Länsi-Suomi: Maahanmuuton ovien oltava auki

Länsi-Suomi, kolumni: Maahanmuuton ovien oltava auki 11.1.2014

Suomeen muutti viime vuonna ulkomailta 31 280 henkeä. Suomesta muutti samaan aikaan 13 850 henkeä. Nettomaahanmuutto oli siis 17 430 henkeä, joista ulkomaan kansalaisia oli 2 030 henkeä. Näin ilmoittaa Tilastokeskus.

Enemmän pitäisi tulla, jotta maamme väestökehitys ja työvoiman tarve pysyisivät oikeassa suhteessa, sanovat Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jussi Mustonen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Lisätyövoiman haaliminen maahanmuuttajista tilanteessa, jossa kotoperäinen työttömyys on hallitsematonta ja kymmenet tuhannet työikään astumassa olevista ovat vailla tulevaisuuden pitävää pohjaa, tuntuu tietysti täysin järjettömältä. Järjestyksen pitäisi kai olla itsestään selvä; ensin omille töitä ja sitten tulijoille, jos tekemistä riittää.

Näin asia tietysti on äkkiseltään ajatellen, ja maahanmuuttokriittisyyttä on siten helppo perustella. Lomautusten ja irtisanomisten jatkuvassa kierteessä pyörivät kokevat asemalleen omassa tilanteessaan uhkana uuden työvoimatarjonnan ja erityisesti maahanmuuttajat.

Asiantuntijat heittävät kuitenkin keskusteluun muitakin näkökulmia.

Väestökehityksen ja työvoiman tarpeen ennusteet osoittavat vääjäämättä, että kansakuntamme huoltosuhde on entisestään kallistumassa huonompaan suuntaan. Kiihtyvä eläköitymistahti suhteessa työikäiseen väestöön aiheuttaa sen, että työperäisen maahanmuuton suosiminen tulee monissa tapauksissa jopa välttämättömäksi.

Työmarkkinoiden työvoiman tarve on pystyttävä hoitamaan nimenomaan siinäkin tilanteessa, jota nimitetään kohtaanto-ongelmaksi. Työn haun ja tarjonnan tarpeet eivät koskaan kohtaa täydellisesti. Työttömyys ei siis yksinkertaisesti voi painua nollaan. Sitäkin on tietyissä ideologioissa yritetty tunnetulla menestyksellä.

Maahanmuuttoa ei tietenkään ole ymmärrettävä vain kehitysmaista tulevana pakolaisvirtana, vaan nimenomaan maasta toiseen tapahtuvana työnhakuna ja rekrytointina. Työperäinen maahanmuutto, joka esimerkiksi Euroopan unionin sisällä on jokapäiväinen käytäntö, on jatkuvasti yleistyvä ilmiö.

Ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta liikkeellä ilman työllistymislähtöistä maahanmuuttotarkoitusta, pitää kotouttamistoiminnan kautta saada työelämään, eikä suinkaan vain jatkuvien tukimuotojen varaan jääviksi yksilöiksi.

Tämän päivän ajattelussa maahanmuutto koetaan aika usein tietynlaiseksi uhkatekijäksi, ja hallitsemattomana se voi sellaiseksi kääntyäkin, jos asiaa ei hoideta oikein.

Lähitulevaisuuden visio tulee kuitenkin olemaan sellainen, että maahanmuuttajat muodostavat enenevän osan kansasta. Maahanmuuttajien rooli täkäläisen elämänmenon ja elintason muotoutumisessa voi jopa olla ratkaisevaa laatua, sillä monikulttuurisuus on myös kansallinen voimavara.

Tietysti tällainen yhteiskunnallinen muutosprosessi synnyttää moniakin ongelmia, mutta kehitystä ei pystytä torjumaan ainakaan vanhoilla asenteilla.

Sitä vaaraa tuskin on syntymässä, että olisimme jäämässä jotenkin maahanmuuton jalkoihin. Ei tämä Suomi nyt kaikkien silmissä niin tavattoman houkutteleva maa ole. Vaikka meillä onkin turvallinen ja puhdas ympäristö sekä korkea elintaso, on myös kylmyyttä ja pimeyttä, eikä kansan luonteenlaatukaan niitä kaikkein helpoimmin lähestyttäviä ole.

Yksi hyvinvointivaltion perusteita on se, että työllisten ja työelämän ulkopuolella olevien suhde on kohdallaan. Juuri siitä on kysymys maahanmuuton ymmärtämisessä, jos ja kun muuten tämä kokonaisuus pysy ei rajoissaan.

Kirjoittaja on Länsi-Suomen entinen päätoimittaja.