Info-Finlandia: Hanni Hyvärinen: Russofobia Suomessa

Info-Finlandia: Hanni Hyvärinen: Russofobia Suomessa 6.5.2010

Kävin syksyllä Moskovassa ja tapasin samalla suomen kielen opiskelijoita valtionyliopistossa. Yksi opiskelijoista kysyi, miten suomalaiset suhtautuvat venäläisiin. Ei mikään ihmeellinen kysymys sinänsä. Olen kuitenkin viime aikoina törmännyt siihen usein Venäjällä. Kuulema suomalaiset ovat viime aikoina ryhtyneet vihaamaan venäläisiä.

En voi väittää, että suomalaisten suhtautuminen venäläisiin olisi mutkatonta. Silloin valehtelisin. Historian painolasti näkyy valitettavan usein ennakkoluuloissa.

Vanhat ennakkoluulot eivät kuitenkaan ole nousseet esille erityisesti viime aikoina. Miksi olisivatkaan? Venäjän-kauppa sekä venäläiset matkailijat ovat tuoneet Suomeen paljon hyvää. Monet Suomessa pitkään asuvat venäläiset sanovatkin, että asenteet heitä kohtaan ovat parantuneet sitten 1990-luvun.

Maahanmuutto on puhuttanut paljon Suomessa viime aikoina. Maahanmuuttokriittisyys (tai -vastaisuus) on nousussa, kuten vaikeina taloudellisina aikoina usein käy.

Mutta mistä suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa oikeastaan puhutaan? Maahanmuuttokriitikot eivät vastusta koulutetun ja työllistyvän joukon asettumista Suomeen. He vastustavat sitä, että maahan tulee kouluttamattomia, luku- ja kielitaidottomia turvapaikanhakijoita usein jopa turvalliseksi luokitelluista maista. Tai ihmisiä, jotka haluavat muuten vain elellä pelkällä sosiaaliturvalla. Suomen valtio maksaa heille täyden ylöspidon.

Jos ja kun nämä ihmiset saavat jäädä Suomeen, heillä on usein huonot edellytykset päätyä minnekään muualle kuin sosiaalitoimiston luukulle suomalaisen veronmaksajan elätettäväksi. Kaikilla ei ole muuta edes halua.

(Suomessa on tosiaan täysin mahdollista elää sosiaalituilla. Puiston penkillä nukkuvat vain ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty asumaan sosiaalitoimiston heille järjestämässä asunnossa.)

Samaan aikaan mediassa näytetään, kuinka esimerkiksi koulut ja vanhusten hoito kärsivät talouskriisistä. Ja silloin rivikansalaisen ensimmäinen ajatus on, että hoidetaan nyt edes ensin omat ja sitten vasta mietitään, onko varaa hyysätä muita.

Asiasta pitää tietysti keskustella. Mutta kriitikoilta unohtuu jatkuvasti se, että suurin osa maahanmuuttajistamme on itse asiassa koulutettua, työtä tekevää ja työhaluista väkeä. “Turvapaikkaturistit” ja ja siivelläeläjät ovat vähemmistö.

Mutta tämä vähemmistö on se kaikkein näkyvin osa. Työtä tekevät, ahkerat tavalliset ihmisethän eivät eroa muusta joukosta. Siksi monet maassamme pitkään asuneet ja tänne hyvin sopeutuneet joutuvat nyt valitettavasti kärsimään ennakkoluuloista.

Onneksi asiasta on ryhdytty keskustelemaan Suomessa avoimesti. Harva se päivä lehdissä on artikkeli, mielipidekirjoitus tai asiantuntijan lausunto maahanmuutosta. Mutta kuten usein käy, maahanmuuttajat itse eivät saa ääntään kuuluviin.

Keskusteluun onkin houkuteltava mukaan niin maahanmuuttajat kuin kantasuomalaiset. Mutta väärinkäsitysten välttämiseksi keskustelu pitäisi käydä Suomessa – sehän koskee ennen kaikkea meitä täällä asuvia.

Suomalaisten asennetta venäläisiin ei nimittäin todellakaan paranneta lietsomalla Venäjällä epäluuloa tai suoranaista vihaa suomalaisia kohtaan. Tällainen ajattelemattomuus tuskin vahingoittaa maittemme välisiä suhteita, joista sovitaan korkeammalla poliittisella tasolla. Sen sijaan se voi hyvinkin vahingoittaa tavallisten ihmisten kanssakäymistä luomalla turhia ennakkoluuloja ja epäilyksiä.

Minua harmittaa myös se, miten Venäjää käsitellään suomalaisessa mediassa. Positiiviset uutiset pääsevät harvoin läpi, mutta negatiivisilla herkutellaan. Repivät otsikot myyvät, ja lehtien tavoitehan on - tiedonvälityksen ohella – myydä.

Kuka tästä hyötyy? Eivät ainakaan tavalliset venäläiset ja suomalaiset!

Onneksi lehtemme eivät sortuneet tähän äskeisen Rantalan perheen huostaanottotapauksen yhteydessä. Venäjän lehdistön väitteistä suurin osa oli niin uskomattomia, että niistä olisi Suomessa voitu repiä hienoja, epäluuloja pönkittäviä otsikoita. Suurin osa suomalaisista loukkaantuisi nimittäin verisesti moisesta maansa mustamaalaamisesta.

Jotta ennakkoluulot puolin ja toisin murenisivat, tarvitaan kohtaamisia. Meillä on kuitenkin inhimillisesti katsoen enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Ja kun tutustutaan, ennakkoluulojen muurit osoittautuvat usein varjoiksi, sillä oikean kuvan saa vain ottamalla itse selvää. Mutta miten voisi herättää suomalaisissa kiinnostuksen venäläisvähemmistöämme ja Venäjää kohtaan? Se auttaisi myös venäläisvähemmistöämme kotoutumaan paremmin uuteen kotimaahansa.

Haluan toimia niin työssä kuin vapaa-aikanakin näiden kohtaamisten puolesta. Olen ihastunut Venäjään, ja haluan, että mahdollisimman moni suomalainen voisi tutustua naapurimaahamme ja sen asukkaisiin ilman turhia ennakkoluuloja omalta tai ympäristön taholta!


Hanni Hyvärinen

Info-Finlandian päätoimittaja

P.S. Tiettyä ristiriitaa todellisuuden ja russofobiaväitteiden välillä on esimerkiksi siinä, että viimeaikaisista skandaaleista huolimatta yhä useamman suomalaismiehen vaimo on venäläinen. Siitäkin huolimatta, että - vastoin yleistä käsitystä - läheskään kaikki suomalaisnaiset eivät ole rumia käskyttäjiä!