Helsingin Sanomat: ”Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit” – Michaela Moua kertoo, millaista on syrjintä Helsingin joukkoliikenteessä

Helsingin Sanomat: ”Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit” – Michaela Moua kertoo, millaista on syrjintä Helsingin joukkoliikenteessä 27.2.2107

MICHAELA MOUAA haukuttiin huoraksi edellisen kerran pari kuukautta sitten. Se tapahtui kotimatkalla yöjunassa, kun yksi humalaisen poikaporukan jäsen keksi esittää epäilyksensä ääneen.

”Se ei tosiaan ollut ensimmäinen, toinen, kolmas eikä edes viideskymmenes kerta”, Moua hymähtää.

Hän on hyvin tavallinen vantaalainen perheenäiti. Erikoispiirteenä mainittakoon huomattava pituus ja aiempi ura koripalloilijana.

Yleensä Mouaan kohdistuu muita haukkumasanoja. Häntä on solvattu kenties satoja kertoja sanomalla: ”Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit.” Moua ei tosin itse pysty edes lausumaan ääneen tuota pahinta haukkumasanaa, vaan hän puhuu ”n-sanasta”.

Mouan iho on tummempi ja tukka kiharampi kuin Suomen valtaväestöllä. Molemmat piirteet hän on perinyt afrikkalaistaustaiselta isältään.

”Poika varmaan ajatteli, että se oli hyvä läppä”, Moua sanoo. ”Kaverit kyllä hiljensivät hänet nopeasti sanomalla, että nyt turpa kiinni.”

JULKISET kulkuvälineet ovat yksi yleisimmistä paikoista joutua häirityksi tai suoranaisen vihapuheen kohteeksi, selviää oikeusministeriön vihapuheselvityksestä muutaman vuoden takaa.

Selvityksen mukaan niissä häiritään maahanmuuttajataustaisia tai vieraskielisiä ihmisiä useammin kuin muita vähemmistöryhmiä. Puolet selvitykseen osallistuneista kaikista vähemmistöryhmistä kertoi joutuneensa häiriköinnin kohteeksi julkisissa liikennevälineissä.

Helsingin seudun liikenteen (HSL) mukaan häiriköintiä tapahtuu viikoittain, suurin osa viikonloppuiltoina. Tapauksiin liittyy usein alkoholinkäyttö, kertoo Helsingin seudun liikenteen tarkastusyksikön johtaja Jaakko Heinilä. Häirinnälle altteimpia kulkuvälineitä ovat junat ja metrot, sillä niissä ei yleensä ole näkyvillä henkilökuntaa.

Suurin osa tällaisesta huutelusta jää pimentoon, sillä uhreille tulee harvoin mieleen ilmoittaa mihinkään. Tilastoissa taas näkyvät vain huutelua vakavammat tapaukset: sellaiset, joista ilmoitetaan eteenpäin liikennöitsijälle, poliisille tai muille viranomaisille.

MYÖSKÄÄN Moua ei ole ikinä ilmoittanut kohtaamastaan rasismista mihinkään, ei edes silloin kun tilanne on tuntunut uhkaavalta.

Hän kertoo olleensa pikkusiskonsa kanssa vasta nuori, kun aikuinen mies viereisessä junanpenkissä teki tappamiseen viittaavan eleen: veti kädellä kurkkunsa poikki.

”Muistan sen vihaisen katseen ikuisesti. Olin niin pieni, että aloin heti puolustautua kertomalla miehelle, että olemme suomalaisia ja kaikkea muuta, mitä nyt lapsen logiikalla voi keksiä”, Moua muistelee.

”Jonkun aikuisen siinä junavaunussa olisi pitänyt tulla viereen istumaan tai sanoa miehelle, että niin ei saa tehdä. Se oli niin pelottavaa, että romahdin täysin, kun pääsimme ulos junasta.”

Mouaa myös puolustetaan julkisissa paikoissa aika harvoin. Ehkä silminnäkijät yrittävät vaieta asian kuoliaaksi ja häpeävät huutelijaa hiljaa mielessään. Tai ehkä heitäkin pelottaa.

SYRJINTÄ ja rasismi on Moualle lähes jokapäiväistä. Sitä kuulee ehkä eniten julkisissa kulkuvälineissä. Siksi Moualla on pieni paineen tuntu mahanpohjassa junaan tai bussiin astuessa.

”Minulla on tapana tehdä tilannekartoitus heti aluksi: kenen viereen uskaltaa istua, onko uhkaavan oloisia matkustajia. Mieluiten tietysti istun kokonaan tyhjälle paikalle, koska on aivan mahdotonta arvioida, kuka on rasisti”, hän kertoo.

”Se voi olla kuka tahansa: vanha, nuori, tyylikkäästi pukeutunut tai aivan tavallisen näköinen suomalainen. Koskaan ei voi tietää.”

Yleisintä on nimitteleminen tai haukkuminen, mutta joskus Mouan päälle on syljetty tai tehty uhkaavia käsimerkkejä.

”Kaikkein yleisintä on, että kukaan ei istu viereeni. Joskus toinen matkustaja poistuu viereltäni heti mielenosoituksellisesti, kun olen istunut hänen viereensä. Ja sitten on sellaista haukkumista ja huutelua.”

OLISI arvokasta osoittaa, että muut samassa tilassa olijat eivät ole haukkujan kanssa samaa mieltä, Moua sanoo. Pieniin tekoihin rohkaisee myös Ihmisoikeusliiton, Helsingin kaupungin liikenteen (HKL) ja HSL:n tuore joukkoliikennekampanja Stop! Päätepysäkki syrjinnälle.

Helsingin seudulla tehdään joukkoliikenteessä yli miljoona matkaa vuorokaudessa. Niiden pitäisi olla kaikille matkustajille yhtä mukavia, sanoo HSL:n viestintä- ja markkinointipäällikkö Sari Kotikangas.

Kampanjalla herätellään suurta hiljaista matkustajamassaa toimimaan: jokainen voi tehdä jotain herjatun puolesta.

”Kanssamatkustajien pitäisi yhdessä osoittaa, etteivät he hyväksy minkäänlaista suunsoittoa. Kampanjamme yrittää kannustaa tähän ja antaa siihen eräänlaisen työkalupakin, niin ettei muiden tarvitse olla välienselvittäjinä vaan ainoastaan kiusatun tukena”, Kotikangas.

”Ei suljeta silmiä ja laiteta niitä kuulokkeita korviin tai kävellä pois siitä, ei jätetä ihmisiä yksin.”

Moua taas kertoo, että kiusaaja kyllä hiljenee huomatessaan, että herjan kohde saa tukea muilta matkustajilta.

”Useinhan kiusaaja saattaa oikeasti luulla, että nämä kaikki ihmiset ovat sisimmässään kuitenkin samaa mieltä hänen kanssaan.”

Se illuusio pitäisi rikkoa pienellä eleellä: hymyllä, katsekontaktilla tai kiusatun viereen menemisellä.

MOUA sanoo ilmapiirin kiristyneen jälleen viime aikoina. Siihen vaikuttavat paljon myös julkiset puheet.

Moua tunsi omissa nahoissaan kolmen vuoden takaisen lastenvaunukohun, kun espoolaispoliitikko Pia Kauma (kok) paheksui julkisesti kaupungin tukea maahanmuuttajaperheiden lastenvaunuhankintoihin.

Moua työnteli omaa lastaan vaunuissa sattumalta juuri silloin. Siitä sai kuulla monet haukut, vaikka hän oli maksanut vaunut itse.

”Eihän huutelu siihen lopu, että kerron olevani Suomessa syntynyt ja ukkini taistelleen talvisodassa – tai että maksan veroni Suomeen. Eihän se voi olla ihmisarvon mittari.”

JOSKUS sattuu myös kauniita asioita. Ne jäävät mieleen lähtemättömästi.

”Kerran junassa yksi mies alkoi huudella ja haukkua minua ihan sillä tavanomaisella tavalla, että mene takaisin mistä tulit”, Moua kertoo.

Sitten yksi nuori tyttö tuli istumaan hänen viereensä ja halusi selvästi osoittaa solidaarisuutta ja tukea. Tästä rohkaistuneena toinen matkustaja uskaltautui sanomaan solvaajalle vastaan.

”Sillä oli minulle ihan suunnaton merkitys: en olekaan yksin.”

”On nimitelty, haukuttu ja uhkailtu ja on käyty kimppuun fyysisesti” – Näin ihmiset kertovat arjen rasismista

”RAITIOVAUNUSSA suomalainen mies läpsäisi ilmeisesti somalialaistaustaisen naisen sylissä istuvaa lasta ja sylkäisi sen jälkeen naista kasvoille ja rupesi huutamaan rasistista ja erittäin vihaista solvausta naista ja lasta kohtaan. Menin tilanteeseen naisen avuksi, jolloin mies löi minua samalla nimitellen klassisilla haukkumanimillä. Tilanteeseen puuttui raitiovaununkuljettaja, joka hälytti vartijat odottamaan ja piti ovet suljettuina, jotta vartijat saivat tämän miehen kiinni.”

”RATIKASSA joku alkoi huutaa raiskaajaksi eikä lopettanut. En jaksanut alkaa keskustella – sellaista keskustelua, joka ei etene. Täytyi vaihtaa ratikkaa, sillä en halunnut olla samassa.”

”ON NIMITELTY, haukuttu ja uhkailtu ja on käyty kimppuun fyysisesti. Kerran metron hississä suomalainen nainen sylki päälleni, solvasi ja lopulta kävi kimppuun. En halua syyllistää ulkopuolisia, ja aina ei ehkä uskalla tulla uhkaavaan tilanteeseen väliin. Mutta puolustaa ei tarvitse nyrkein ja kovin sanoin, vaan riittää, että tulee rupattelemaan uhrille.”

”VIIME SYKSYNÄ nousin junaan Rautatieasemalla. Puhuin puhelimeen amharan kielellä. Hyvin pian luokseni tuli pukuun pukeutunut mies ja näytti minulle puhelintaan. ’DON’T SPEAK YOUR FUCKING LANGUAGE’, siinä luki. En kuitenkaan lopettanut puhelua. Mies tuli uudestaan näyttämään viestiä. Tässä vaiheessa viereeni istui nainen, joka kysyi, tunnenko tuota miestä. Kun mies tuli kolmannen kerran luokseni, puuttui myös vastapäätä istunut teini-ikäinen poika peliin. Hän käski miestä menemään pitkän vaunun toiseen päähän, jos puhuminen kerta häiritsee. Tämä ei ollut eka kerta, kun olen kohdannut häirintää, mutta se oli eka kerta, kun joku muu puuttui siihen. Se oli todella hienoa.”

Oletko kohdannut syrjintää liikenteessä? Kerro kokemuksistasi osoitteeseen hs.kaupunki@hs.fi.