Helsingin Sanomat: Maahanmuuttovirasto hajottaa irakilaisperheen – ”Uhkauksien ja kiristyksen kohde on ollut ensisijaisesti isäsi, joten pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua” 18.2.2017
SUOMEEN syksyllä 2015 Pohjois-Irakista saapuneella perheellä on edessään vaikeita päätöksiä.
Maahanmuuttovirasto teki viime lokakuussa päätöksensä heidän kohtalostaan. Yhdeksänhenkisestä perheestä kaikki muut saivat myönteisen turvapaikkapäätöksen paitsi vanhin poika Nour, 23, ja hänen täysi-ikäinen siskonsa Fatimah, 19. He esiintyvät jutussa etunimillään turvallisuussyistä.
Käytännössä turvapaikkaratkaisu hajottaa perheen, joka saapui Suomeen kuljettuaan yhdessä pitkän matkan Euroopan halki Suomeen. Perheen tapaus on yksi esimerkki siitä, miten vaikea irakilaisten on nykyisin saada Suomesta turvapaikka. Keväällä 2016 Suomen laista poistettiin humanitaarisen suojelun pykälä ja irakilaisten turvapaikan saamista vaikeutettiin muutenkin. Sen jälkeen valtaosa irakilaisista on saanut Maahanmuuttovirastosta kielteisen päätöksen.
Vuosina 2015–2016 Suomesta turvapaikan tai oleskeluluvan sai kansainvälisen suojelun perusteella noin 3 800 irakilaista. 9 600:lle päätös oli kielteinen. Heistä kotimaahansa on tämän vuoden helmikuuhun mennessä palannut vapaaehtoisesti 3 200.
Pohjois-Irakin Kirkukista kotoisin oleva perhe päätti jättää kotimaansa sen jälkeen, kun perheen isä Mohamad joutui vakavien uhkauksien ja kiristyksen kohteeksi.
Perhe on kertonut vainoajiensa vaatineen Mohamadia maksamaan heille noin 250 000 euroa sen takia, että tämä oli vuosina 2003–2011 auttanut Yhdysvaltojen armeijan joukkoja. Yhteistyö amerikkalaisten kanssa on Irakissa riski. Uhkaukset kohdistuivat myös Mohamadin vaimoon ja tyttäreen, jonka vainoajat sanoivat sieppaavansa, raiskaavansa ja tappavansa, jos rahoja ei kuuluisi.
Maahanmuuttoviraston mukaan Mohamadin pelko oli perusteltua ja hänelle myönnettiin Suomesta lokakuussa turvapaikka. Myös hänen vaimonsa ja pariskunnan viisi alaikäistä lasta saavat jäädä Suomeen.
TÄYSI-IKÄISIKSI ehtineiden Nourin ja Fatimah’n osalta Maahanmuuttovirasto päätyi toisenlaiseen ratkaisuun. Sen mukaan perheeseen kohdistuneet uhkaukset eivät enää ole voimassa, koska vainon pääkohde eli heidän isänsä Mohamad ei enää ole Irakissa.
”Isäsi on muuttanut kertomiesi tapahtumien jälkeen perheineen Suomeen, eikä häntä näin ollen voi jatkossa uhata Irakissa. Uhkauksien ja kiristyksen kohde on ollut ensisijaisesti isäsi. Sinua ei ole nimetty isäsi saamassa uhkauksessa, vaan sinuun on viitattu isäsi tyttärenä. [--] Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua”, lukee 19-vuotiaan Fatimah’n saamassa päätöksessä, joka on kirjattu lokakuulle.
Se tarkoittaa, että Maahanmuuttoviraston mukaan Fatimah voi palata Irakiin. Hän ei halua palata eikä jättää perhettään. Fatimah kärsii munuaissairaudesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Maahanmuuttoviraston mukaan näihin on saatavissa hoitoa myös Irakissa.
NOURIN päätöksessä esitetään samanlaiset perustelut, vaikka hän on kertonut turvapaikkahaastattelussaan tulleensa uhkaajien pahoinpitelemäksi kotimatkalla keväällä 2015. Maahanmuuttoviraston mukaan hän on esittänyt todisteita ainoastaan vammoista, jotka ovat voineet syntyä pyörällä kaatumisen seurauksena eikä niiden voida todistaa liittyvän isään kohdistuvaan vainoon.
Maahanmuuttoviraston mukaan Fatimah’n ja Nourin tapaukset eivät täytä edellytyksiä turvapaikkaan eivätkä jatkuvan oleskeluluvan saamiseen. Päätösten mukaan heillä ei ole perusteita saada jäädä erityisistä yksilöllisistä ja inhimillisistä syistä. Ulkomaalaislain pykälän 52 mukaan tällaisiksi syiksi voidaan lukea esimerkiksi henkilön terveydentila tai Suomeen syntyneet siteet.
Suomeen syntyneiksi siteiksi ei katsota sitä, että täysikasvuisen henkilön lapsuudenperheen muut perheenjäsenet jäävät Suomeen.
Tätä tulkintaa irakilaiset eivät ymmärrä. Irakissa perhe ei lakkaa olemasta, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.
”Meidän kulttuurissamme iällä ei ole samanlaista merkitystä kuin täällä. Se, onko joku 17 tai 19, ei vaikuta mitään. Naimattomat nuoret asuvat perheensä kanssa kunnes menevät naimisiin – joskus senkin jälkeen puolisonsa kanssa. Migrin mielestä on ihan okei erottaa siskoni ja minut perheestämme”, Nour ihmettelee.
MAAHANMUUTTOVIRASTO perustelee päätöksessään ratkaisua sillä, että isä Mohamadin kaksi veljeä asuvat Irakissa samassa kaupungissa, josta perhe pakeni. Mohamad näytti Helsingin Sanomille veljiltään hiljattain saamiaan viestejä. Niissä kerrotaan, että uhkaajat ovat käyneet etsimässä Mohamadia ja kiristävät nyt hänen veljiään kertomaan tämän olinpaikan.
Näiden sukulaisten luokse Fatimah’n ja Nourin pitäisi Migrin mukaan mennä.
”He eivät halua olla meidän kanssamme enää tekemisissä, koska joutuivat itse vaaraan. Miten siskoni ja minä voisimme palata heidän luokseen nyt? Mitä luulet, että meille tapahtuu, jos menemme takaisin? Vainoojat alkavat kiristää isäämme meillä”, Nour sanoo.
Maahanmuuttoviraston maatietokannan mukaan myös terroristijärjestö Isis on viime vuoden lopulla yrittänyt saada jalansijaa Nourin ja Fatimah’n kotikaupungissa. Lokakuun iskussa kuoli 116 turvallisuusjoukkojen jäsentä ja siviiliä. Lisäksi maan sunnimuslimien vähemmistö on ilmaissut kokevansa kotimaassaan turvattomuutta.
KIELTEISEN turvapaikkapäätöksen saaneet voivat valittaa hallinto-oikeuteen. Niin ovat tehneet myös Fatimah ja Nour. Se tarkoittaa kuukausien lisäodotusta.
”Tiedän, että minulla on ehkä viiden prosentin todennäköisyys saada sieltä erilainen päätös, mutta mitä muutakaan voin? Toivoa on vähän, mutta se on ainoa asia, mitä minulla on”, Nour sanoo.
Fatimah istuu hiljaa. Kaikki viime vuosien tapahtumat ovat olleet hänelle psyykkisesti raskaita. Pelko lamaannuttaa ja aiheuttaa masennusta.
Perheen nuoremmista lapsista kouluikäiset käyvät koulua ja ovat oppineet jo sujuvasti puhumaan suomea. Kaksi nuorinta lasta ovat päivänsä kotona vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa. Nour on etsinyt töitä, että odottelu sujuisi paremmin. Epätietoisuus käy koko perheen voimille.
Äiti Ayshar on huolissaan perheen hajoamisesta.
”Miten tällaisen päätöksen kanssa pitäisi elää? Mitä mieltä minullakaan on jäädä tänne, jos osa lapsistani lähetetään takaisin vaaraan”, Ayshar kysyy.
TURVAPAIKKAYKSIKÖN johtajan Esko Revon mukaan Migri tulkitsee perhesuhteita tiukasti Suomen lain mukaan. Hän ei voi ottaa kantaa yksittäisen perheen saamiin päätöksiin, mutta korostaa, että Migri perustaa päätöksensä tapauskohtaiseen harkintaan ja Suomen lakiin.
Revon mukaan turvapaikkahaastattelun tarkoituksena on määritellä mitä kotimaassa on tapahtunut, kuka on kohdistanut uhkaa keneen ja mitä tapahtuisi, jos henkilö palaisi.
”Voihan olla, että perheessä on vaikka isä, joka on kotimaassa profiloitunut jollakin sellaisella tavalla, että hän on vainon kohteena ja voisi palatessaan joutua vaaraan. Lasten osalta arvioidaan, kohdistuuko uhka myös heihin”, Repo sanoo.
Helsingin Sanomien haastatteleman irakilaisperheen valituksessa hallinto-oikeudelle vedotaan siihen, että Irakissa, jossa perhe käsitetään tiiviiksi yksiköksi, esimerkiksi isään kohdistuva uhkaus on aina uhkaus koko perheelle.
”Tässä tullaan takaisin siihen kysymykseen, miten perhesiteet eri kulttuureissa koetaan. Meidän kulttuurissamme täysi-ikäiset lapset eivät kuulu enää perheeseen. Lähdemme siitä oletuksesta, että terveet nuoret aikuiset pärjäävät omillaan”, Repo kommentoi Helsingin Sanomille.