Heidi Hautala: EU:n turvapaikkapolitiikkaa yhtenäistettävä

Heidi Hautala: EU:n turvapaikkapolitiikkaa yhtenäistettävä 11.4.2011

Heidi Hautala puhui Euroopan parlamentin tiedotustoimiston järjestämässä tilaisuudessa, joka koski turvapaikkapolitiikkaa. Hautala korosti solidaarisuuden tarvetta Välimeren maahanmuutto- ja pakolaisuustilanteen suhteen. Hänen mukaansa myös EU:n jäsenmaiden ei tule enää hidastaa uuden turvapaikkapaketin hyväksymistä.

***

Hyvät kuulijat,

Miten yhtenäistää EU:n turvapaikkapolitiikkaa? Tilaisuuden aihe on erittäin ajankohtainen, Euroopan parlamenttikin on tällä viikolla keskustellut Välimeren alueen siirtolaisuustilanteesta. Aion puheessani keskittyä EU-tasoon ja toivon muiden puhujien kommentoivan myös Suomen käytäntöjä.

Olen Euroopan parlamentin ainoa kansalaisvapauksien, sisä- ja oikeusasioiden valiokunnan, eli tuttavallisemmin LIBE-valiokunnan, jäsen. Tuo valiokunta käsittelee turvapaikkakysymyksiä. Olen omassa työssäni valiokunnan jäsenenä ja ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana korostanut turvapaikkapolitiikan ihmisoikeuspuolta, turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja EU-jäsenmaiden solidaarisuuden tarvetta.
Vihreät ovat tehneet maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa paljon, pitkään ja johdonmukaisesti. Linjauksemme perustuvat inhimillisyydelle, ja niiden tavoitteena kantaa vastuuta maailman pakolaisista. Politiikkaamme keskiössä on ihmisen oikeus liikkua ja elää turvallisesti.

Tietysti lähtökohdan tulee olla, että ihmisten ei pitäisi joutua pakenemaan huonoja elinoloja. Mutta ennen sitä emme voi suojautua Euroopan linnakkeeseen. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistä.

Olemme myös nostaneet keskusteluun ilmastopakolaisten kasvavan määrän. Heillä ei ole pakolaisstatusta. Tämä tilanne pitäisikin ratkaista kansainvälisellä sopimuksella, sillä ilmastonmuutoksen myötä ilmastopakolaisten määrä ei ainakaan tule laskemaan.

Nyt ensiksi muutama sana Välimeren tilanteesta ja parlamentin viimeisimmästä mietinnöstä, minkä jälkeen käsittelen tarkemmin EU-politiikan uudistamista.

Välimeren tilanne

EU-maissa käydään vilkasta keskustelua Pohjois-Afrikan siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista liittyen arabimaiden viimeaikaisiin tapahtumiin. Myös Euroopan parlamentti keskusteli asiasta tällä viikolla täysistunnossa Strasbourgissa. Koko keskustelu osoittaa sen, että EU:ssa tarvitaan enemmän yhteistä vastuunjakoa maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että suuret pakolaisaallot eivät suuntaudu EU-maihin, vaan Libyan lähialueille. Libyasta on paennut sodan takia tähän mennessä noin 440 000 ihmistä . EU-maihin on Pohjois-Afrikasta tullut noin 22 000. Turvapaikanhakijoiden osuutta tästä määrästä en osaa tässä arvioida. Libyasta paenneista suuri osa on kolmansien maiden kansalaisia, jotka on lähetetty takaisin omiin maihinsa.

Painetta EU:ta kohtaan ei siis tule liioitella, vaan kohdistaa huomio siihen, miten autamme humanitäärisen avun kautta pakoon lähteneitä Libyassa ja sen naapurimaissa, joissa suurin osa paenneista on.

Ensisijaista on, että humanitääriseen apuun annetaan lisäpanoksia jo myönnetyn 30 miljoonan euron lisäksi. Keskiviikkoaamuinen traaginen laivaonnettomuus Italian rannikolla muistuttaa siitä, että silmiä ei voi ummistaa avun tarpeelta.

Euroopassa tarvitaan solidaarisempaa otetta maahanmuuttoon. Muiden EU-jäsenmaiden on autettava Italiaa ja Maltaa, jonne siirtolaiset saapuvat. Vastuunjaosta kaikkien EU-maiden kesken on sovittava selvästi. Parlamentti myös kannatti tätä linjaa viime tiistaina hyväksytyssä päätöslauselmassaan.

Solidaarisuuden vaatimisen lisäksi on kuitenkin muistettava, että kyse tässä vaiheessa ei ole Eurooppaan tulevista massoista. Ihmisiä ei pidä pelotella, vaan jäsenmaiden on osoitettava halukkuutensa auttaa. Ruotsi, yksi ainoa valtio, otti taannoin 40 000 irakilaista pakolaista vastaan. Lampedusan saarella tulijat vaikuttavat vyöryvän paikallisten yli, mutta esimerkiksi Italiassa on toki muitakin alueita, jotka voivat auttaa tulijoita. Tästä huolimatta kaukana maahanmuuttovirroista olevat jäsenvaltiot eivät voi tuudittautua maantieteelliseen sijaintiinsa, vaan solidaarisuutta todella tarvitaan.

EU on myös aloittanut Frontex-operaatio Hermeksen. Välillä tuntuu siltä, että Frontexin avulla haluttaisiin vain pitää poissa muista maista tulijat. Ihmisiä ei saa tietenkään palauttaa Libyaan ennen kuin on tutkittu, ovatko he kansainvälisen suojelun tarpeessa. Erityishuomiota kaipaavat heikoimmassa asemassa olevat, kuten lapset ja naiset.

Merellä olevia on tietysti autettava. Saksalaisten laivanvarustajien liiton sanoin: Merihädässä olevan auttamatta jättäminen on sama asia kuin vaikeasti loukkaantuneen jättäminen yksin avuttomaksi.

Koko Välimeren tilanne osoittaa, kuinka paljon tarvetta on luoda EU:lla uusi yhteinen turvapaikkajärjestelmä. Jäsenmaiden pitääkin lopettaa jarruttelu tässä hankkeessa, jonka piti suunnitelmien mukaan olla valmis vuoteen 2012 mennessä. Puhun tästä hetken päästä vielä lisää.

Komission ja jäsenmaiden tulee varautua ennalta mahdollisesti laajempaankin maahanmuuttoaaltoon ottamalla käyttöön väliaikaisen suojelun mekanismi, joka on hyväksytty vuonna 2001. Olen iloinen, että asiasta vastaava komissaari Malmström mainitsi 4.4. täysistunnossa komission harkitsevan tätä. Lehtitietojen mukaan hän on ilmeisesti tätä myös EU-jäsenmaille jo ehdottanut.

Nyt neuvoston tulee ilmoittaa, mitkä ovat jäsenmaiden toimet. Neuvosto myös päättää väliaikaisen suojelun käyttöönotosta. Tästä on nyt hyvä päättää, vaikka vielä ei voida puhua massojen liikkeestä kohti Eurooppaa.

Malmströmin mukaan komissio on myös identifioinut 25 miljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää apuna rajoilla. Hän aikoo arvioida toukokuussa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ja tehdä tiedonannon “globaalista lähestymisestä maahanmuuttoon ja liikkuvuuteen”. Tällä tarkoitetaan muun muassa sitä ajattelua, että ihmiset eivät enää liiku paikasta A paikkaan B, vaan siirtolaisuus on monimutkaisempaa.

Komissiossa myös pohditaan Libyan rajalla olevien pakolaisten uudelleensijoittamista ja lisävaroja humanitääriseen apuun, Hermekseen, Tunisian ja Egyptin rajaturvallisuuteen ja alueelliseen ohjelmaan turvallisuudesta.

Kaiken tämän nopean toiminnan ohella ei tule unohtaa pitkän aikavälin toimia. Tärkeintä on nähdä pakolaisuuden syyt. Nyt naapuruuspolitiikkaa uudistettaessa EU:n on toimittava köyhyyden, konfliktit ja epädemokraattisuuden poistamiseksi. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistä ja toisaalta ihmisille laillisia mahdollisuuksia muuttaa EU:hun.

Parlamentin tuore kanta

Tähän pakolaisuuden ja maahanmuuton syihin pureutumiseen viittaa myös tiistaina hyväksytty parlamentin päätöslauselma “epävakauden aiheuttamista muuttovirroista”.

Vihreät äänestivät kuitenkin lopulta mietintöä vastaan, koska se vaatii EU:n ja Libyan välisen maahanmuuttosopimuksen takaisin voimaansaattamista heti, kun Gaddafi luopuu vallasta. En usko, että Libyan ihmisoikeustilanne on täydellinen heti tuossa vaiheessa.

Päätöslauselmassa kuitenkin kehotetaan neuvostoa edistämään pikaisesti turvapaikkapolitiikan uusimista, mistä puhunkin seuraavaksi.

EU:n turvapaikkapolitiikan uudistaminen

Yhteistä turvapaikkapolitiikka on luotu 1990-luvulta asti. Se on varmasti yhdenmukaisempaa kuin maahanmuuttopolitiikka, mutta silti on selvää, kuten Välimeren tapauksesta tulee ilmi, että ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi turvapaikkamenettelyt pitää yhtenäistää.

Ongelmia on muun muassa Dublin-järjestelmässä, eriävissä käytännöissä turvapaikanhakijoiden palauttamisissa, turvapaikkahakemusten taakanjaossa ja yleisesti turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisessa kohtelussa.

Yhteisen järjestelmän perustamisen toinen vaihe on ollut käynnissä jo pitkään. Uuden järjestelmän tulisi yhdenmukaistaa eri maiden menettelyt ja tehdä menettelyistä tehokkaammat ja vahvemmat, jotta vältytään turvapaikanhakijoiden oikeuksien tallaamiselta. Tavoite on saada järjestelmä valmiiksi vuoteen 2012 mennessä, mutta jäsenmaat vitkuttelevat tässä ja haluavat vain käsitellä paketin helpoimpia osia.

Käyn tässä läpi eri turvapaikkapolitiikan osasia.

1) Määrittelydirektiivi (qualifications directive)

Turvapaikkapaketin osasia ovat määrittely-, menettely- ja vastaanottoa koskeva direktiivi sekä Dublin II- ja Eurodac-järjestelmä.

Ainoa, joka tuntuu etenevän, on määrittelydirektiivi. Se asettaa vähimmäisvaatimukset määritelmälle henkilöstä, joka voi saada kansainvälistä suojelua. Tarkoitus on selkeyttää oikeuksia ja käsitteitä, jotta tiedettäisiin nopeammin, kuka on suojelun tarpeessa. Parlamentissa LIBE-valiokunta on jo äänestänyt tästä ja nyt direktiivi on neuvoston ja parlamentin neuvotteluissa, niin kutsutussa trilogissa.

Vihreät haluavat muun muassa säilyttää laajan perhekäsitteen ja vain valtiot suojelijoina, jotta suojelijaksi ei voi laskea ketä vaan.

2) Turvapaikkamenettelydirektiivi (procedures directive) ja hakijoiden vastaanottoa koskevan direktiivi (reception conditions directive )

Menettely- ja vastaanottodirektiivi eivät tunnu oikein nykyisin toimivan, joten uudet direktiivit selkeyttäisivät tilannetta. Ikävä kyllä niitä on jarruteltu ja nyt komissio aikoo tehdä niistä kertaalleen uudet ehdotukset kesäkuussa.

Menettelydirektiivin tarkoitus on yksinkertaistaa ja keventää turvapaikkamenettelyjä ja samalla vahvistaa turvapaikanhakijan oikeussuojaa. Neuvontaa tulisi antaa heti alueelle saapuville ja päätösten laatua pitäisi parantaa. Keskustelun kohteina ovat pääsy menettelyyn, oikeus jäädä maahan prosessin ajaksi, oikeus tulkkiin ja henkilökohtaiseen haastatteluun, menettelyvaatimukset (kuten puolueettomuus), oikeus oikeusapuun ja hakijan velvollisuudet.

Parlamentti äänesti direktiivistä eilen ja antoi samalla komissiolle ja neuvostolle kantansa uutta esitystä varten.

Vihreät onnistuivat saamaan parlamentin kantaan selkeästi määritellyt vastuut ja turvapaikanhakijan oikeuden tietoon ja puolueettomaan kuulemiseen. Parlamentti ei myöskään anna lupaa yksittäisille jäsenmaille luoda listaa “turvallisista palautusmaista”. Konservatiivit yrittivät parhaan mukaansa vesittää tekstiä täysistunnossa, kuitenkaan siinä onnistumatta.

Vastaanottodirektiivi ei ole viime aikoina edennyt lainkaan.

3) Vastuunmäärittämisasetus eli Dublin II

Dublin-järjestelmän lähtöoletus, jonka mukaan kaikki EU-maat noudattaisivat ihmisoikeuksia ja olisivat kaikille kansalaisilleen turvallisia, ei aina ole aivan onnistunut.

Nähdäkseni turvapaikanhakijoita ei tule palauttaa Dublin-sopimuksen perusteella maihin, joissa heidän oikeudenmukaisesta kohtelusta ei voida olla varmoja.

Vuoden alussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti, että Belgia ei olisi saanut palauttaa turvapaikanhakijaa Kreikkaan, koska siellä ei voitu taata reilua turvapaikkaprosessia. Useat maat, mukaan luettuna vihdoin Suomi, ovat lopettaneet palautukset Kreikkaan. Tämä viimeistään osoitti, että järjestelmä pitää uusia. Neuvosto ei ikävä kyllä kuitenkaan etene tämän suhteen.

Ratkaisu voisi olla joko se, että tuetaan jäsenvaltioita, joihin maahanmuuttopaineet kohdistuvat. Toinen ratkaisu voisi olla se, että turvapaikanhakija voisi hakea turvapaikkaa jossain muussa kuin hänet ensin vastaanottaneessa jäsenmaassa, jos kyseinen maa ei pysty käsittelemään hakemuksia asianmukaisesti. Kuulisin mielelläni teidän näkemyksiä tästä.

4) Eurodac-järjestelmä

Eurodac on ehtinyt trilogi-vaiheeseen eli neuvoston ja parlamentin neuvotteluihin. Vihreät ovat suhtautuneet kriittisesti koko sormenjälkirekisteriin yksityisyydensuojan takia. Parlamentti vastustaa neuvoston kannattamaa poliisin pääsyä rekisteriin. Turvapaikanhakija ei ole rikollinen!

5) Takaisinottosopimukset

Takaisinottosopimukset ovat sopimuksia, joissa jokin maa suostuu ottamaan takaisin helpotetulla menettelyllä EU:hun siirtyneitä omia kansalaisiaan ja alueensa läpi kulkeneita. Sopimukset eivät kuulu turvapaikkapakettiin, mutta parhaillaan keskustellaan EU:n takaisinottopolitiikan koko tulevaisuudesta. Uusin sopimus on 1.3. voimaan tullut Georgian viisumihelpotus- ja takaisinottosopimus.

Komissio on tehnyt analyysin politiikasta ja tätä käsitellään ensi viikolla LIBE-valiokunnassa. Olen useasti vaatinut, että takaisinottopolitiikka on uudistettava kokonaan siten, että sopimuksia ei tehdä maiden kanssa, jotka polkevat ihmisoikeuksia. Ihmisiä ei tietysti voi palauttaa tällaisiin maihin.

Paljon rahaa käytetään palautuksiin ja antamalla sitä kolmansille maille, jotta ne pysäyttäisivät siirtolaiset ennen Eurooppaan tuloa. Tämän rahoituksen hyöty on hyvin kyseenalaista.

6) Frontex

Myös Frontexin eli EU:n rajavalvontaviranomaisen mandaattia uudistetaan. Tästä on jo äänestetty LIBE-valiokunnassa. Frontexin toimintaideana on tuntunut olevan EU:hun pyrkivät poissa alueelta. Siksi olemme joka käänteessä painottaneet Frontexin velvollisuutta seurata ihmisoikeuksia. Ei saa olla niin, että rajalta käännytetään ihmisiä, joilla olisi oikeus hakea turvapaikkaa.

7) European Asylum Support Office

Viime vuonna päätettiin perustaa uusi virasto tukemaan turvapaikanhakijoita. Sen pitäisi olla täydessä toiminnassa kesäkuussa.

8. Tilanne vastaanottokeskuksissa ja säilöönottoyksiköissä

Mepit vierailivat vuosina 2005-2008 kaikkiaan 11 jäsenmaassa. He havaitsivat tarkastuskäynneillään, että olot turvapaikkakeskuksissa “eivät ole hyväksyttäviä”. Puutteita havaittiin niin hygieniassa, terveydenhuollossa kuin oikeusavussakin. Nämä asiat on saatava kuntoon ja siksi yhteisen turvapaikkapolitiikan uudistaminen onkin tärkeää.

Ketään ei pitäisi ottaa säilöön vain siitä syystä, että hän hakee kansainvälistä suojelua. Olisi huomioitava se, että turvapaikanhakijoilla on usein traumaattisia kokemuksia, joihin he tarvitsevat apua. Kaiken kaikkiaan kannattaisi perustaa avoimia yksikköjä suljettujen sijaan.

Muutama sana maahanmuuttopolitiikasta

Vielä loppuun ihan muutama sana maahanmuuttopolitiikasta, sillä siitä puhutaan niin usein turvapaikkapolitiikan yhteydessä. Ikääntyvä EU tarvitsee maahanmuuttajia, joten on edistettävä laillisia keinoja päästä EU:hun. Nyt yhteistä politiikkaa tuntuu olevan lähinnä niin kutsuttua laitonta maahanmuuttoa vastaan. Meidän ei tulisi pelätä siirtolaisia, jotka usein ovat vain inhimillisesti paremman elämän perässä.

On hyvä muistaa, että monesti EU:n oma politiikka (kuten kalastus- ja ilmasto) aiheuttaa siirtolaisuutta. Nykyinen pääsy EU:hun on niin vaikeaa, että se tekee siirtolaisista laittomia. Englanniksi käytämme sanan “laittoman” sijaan termiä “irregular”.

EU:lla on meneillään useita projekteja erilaisten kategorioiden oikeuksien selkeyttämiselle: yhdistelmälupa, direktiivit yrityksen sisällä liikkuville ja kausityöntekijöille. On ikävää, että ei ole onnistuttu luomaan vain yhtä yksinkertaista lupajärjestelmää kaikille. Vuonna 2002 komissio teki tästä esityksen, jotka ei koskaan käsitelty.