein kaikkea joku väistämättä säätelee jollain tavalla, mikään ei säädy täysin itsekseen.

Maailmantalouden muutokset säätelevät monin tavoin ihmisten liikkumista. Suomen valtion ei ole syytä ainakaan rajoittaa maahanmuuttoa hetkittäisten taloustilanteiden mukaan.

Suomen tuotantorakenne muuttuu niin, että tarvitsemme lisää ihmisiä maailmalta. Säätäkäämme itsemme toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleiksi.

Yrjö Juhani Renvall:

Ihmiskauppa ja mustapörssi tästä spekulaatiosta tulee mieleen – kannattaako sijoittaa, ostaa tai myydä, onko nyt oikea hetki – onko ihminen juuri nyt hintansa arvoinen. Onko hinta kohdallaan suomalaista demokratiaa ajatellen? Huh.

Poliittinen peli on nyt niin sekaisin, että pelinjohtajan pitäisi ottaa aikalisä ja avata kunnon keskustelu. Jos tilanne tuli yllätyksenä, sitä parempi on toimia heti.

Vaaleihin mennessä sinänsä monimutkainen asiakokonaisuus pitää selvittää äänestäjillekin meneillään olevaa populismia perusteellisemmin.

EN OTA KANTAA

Juha Seppälä:

Kiusallista on, että maahanmuuttajien määrän selvän kasvattamisen edellytykseksi esitetty "tasapainoinen yhteiskuntakehitys" tarkoittaa tilaa, jossa maahanmuuttoproblematiikka – kaikkiaan herkkä asia – ei vaaranna poliitikon potentiaalista kannatusta.

Timo Valjakka:

En ota kantaa nyt esitettyyn kysymykseen. Toinen asia on, että nopeasti ikääntyvä Suomi ei tulevaisuudessa pärjää ilman maahanmuuttajia.

Eilina Gusatinsky:

Tuskin se voi olla pääperiaate. Muutenkin saamme vielä pitkään odottaa avointa ja asianmukaista keskustelua maahanmuutosta ja siitä, miten yhteiskunnan muutoksiin pitäisi valmistautua.

Suomi on jatkuvassa muutosprosessissa, mutta vieläkin operoidaan vanhentuneilla käsitteillä. Mielestäni maahanmuuttajilta voidaan odottaa sopeutumista suomalaiseen elämään, mutta myös kantaväestön on sopeuduttavaa uuteen Suomeen.

Tommi Uschanov:

Kuten kysymyksessä aiheellisesti todetaan, asiassa vallitsee laajaa käsitteellistä sekaannusta. Kielitoimiston sanakirjan mukaan maahanmuuttaja on kaikessa tautologisuudessaan yksinkertaisesti 'henkilö joka muuttaa maahan'.

Ihmisten, jotka ovat muuttaneet muualta Suomeen, kolme ylivoimaisesti suurinta lähtömaata ovat rajanaapurit Ruotsi, Viro ja Venäjä. Olisi mielenkiintoista tietää, moniko siitä 59 prosentista kansalaisia, jotka nyt ovat ilmoittaneet haluavansa ettei Suomeen enää "oteta maahanmuuttajia", todella vakavissaan haluaa, että Suomi eroaa EU:sta, mikä olisi todellisuudessa ainoa keino kieltäytyä maahanmuuttajien "ottamisesta" lähes kaikkialta saman maanosan alueelta (ainoana merkittävämpänä poikkeuksena Venäjä).

Syy siihen, miksi "maahanmuuttokeskustelua" voidaan vakavin naamoin käydä ilman että EU:sta eroaminen on siinä etualalla, on tietenkin, että ihmisten mieleen tulee sanasta "maahanmuuttaja" ei suinkaan tilastollisesti tyypillinen maahanmuuttaja, ruotsalainen tai virolainen, vaan ensisijaisesti somali, arabi ja/tai muu Lähi-idän alueelta lähtöisin oleva ja/tai islaminuskoinen henkilö.

Tämä hyvin kummallinen maahanmuuttajan määritelmä ei rajoitu ns. "maahanmuuttokriittisiin" piireihin. Esimerkiksi tämän lehden päätoimittaja valitteli viime eduskuntavaalien jälkeen blogissaan, ettei kansanedustajaksi noussut vieläkään yhtään maahanmuuttajaa, kunnes hänelle huomautettiin, että nousi: Elisabeth Nauclér, joka on tullut Suomeen maahanmuuttajana Ruotsista. Hän ei vain sattunut kuulumaan mihinkään edellä mainituista ryhmistä.

Se taas ei ole kovin yllättävää, koska niihin kuuluu maahanmuuttajista ehkä yksi kuudesosa tai seitsemäsosa. Tämä Keravan kokoinen pieni porukka, joka edustaa maahanmuuttajista pientä vähemmistöä, on se ihmisryhmä, jota "maahanmuuttokeskustelussa" useimmiten tarkoitetaan sanalla "maahanmuuttaja" ja jonka pelätään hukuttavan alleen koko 5,3-miljoonaisen Suomen kansan ja sen kulttuurin ja vievän vieläpä taloudenkin perikatoon.

Jos Suomen kulttuuri ja talous ei heitä mukamas kestä – tai jos se ei kestä heidän määränsä viime vuosina vallinnutta kasvuvauhtia – niin silloin Suomi on niin syvällä kuoleman kielissä, ettei sitä pystytä pelastamaan, vaikka heidät karkotettaisiin heti ensi yönä maasta viimeistäkin ihmistä myöten.