Wille Rydman: Humanitaarinen maahanmuutto heikentää taloudellista huoltosuhdetta

Wille Rydman: Humanitaarinen maahanmuutto heikentää taloudellista huoltosuhdetta 21.10.2010

Verkkouutiset: "Taloudesta huolta kantava ei voi väistää maahanmuuton rajoittamista"

Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä talous on ja sen tulee olla eduskuntavaalien 2011 tärkein poliittinen teema. Valtion nykyinen holtiton velkaantuminen on saatava pysähtymään ja talous kääntymään takaisin kestävälle kasvu-uralle.

Olen kuitenkin eri mieltä niiden kanssa, jotka talouskysymysten tärkeyteen vedoten haluaisivat vaieta maahanmuuttokysymyksistä. Sellainen on älyllistä epärehellisyyttä, sillä maahanmuuttopolitiikka on mitä suurimmassa määrin myös talouspolitiikkaa. Oikein toteutetulla maahanmuuttopolitiikalla voidaan tukea talouskasvua, huonosti toteutetulla rakentaa talouskasvulle esteitä.

Suurinta älyllistä epärehellisyyttä on se, kun nykyistä turvapaikkapolitiikkaa tai maahanmuuttajien perheenyhdistämiskäytäntöjä perustellaan oletetulla tulevaisuuden työvoimapulalla, eläköitymisellä ja huoltosuhteen parantamisella. Että kun suuret ikäluokat jäävät työelämästä pois, niin nämä maahanmuuttajat siirtyvät työmarkkinoille ja tervehdyttävät muutoin vinoutuvan huoltosuhteen.

Oletus on väärä. Huoltosuhde on siitä petollinen käsite, että vaikka se esiintyy jatkuvasti poliittisessa kielessä, se on tarkalleen ottaen vain kattotermi eikä sellaisenaan kuvaa vielä yhtään mitään. Pelkästä huoltosuhteesta puhuminen on oikeastaan harhaanjohtavaa, koska erilaiset huoltosuhteen tyypit kuvaavat aivan eri asioita. Väestöllinen huoltosuhde kuvaa alle 15- ja yli 65-vuotiaiden määrää suhteessa työikäisten eli 15-65 -vuotiaiden määrään. Vanhushuoltosuhde on työikäisten ja 65 vuotta täyttäneiden määrien välinen suhde. Taloudellinen huoltosuhde puolestaan kuvaa työllisten määrän suhdetta työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrään. Väestöllinen huoltosuhde ja vanhushuoltosuhde kuvaavat pelkästään väestön ikärakennetta.

Ainoa huoltosuhteen laji, jolla on todellista merkitystä kansantalouden ja julkisen talouden kantokykyyn, on taloudellinen huoltosuhde. Valitettavan usein poliitikko ei selvästikään tunne edellä mainittuja huoltosuhdetyyppien määritelmiä vaan perustelee esimerkiksi löysää turvapaikkapolitiikkaa “huoltosuhteella”. Todellisuudessa pelkästään työikäisen väestön tai alle 65-vuotiaan väestön määrän kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä johtaa tyypillisesti nimenomaan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Tämä johtuu siitä, että muuten kuin olemassaolevaan työpaikkaan tai itsenäisenä yrittäjänä maahan tuleva henkilö ei tavallisesti työllisty kovin nopeasti, eikä suomalaisilla työmarkkinoilla ole juuri kysyntääkään muille kuin ammattitaitoisille ja erityisosaamista hankkineille henkilöille.

Kun yhtälöön lisätään työn tuottavuus, kansantalouden ja julkisen talouden kestävyyttä voidaan katsoa edistettävän lähinnä sellaisella ulkomaalaisella työvoimalla, jonka tehtävät sijoittuvat yksityisen sektorin ja korkeakoululaitoksen ylimmille asiantuntijatasoille. Taloudellisella huoltosuhteella ei sitä vastoin voi mitenkään perustella vailla koulutusta ja kielitaitoa olevan väen mahdollisimman vapaata maahantuloa, koska se ei vahvista taloudellista huoltosuhdetta vaan heikentää sitä.

On aivan selvää, että esimerkiksi turvapaikkapolitiikan yksittäisen osa-alueen merkitys koko julkisen talouden kestävyysvajeen ja Suomen tulevien kohtalonkysymysten kannalta ei ole yksistään ratkaiseva. Kuitenkin kaikki kokonaisuudet, myös tämä, koostuvat yksittäisistä osista. Joka kantaa huolta suomalaisen kansantalouden kestävyydestä, ei voi väistää myöskään kysymystä humanitaarisen maahanmuuton rajoittamisesta.