perjantai 29. lokakuuta 2010

Hämeen Sanomat: Suomalaiset karkotettava Somaliaan

Hämeen Sanomat, kolumni: Seija Raatikainen: Suomalaiset karkotettava Somaliaan 29.10.2010

Kyllä sen saman asian huomaa joka kerta, kun kotiovestaan astuu ulos: Hämeenlinnan nuorisosta vain häviävän pieni osa kuuluu johonkin etniseen vähemmistöön. Ja kuinka huutavalta vääryydeltä se tuntuukaan tällaista hyvinvointivaltion kuplassa kasvanutta suomalaisnuorta kohtaan, jonka käsitys erilaisuuden arvostamisesta pohjautuu vaatekauppa- ja musiikkivalintoihin. Itse olen aina ollut innoissani, kun lähipiiriini liittyy jonkin minulle uuden etnisen vähemmistön edustaja; se saa minut tuntemaan itseni sosiaalisessa mielessä jollakin tavalla rikkaammaksi.

Ja sitten kohdataankin se ongelma. Maahanmuuttoa halutaan rajoittaa koko ajan enemmän. Koko ajan syntyy uusia puolueita uusine tiukempine linjauksineen kuuluttamaan Maassa maan tavalla - iskulausettaan yli sukupolvirajojen. Mutta minun on pakko, näin suomalaisena, kysyä, että mikä kumma se meidän maamme tapa sitten oikein on?

Tarkoittaako suomalaisen, minun tapauksessani hämäläisen, nuoren asema sitten todella sitä, että minun täytyy olla saunassa läskisoosia mättävä evankelisluterilainen pakkoruotsin vihaaja? Jos maamme tavat perustuvat tällaisille seikoille, olemme todella pulassa, sillä mistä näitä ihmisiä sitten oikein löytää? Itse ainakin tunnen suomalaissyntyisiä muslimeja, puhumattakaan supisuomalaista ihmisistä, jotka eivät vain viihdy saunassa. Ja mitä sitten itseeni tulee, minulla ei yksinkertaisesti ole ruotsinkieltä kohtaan minkään valtakunnan tunnelatausta. Lihankin, erityisesti sen läskisoosin, jätän mieluummin syömättä. Joten mitä meille minunkaltaisilleni suomalaisille tulisi maahanmuuttokriittisten puolueiden linjauksien mukaan tehdä, karkottaa Somaliaan? Tuleehan Suomen kuulua vain suomalaisille, sille jollekin eliittiryhmälle, joka osaa täällä elää maamme vaatimalla tavalla.

Vieläkään en osaa nähdä monikulttuurisuutta minään muuna, kuin hienona asiana. Näkemystäni puoltavat jo ihan tavalliset arkielämän tilanteet: Oli kyse sitten uskonnosta, synnyinmaasta tai hammastahnamerkistä, parhaat keskustelut syntyvät juuri erilaisuudesta, ja sen arvostamisesta.