HS: ”Käänteistä rasismia” tai ”käänteistä syrjintää” ei ole olemassa, filosofi ja yhdenvertaisuusvaltuutettu kertovat miksi

Helsingin Sanomat: ”Käänteistä rasismia” tai ”käänteistä syrjintää” ei ole olemassa, filosofi ja yhdenvertaisuusvaltuutettu kertovat miksi 15.2.2017

Nyt.fi:ssä julkaistiin maanantaina kolumni, jossa kerrottiin rap-kokoonpano Princess Nokian keikasta Helsingissä. Eräässä kohdin keikkaa artisti pyysi kaikkia paikalla olevia naisia sekä ”people of color” (Yhdysvalloissa käytetty termi, joka viittaa ihmisiin, jotka eivät ole valkoisia) siirtymään eturiviin.

Miehiä taiteilija pyysi kunnioittamaan näitä ihmisiä, sekä antamaan heille tilaa.

”Hän pakotti yleisön tiedostamaan yhteiskunnassamme vallitsevan asetelman. Ihmiset, jotka hän pyysi keikkansa eturiviin, joutuvat elämässä usein pinnistelemään nähdäkseen tai tullakseen nähdyiksi”, kolumnisti Ronja Salmi kirjoitti:

KOLUMNI HERÄTTI MYÖS VASTAREAKTIOITA. JOTKUT KOMMENTOIJAT PITIVÄT ARTISTIN TEMPAUSTA RASISMINA, JOKA KOHDISTUI VALKOISIIN MIEHIIN.

Tällaiset kommentit ovat nykyään yleisiä nettikeskusteluissa. Saatetaan puhua ”käänteisestä rasismista.” Näkemys nousee esiin usein silloin, kun puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta. Se tarkoittaa sitä, kun jokin heikommassa asemassa oleva ihminen – esimerkiksi vammainen henkilö – nostetaan etusijalle vaikka työnhaussa.

Tämä on joidenkin mielestä syrjintää – valta-asemassa olevia kohtaan.

Mutta onko tällaista ”käänteistä syrjintää” tai ”käänteistä rasismia” olemassa?

Kysytään ihmisiltä, jotka ovat perehtyneet rasismin ja syrjinnän käsitteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Ensiksi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksiselta, jonka erityisaloja ovat etiikka sekä yhteiskuntafilosofia.

Hänen vastauksensa on selvä: ei ole. ”Käänteinen rasismi” tai ”käänteinen syrjintä” on Airaksisen mukaan mahdoton käsite, paradoksi.

”Rasismi ja syrjintä määritellään valtasuhteiden kautta”, hän aloittaa.

”Se, joka on vallassa, voi suhtautua huonosti alistettuun ryhmään ja se on syrjintää. Mutta jos alistettu ryhmä tavoittelee samaa tasoa, joka valtaryhmällä on – on aika omituista ajatella että se olisi syrjintää.”

Historiallisesti koko käänteisrasismin tai -syrjinnän käsite juontuu Yhdysvaltain koulutuspolitiikasta, jo usean kymmenen vuoden takaa. Silloin maan tummaihoiselle väestölle alettiin antaa etuoikeutuksia koulutuspolitiikassa, jossa he olivat olleet syrjityssä asemassa. Heille esimerkiksi annettiin kiintiöitä korkeakouluissa.

Tätä uudistusta vastustavat nimittivät sitä käänteissyrjinnäksi ja -rasismiksi. Sama keskustelu elää edelleen koulutuspolitiikan ulkopuolella, Suomessakin.

Airaksisen mukaan koko käänteisrasismista puhuminen on nykyään oikeistopopulististen liikkeiden syytä: ”Rasistien vastaisku sille, että he kokevat asemaansa loukatun”, hän sanoo.

”Populisteilla on valeuutiset ja ’vaihtoehtoiset faktat’, mutta eivät ne ole ainoa keino. Käsitteiden sotkeminen on yksi heidän strategiansa myös.”

Onko valkoinen heteromies sitten aina etuoikeutettu? Tähänkin ryhmään kuuluva henkilö voi olla syrjäytynyt ja huonosti toimeentuleva, eikä siten ”valta-asemaan” kuuluva.

Tietysti voi, Airaksinen sanoo. Valtaväestön edustaja voi tippua kilpailukelkasta ja joutua marginaaliseen asemaan esimerkiksi sairauksien seurauksena. Ja yhteiskunnan keinoin tällainenkin henkilö täytyy auttaa asemastaan ylös.

Mutta rakenteellinen syrjintä ei hänen mukaansa ole tuota asemaa aiheuttanut.

Eli: rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää.

”Olisin melkein sitä mieltä, että alistetussa asemassa olevien oikeutena on tölviä niitä, jotka ovat vahvempia ja pitävät valtaa. Heidän täytyy taistella oman asemansa puolesta”, Airaksinen sanoo.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu (entinen vähemmistövaltuutettu) on Suomessa viranomainen, jonka tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään. Tällä hetkellä virassa on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari Kirsi Pimiä.

Hän toteaa positiivisesta erityiskohtelusta, että sillä on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Silloin kyse ei ole syrjinnästä.

SILLÄ SE, ETTÄ KAIKKIA KOHDELLAAN AINA SAMALLA TAVALLA, EI RIITÄ EDISTÄMÄÄN YHDENVERTAISUUDEN TOTEUTUMISTA.

Kaikki eivät ole samalla viivalla yhteiskunnassa. Maahanmuuttajataustaisten keskuudessa voi olla enemmän työttömyyttä kuin valtaväestöllä, vammaiset henkilöt voivat olla jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Ja niin edelleen.

Keikallaan Princess Nokia ei ”jakanut yleisöä” koko esityksen ajaksi, vaan pyysi mainitsemansa ihmisryhmät eturiviin ainoastaan yhdessä välispiikissään.

Teko oli ennen kaikkea symbolinen. Sillä artisti halusi tuoda yhteiskunnan valtarakenteet näkyville: osoittaa siis erityshuomiota niille ryhmille, jotka ovat heikommassa asemassa ja jotka joutuvat syrjinnän kohteiksi usein.

”Ja kun heitä kohdellaan paremmin, silloin ei syrjitä toista vaan tuodaan heitä yhdenvertaisempaan asemaan”, Pimiä sanoo.