Libero/Suvi Auvinen: Sanaton vapaus

Libero 2/2010: Suvi Auvinen: Sanaton vapaus

Se alkoi tanskalaisen Jyllands-Postenin profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista. Pian näimme uutisissa palavia Tanskan lippuja, mielenosoituksia, pommiuhkauksia ja murhayrityksiä.

Jyllands-Posten sanoi julkaisseensa kuvat tutkiakseen asiasta käydyn julkisen keskustelun kautta, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut maahan muuttaneiden muslimien vaikutuksesta. Äkkiä Euroopan äärioikeisto innostui sananvapaudesta enemmän kuin lehdistö koskaan.

Suomessa ainoa kuvat julkaissut taho oli Suomen Sisu, kauniisti sanottuna nationalistinen liike, joka ilmoittaa "toimivansa muun muassa maahanmuuton haitallisia vaikutuksia vastaan".

Muhammed-pilakuvat aloittivat uuden aikakauden Euroopassa. Sitä ovat seuranneet niin hollantilaisen Geert Wildersin Fitna-elokuva kuin kotimaamme esimerkit Jussi Halla-ahon kirjoittelusta Tony Halme-Kaarina Hazard -jupakkaan.

Niin Wildersistä kuin Halla-ahostakin on leivottu nationalistipiireissä kaltoin kohdeltuja sankareita, jotka ovat vain ajaneet sananvapauden asiaa.

Mitä sananvapaus tarkoittaa?
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Länsimaissa pidämme lehdistön sensuuria yhtenä pahimmista esimerkeistä epädemokraattisesti toimivista yhteiskunnista. Samaan aikaa kuin länsimainen media liputtaa sananvapauden puolesta, se on varpaillaan äärioikeiston ja rasistien suhteen.

"Sananvapaudesta puhuttaessa tulee muistaa, ettei se suojaa esimerkiksi kunnianloukkausta, suoraa uhkailua tai rasistisia mielipiteitä. Meuhkaus sananvapaudesta silloin, kun kyseessä on avoimen rasistinen uhkailu, on täysin päätöntä. Siinä vaiheessa muut oikeudet menevät sananvapauden edelle, ja niin kuuluukin mennä", kertoo toimittaja Akuliina Saarikoski, joka toimii muun muassa Uuden Suomen kolumnistina.

Saarikoski kirjoittaa monista raflaavista aiheista feminismistä uusrasismiin ja on saanut kokea sananvapauden seuraukset.

"Hommafoorumilla on ketju jossa kehotetaan raiskaamaan minut. Tosin siellä asia on verhottu ja puhutaan minun "halaamisestani", mutta on ihan selvää mitä sillä tarkoitetaan. En ole silti alkanut varomaan mitä kirjoitan, mutta kyllähän se pistää miettimään jos tuollaiset uhkailut on luettu yli 10 000 kertaa. Eihän sitä tiedä jos siellä joukossa on joku höyrypää joka sitä oikeasti lähtee toteuttamaan."

Hyökkäyksiä yksilöitä kohtaan
Samaan aikaan kun rasistiset tahot julistavat lausuntojensa kuuluvan sananvapauden piiriin, tulee samalta suunnalta myös kovin kritiikki maahanmuuttajien asiaa esille tuovia toimittajia, tutkijoita ja järjestöjä kohtaan.

Suomen Pakolaisavun tiedotuspäällikkö Anna-Stiina Lundqvist on törmännyt ilmiöön.

"Onhan se hieman lannistavaa, kun tietää, että aina, kun on äänessä, niin tulee valtava ryöppy vastaan. Mutta sitä on tässä työssä vain kestettävä, eikä se voi estää meitä puhumasta."

Sekä Lundqvist että Saarikoski näkevät toimivan keskustelun suurimpana esteenä sen, että rasistiset tahot hyökkäävät yksilöiden kimppuun eivätkä keskustele itse aiheesta.

"Eihän sillä ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Esimerkiksi se, mitä tutkijat ovat kokeneet, kertoo siitä ilmiöstä, jonka kohteeksi olen itsekin joutunut. Sen sijaan, että puhuttaisiin poliittisesta kysymyksestä, aletaankin puhua ihmisestä ja kohdistamaan yksittäisiin henkilöihin uhkailua" Saarikoski pohtii.

Lundqvist jatkaa ajatusta.

"Jos ei pysty analysoimaan jonkun tutkimusta tutkimuksellisista lähtökohdista ilman, että heti käydään henkilöön kiinni, pengotaan perhetausta ynnä muut, niin eihän sitä keskustelua pysty käymään."

"Se johtaa siihen, että jokaista toimittajaa ja tutkijaa kohtaan, jotka uskaltavat nostaa tällaisia kysymyksiä esiin, on kymmenen, jotka eivät enää uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Maahanmuuttokritiikistä puhuminen on turhaa silloin, kun oikeasti puhutaan puhtaasta rasismista", summaa Saarikoski.

Siirtolaisten ääni tärkeä
"Maahanmuuttokriitikot" älähtävät nykyään joka kerta, kun sana kirjoitetaan lainausmerkeissä. Saarikoski näkee sananvapauden tässäkin suhteessa merkittävänä.

"Itse olen käyttänyt termiä "maahanmuuttokriitikot" lainausmerkeissä ja puhunut rasistisista mielipiteistä silloin, kun ne sitä selkeästi ovat. Tehdään vaan hallaa koko keskustelulle, jos asioista ei voi puhua edes niiden oikeilla nimillä. Sen sijaan että väännetään jostain termistä, pitäisi puhua niistä itse asioista. Suomeen tulee edelleenkin todella vähän maahanmuuttajia. Mikä oikeus meillä on elää tässä taloudellisessa hyvinvoinnissa ja evätä se muilta? Kuinka paljon ihmisiä istuu säilöönottokeskuksissa tälläkin hetkellä? Puhutaan mieluummin asiasta kuin tapellaan käsitteistä."

"Mitä tulee sananvapauden tilaan Suomessa, olen huolestunut siitä, etteivät toimittajat uskalla tällä hetkellä kirjoittaa kysymyksistä sellaisina kuin ne ovat. En siitä, etteivätkö "maahanmuuttokriitikot" saisi ääntään kuuluviin. Tulisi miettiä, mikä keskusteluilmapiiri täällä on. Monet siirtolaiset ovat esimerkiksi vangittuina tai paperittomina, eivät osaa vielä kieltä riittävästi tai pelkäävät tätä yksilöihin kohdistuvaa vainoa. Se, että siirtolaisen ääni ei nouse esille, on suurempi kysymys kuin yksittäiset nettimäntit."